Euroopan komission vähimmäispalkkaesitys edistää alakohtaista työehtosopimista

Blogi 05.11. 10:00 Ristelä Pekka
SAK:n kansainvälisten asioiden päällikkö Pekka Ristelä

Viime keskiviikko oli EU:n työmarkkinapolitiikan seuraajalle jännittävä päivä. Toista vuotta kiivaana käynyt keskustelu eurooppalaisista vähimmäispalkkasäännöistä siirtyi uuteen vaiheeseen, kun Euroopan komissio julkaisi aiheeseen liittyvän direktiiviesityksensä. Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyenin kesällä 2019 lupaama aloite on nyt tehty ja keskustelussa voidaan siirtyä olemassa olevan esityksen arviointiin.

Von der Leyenin lupausta arvioituaan SAK määritteli syksyllä 2019 tavoitteekseen eurooppalaisen ratkaisun, joka edistää vähimmäispalkkojen nostamista matalan palkkatason EU-maissa ja samalla turvaa valtakunnallisiin työehtosopimuksiin perustuvan palkanmäärityksen niissä maissa, joissa se toimii. SAK yhtyi myös eurooppalaisen ay-liikkeen tavoitteeseen siitä, että komission on vähimmäispalkka-aloitteen rinnalla vahvistettava työehtosopimisen edellytyksiä kaikkialla Euroopassa.

Kun komission esitys nyt on julkaistu, nähdään SAK:n tavoitteiden toteutuneen vähintäänkin kohtalaisesti.

Positiivisena yllätyksenä voi pitää sitä, kuinka vahvasti komission esitys lopulta rakentuu nimenomaan työehtosopimisen edistämiselle.

Komissio tekee esityksessään täysin selväksi, ettei yhtäkään EU-maata pakoteta säätämään minimipalkkalakia. Palkanmääritys voi jatkossakin perustua täysin työehtosopimuksiin. Myöskään Suomen mallin keskeisiä yksityiskohtia, kuten työehtojen yleissitovuutta, ei uhata.

Asian valmistelua läheltä seurannutta edellä sanottu ei yllätä – onhan komissio alusta asti luvannut kunnioittaa kansallisia työmarkkinamalleja. Positiivisena yllätyksenä voi sen sijaan pitää sitä, kuinka vahvasti komission esitys lopulta rakentuu nimenomaan työehtosopimisen edistämiselle. Voi hyvin sanoa, että Suomen järjestelmää vastaavan, alakohtaisiin työehtosopimuksiin perustuvan mallin edistäminen on komission esityksen kovinta ydintä.

Komission vähimmäispalkka-aloitteen painottumiselle alakohtaisten sopimuspalkkojen edistämiseen on vahvat perusteet. Tilastot osoittavat, että palkkataso on niin keskimäärin kuin pienipalkkaisten näkökulmastakin paras juuri siellä, missä palkat sovitaan laajasti alakohtaisissa työehtosopimuksissa. On siis luontevaa, että halutessaan turvata eurooppalaisten säällisen palkkatason ja estää työssäkäyvien köyhyyttä komissio kääntyy nimenomaan työehtosopimusten puoleen.

Käytännössä komissio pyrkii edistämään työehtosopimuksiin perustuvia palkkoja siten, että jäsenmaiden edellytetään vahvistavan työehtoneuvottelujen edellytyksiä. Jäsenmaiden tulee myös muun muassa raportoida komissiolle työehtosopimusten kattavuudesta, palkkojen jakaumasta ja sopimusten ulkopuolelle jäävien palkoista. Työehtosopimusten sisältöön ei siis puututa, mutta sopimusjärjestelmän toimivuutta seurataan sen tulosten kautta.

Sopimuspalkkojen korostamisesta huolimatta komission esitys toki sisältää myös lakisääteisiin vähimmäispalkkoihin liittyviä vaatimuksia niille maille, joissa sellaiset on käytössä. Näiden maiden on direktiivin mukaan asetettava vähimmäispalkoille muun muassa yleiseen palkkatasoon ja työn tuottavuuteen liittyviä kriteereitä sekä otettava työmarkkinaosapuolet mukaan vähimmäispalkkojen määrittelyyn. 

SAK tulee yhdessä eurooppalaisten kumppaniensa kanssa tekemään parhaansa, että lopputulos on niin Suomen kuin muunkin Euroopan työntekijöiden kannalta mahdollisimman hyvä.

Päätös lakisääteisten vähimmäispalkkojen tasosta tehtäisiin jatkossakin jäsenmaissa, eikä sille tulisi muun muassa eurooppalaisen ay-liikkeen tavoittelemaa kunkin maan keski- ja mediaanipalkkoihin sidottua alarajaa. Viimeksi mainittu asia tulee taatusti herättämään paljon keskustelua esityksen jatkokäsittelyssä.

Oma keskustelunsa liittyy siihen, onko EU:lla ylipäätään oikeutta säätää palkkoihin liittyvää direktiiviä. SAK lähtee siitä, että komissio ei nyt tekemällään esityksellä ylitä unionin toimivaltaa. EU:lla on jo nyt useita perussopimusten ja direktiivien määräyksiä, joissa käsitellään palkkausta. Tuki vähimmäispalkkadirektiiville löytyy näiden säännösten lisäksi myös EU-tuomioistuimen oikeuskäytännöstä.

Direktiiviesityksen viimeviikkoinen julkaisu merkitsi esitystä ennakoivan keskustelun päätöstä, mutta itse lainsäädäntöprosessille tämä on vasta alku. Monta käännettä on vielä edessä, kun EU:n lainsäätäjät parlamentissa ja neuvostossa pääsevät esitystä edistämään, korjaamaan tai kumoamaan – kukin tavoitteidensa mukaan. SAK tulee yhdessä eurooppalaisten kumppaniensa kanssa tekemään parhaansa, että lopputulos on niin Suomen kuin muunkin Euroopan työntekijöiden kannalta mahdollisimman hyvä.