Yhdenvertaisuuslainsäädännön uudistaminen; yhdenvertaisuustoimikunnan välimietintö

(Oikeusministeriön komiteamietintö 2008:1)

Oikeusministeriö
PL 25
00023 Valtioneuvosto

Lausuntopyyntönne OM/12/42/2006, 13.2.2008

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö ry kannattaa toimikunnan esityksiä.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö ry:n mielestä on tärkeää, että tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslainsäädäntöä parannetaan. Nykyistä tasoa ei saa heikentää eikä seuranta-, valvonta- ja edistämisvelvoitteita ja niihin liittyviä toimivaltuuksia kaventaa.

Lakien yhdenmukaistaminen ei ole itsetarkoitus. Lainsäädäntöä pitää yhdenmukaistaa vain siinä määrin kuin se on tarkoituksenmukaista ja mahdollista.

Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslainsäädäntö

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö ry:n mielestä tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslainsäädännön erillään pitäminen on tarkoituksenmukaista. Tasa-arvolailla on oma erityisasemansa kaikkia, naisia ja miehiä koskevana lakina kaikilla yhteiskunnan toimialoilla, erityisesti työelämässä. Lisäksi lailla on pitkä, 20 vuoden historia, jonka aikana alan viranomaisten erikoisasiantuntemus ja tapa hoitaa seurantaa, valvontaa ja tasa-arvon edistämistä on vakiintunut. Näitä saavutuksia ei pidä vaarantaa.

Myös ulkomaiset kokemukset puoltavat tasa-arvolain erillisyyttä. Ruotsin hallitus esitteli tammikuussa 2008 syrjintälainsäädännön kokonaisuudistuspaketin, jossa aiemmat seitsemän erillislakia koottaisiin yhteen. Koontaminen johti esitykseen, jonka mukaan alle 25 työntekijän työpaikat vapautettaisiin vuosittaisesta naisten ja miesten välisen palkkakartoituksen laatimisvelvollisuudesta. Ruotsin ammattiyhdistysliike on pitänyt lakiesitystä selvänä tasa-arvotyön huononnuksena.

Tasa-arvolain muuttamisen yhteydessä vuonna 2005 eduskunta edellytti, että &#;8221hallitus tarkoin seuraa tasa-arvolain toteutumista ja antaa muun muassa tasa-arvosuunnitelmien laatimista, sisältöä ja vaikutuksia sekä palkkatietojen saantimenettelyn toimivuutta koskevan selvityksen vuoden 2009 loppuun mennessä”. Tasa-arvoselonteko annetaan vuoden 2010 alkupuolella. Tarkoitus on, että asiakirjojen eduskuntakäsittelyn jälkeen arvioidaan tasa-arvolain uudistamistarpeet. Aikataulullisesti tasa-arvolain toimivuuden tarkistus ja yhdenvertaisuustoimikunnan työ (ehdotetaan päättyväksi 30.9.2008) menevät ristiin.

Yhdenvertaisuuslainsäädäntö on selvästi uudempi ja vähemmän tunnettu kuin tasa-arvolainsäädäntö. Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö ry:n mielestä on tärkeää, että yhdenvertaisuusperusteiden asemaa vahvistetaan ja parannetaan ja että lainsäädännön soveltamisalaan kuuluville turvataan mahdollisimman hyvä suoja.

Työelämää koskevat säännökset

Välimietinnössä on käsitelty työ- ja virkamieslainsäädäntöä ja sen sisältämiä tasapuolisen kohtelun periaatteita. Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö ry:n mielestä lainsäädäntöä saattaisi selkeyttää se, että työelämän yhdenvertaisuuslainsäädäntö olisi ao. laeissa (työsopimuslaki, valtion virkamieslaki, kunnallisesta viranhaltijasta annettu laki ja merimieslaki). Naisten ja miesten välistä tasa-arvoa koskeva työelämään liittyvän lainsäädännön on kuitenkin syytä olla tasa-arvolaissa.

Kansainvälinen vertailu

Yhdenvertaisuustoimikunnan mietinnön III lukuun on koottu tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslainsäädäntöä Pohjoismaista, Saksasta ja Englannista. Näissä kaikissa on päädytty yhdistämään lainsäädäntö ja viranomaiset. Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö ry:n mielestä mahdollisimman monipuolisten ja hyödyllisten taustatietojen saamiseksi olisi ollut syytä ottaa vertailuun myös maita, joissa lainsäädäntö ja/tai viranomaiset on päätetty pitää erillään. Lisäksi Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö ry toteaa, että mietinnön III luvussa käsitellyillä valtioilla on selvästi enemmän tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta koskevia lakeja kuin Suomella. Lakien runsaus sinänsä on saattanut luoda tarpeen lakien yhdistämiselle.

Valvonta

Tasa-arvon ja yhdenmukaisuuden tehokas toteutuminen edellyttää toimivaa valvontaa. Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö ry:n mielestä valvonnan on tarkoituksenmukaista määräytyä valitun lainsäädäntömallin perusteella, vaikka oikeuksien tehokas toteutuminen puoltaakin valvonnan tason koontamista ja yhtenäistämistä. Myös moniperusteisen syrjinnän lisääntyminen puoltaa valvonnan koontamista. Erillinen tasa-arvolaki edellyttää kuitenkin erillistä valvontaa, jota hoitaa oma viranomainen. Viranomaiselle on taattava riittävät resurssit valvontaa ja tasa-arvon edistämistehtävää varten.

Muilla syrjintäperusteilla kuin sukupuoleen ja etniseen alkuperään perustuvan syrjinnän kohteeksi joutuneen oikeusturva ei ole toimiva. Mietinnössä on esitetty vaihtoehto, jossa nykyisen vähemmistövaltuutetun toimenkuvaa laajennetaan siten, että se kattaisi etnisen syrjinnän lisäksi muita syrjintäperusteita. Asiaa on syytä selvittää samoin kuin mahdollisuutta perustaa lautakunta, jossa käsiteltäisiin eri syrjintäperusteita ja joka olisi vaihtoehto alioikeusmenettelylle.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö ry:n mielestä työelämän yhdenvertaisuuden edistämistä ja syrjinnän ehkäisemistä pitää valvoa alueellisesti. Valvonnan on oltava niin lähellä kansalaisia kuin mahdollista. Työsuojelupiirien jo nyt tekemää valvontaa on tehostettava ja tuettava ja niiden resursseista pidettävä huolta. Lisäksi tulisi selvittää, voidaanko tasa-arvolain mukaisten tasa-arvosuunnitelmien valvonta säätää työsuojeluviranomaisille.

Viranomaisvalvonnan lisäksi pitää vahvistaa järjestöjen mahdollisuuksia valvoa tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslaisäädännön noudattamista. Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö ry esittää, että järjestöjen valvontaoikeutta laajennettaisiin järjestöjen kanneoikeudella. Yksittäisillä syrjityiksi tulleilla henkilöillä ei välttämättä ole riittävästi tietämystä, rohkeutta eikä taloudellisia mahdollisuuksia nostaa kannetta tuomioistuimessa. Järjestöillä nämä kaikki ovat käytettävissä. Kanneoikeus korostaa sitä, että syrjintään suhtaudutaan vakavasti ja syrjintäasioiden hoitamiseen panostetaan. Järjestöjen kanneoikeudella on myös ennalta ehkäisevä vaikutus. Järjestöjen valvontaa on syytä laajentaa myös sen takia, että työsuojelupiirien resursseja ollaan vähentämässä.

Valvontakeinojen tehokkuutta mietittäessä on kiinnitettävä huomiota myös rangaistusasteikkojen tasoon ja harkittava niiden korottamista. Sekä syrjinnästä että työsyrjinnästä rikoslaissa säädetty maksimirangaistus on kuusi kuukautta vankeutta. Kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä rangaistus voi olla enimmillään kaksi vuotta vankeutta. Väitetyt syrjintätapaukset vanhenevat poliisilla ja syyttäjällä ja näyttävät usein edellyttävän valtakunnansyyttäjän toimenpiteitä. Laiminlyönneistä on koiduttava yleisen oikeuskäytännön mukaisesti seuraamukset, jotka ovat suhteessa asian vakavuuteen.

Tiedotuksen, koulutuksen, ohjeistuksen ja tutkimuksen vahvistaminen

Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus eivät toteudu yhteiskunnassa pakkokeinoin. Tiedotus, koulutus, opastus ja tutkimus ovat tärkeitä keinoja tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämisessä. Niihin tulee panostaa niin, että tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta tulee itsestään selvä ihmisoikeuksia kunnioittava asia myös arjen asenteissa ja käytännöissä.

Perus- ja ihmisoikeuksien edistäminen ja kehittäminen

On tärkeää, että perus- ja ihmisoikeuksien edistetään ja kehitetään. Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö ry viittaa tältä osin ns. Pariisin periaatteisiin.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry