Vns 5/2005 vp energia- ja ilmastopolitiikan linjauksia – kansallinen strategia kioton pöytä-kirjan toimeenpanemiseksi
Eduskunta
Ympäristövaliokunta
Kohtuuhintainen, mahdollisimman omavarainen ja päästötön energiantuotanto
Energian saatavuuden ja hinnan merkitys palkansaajien ja kaikkien kansalaisten hyvinvoinnille, teollisuudelle, palveluelinkeinoille ja yhteiskunnan muille toiminnoille on kouriintuntuva. Alkutalven kovat pakkaspäivät osoittivat havainnollisesti, kuinka ongelmallista on liiallinen tuontiriippuvuus. Venäjän rajoitettua sähköntuontiaan lähes koko sähköntuotannon varakapasiteetti jouduttiin ottamaan käyttöön. Myös Ruotsi asetti hetkellisesti etusijalle omat tarpeensa, ja siksi sähkön hinta nousi muutamaksi tunniksi kymmenkertaiseksi eli yli 300 euroon megawattitunnilta.
Kioton pöytäkirjan toteuttamisessa energian, ennen kaikkea sähköenergian tuotantotavoilla ja käytettävillä polttoaineilla on erittäin suuri merkitys. Suomen CO2-päästöt ylittävät ns. Kioto-rajan noin 11 miljoonalla tonnilla, poikkeuksellista viime vuotta lukuun ottamatta, paljolti siksi, että viides ydinvoimala valmistuu vasta 2009&#;82112010. Se johtuu eduskunnan ponsiäänestyksestä vuonna 1993, jonka takia hanke viivästyy noin kymmenellä vuodella. Jos voimala olisi jo käytössä, se vähentäisi maamme CO2-päästöjä 8–10 miljoonalla ton-nilla vuosittain. Suomelle päästökaupasta aiheutuva lasku olisi nyt tuntuvasti pienempi.
Alkutalven kulutushuippuja pystyttiin vielä tasaamaan sähköntuonnilla Ruotsista, mutta jo lähitulevaisuudessa voi syntyä tilanne, jossa kulutusta joudutaan kylmimpinä päivinä rajoittamaan. Tätä taustaa vasten on ymmärrettävä, että energiahuoltomme riittävän suuri omavaraisuus on strategista luokkaa oleva vaatimus, johon sekä energiateollisuuden että hallituksen on yhdessä vastattava. Selonteko asettaakin kansallisen strategian tavoitteeksi riittävän huoltovarmuuden turvaamisen. KTM valmistelee parhaillaan konkreettisia lisätoimia sähkön toimitusvarmuuden lisäämiseksi.
SAK pitää hyvänä selonteon linjausta, jonka mukaan kaikki päästöttömät ja vähäpäästöiset sähköenergian tuotantomuodot ovat jatkossakin investoijien valittavissa. Sähkönkulutus kasvaa vuosittain ja vanhoja laitoksia joudutaan ensi vuosikymmenellä poistamaan käytöstä. Siksi selontekoon sisältyvä viesti investoijille on tärkeä, etenkin kun alan luonteen mukaisesti investoinnit ovat kalliita ja pitkäaikaisia. Varmuus siitä, että Suomen energiapolitiikkaa jatkuu monipuolisena vastakin, on viesti, joka toivottavasti saa myös eduskunnan tuen.
Lähivuosien energiapoliittinen kysymys numero yksi oman maamme ja pohjoismaisten sähkömarkkinoiden kannalta on, kuinka saada lisää energian tuotantokapasiteettia markkinoille. Vain tarjonnan ja kilpailun lisäys voi hillitä hintojen nousua kysynnän kasvaessa. Pitkät etäisyydet, kylmä ilmasto ja teollisuutemme rakenne edellyttävät, että voimme varmistaa sekä palkansaajaperheille, muille kotitalouksille että teollisuudelle ja palveluelinkeinoille riittävän ja kohtuuhintaisen energiansaannin.
Ns. Mankala-periaatteella osa teollisuudesta (esim. UPM) on varmistanut sähkön saannin omakustannushintaan, mutta tavalliset kansalaiset ja valtaosa muusta yritystoiminnasta joutuvat maksamaan hinnan, joka määräytyy pohjoismaisessa sähköpörssissä. Selonteossa olisikin vielä painokkaammin sanottava, että hallituksen strategisena tavoitteena on myös energian hinnan pitäminen mahdollisimman kohtuullisena, ja että se edellyttää lisää tuotantokapasiteettia ja lisää kilpailua energiamarkkinoille.
Sähköveron puolitus ja hankemekanismien käyttö perusteltua
Suomen tulee vastata kansainvälisistä päästövähennyssitoumuksista mahdollisimman kustannustehokkaasti. Tämä on poikkeuksellisen haastava tehtävä, sillä strategian kulmakivenä on ajatus, että päästökauppa on se keskeinen väline, jolla Suomi toimeenpanee Kioton pöytäkirjan. Nykyisellä päästöoikeuden hinnalla kyseessä on yli 200 miljoonan eu-ron välitön vuosittainen lisäkustannus. Lisäksi päästökaupan sähkön hintaa nostava vaikutus, joka heijastuu koko kansantalouteen, on huomattavasti suurempi.
Moninkertaisten kustannusten ja useiden päällekkäisten ohjauskeinojen välttämiseksi voi tästä syystä pitää perusteltuna selonteon linjausta siitä, että teollisuuden maksamaa sähköveroa alennetaan. Puolituksen jälkeenkin vero on korkeampi kuin Ruotsissa.
Myös päästöoikeuksien osto ja ns. Kioton hankemekanismien käyttö, jota selonteossa esitetään, on perusteltua. Aidot päästövähennykset on monissa tapauksissa saavutettavissa halvemmalla muualla kuin Suomessa, jossa jo on tehty paljon päästöjen vähentämiseksi ja energian säästämiseksi.
SAK tukee selonteon linjausta täyttää vuosittain noin kahden miljoonan tonnin päästövähennystarve hankemekanismeilla. Päästökauppa on poliittisin päätöksin luotu järjestelmä. On kohtuullista, että sen aiheuttamia haittoja kompensoidaan siksi myös valtion varoista.
Päästökaupan pelisäännöt ja osanottajapohja globaaliksi
On yhä ilmeisempää, ettei EU:n päästökauppajärjestelmä toimi kaikilta osin tarkoitetulla tavalla. Päästöjen vähenemisestä on kovin vähän näyttöjä, mutta kansalaisten ja yritysten maksama sähkö on kallistunut tuntuvasti, mikä on omiaan heikentämään EU-maiden kilpailukykyä ja sitä kautta työllisyyttä. Nähtäväksi jää, johtaako Puolan ja muiden uusien jäsenmaiden tulo päästökauppamarkkinoille päästöoikeuden hinnan alenemiseen vai ei.
Suomen ottaessa vastaan EU-puheenjohtajuuden heinäkuun alussa, yhtenä kysymyksenä asialistalle nousee kansainvälisten ilmastoneuvottelujen jatko. Kioto-kauden päättymisen eli vuoden 2012 jälkeisen tiekartan tulisi aidosti johtaa globaalien päästöjen vähenemiseen. Se edellyttää, että Suomen ja muiden EU-maiden ohella rajoituksiin osallistuvat myös Yhdysvaltojen ja Kiinan kaltaiset suuret maat. Päästökaupan taakanjako, osanottajapohja ja pelisäännöt on tällöin myös arvioitava uudelleen. Taakanjaon tulisi perustua maakiintiöiden sijasta tai niiden ohella ominaispäästöihin, mikä kannustaisi aina käyttämään puhtainta mahdollista teknologiaa.
Selvitysmies Mikko Kara esitti melko pessimistisen ennusteen jättäessään päästökaupan seurauksia tutkineen raporttinsa viime vuoden lopulla. Hän epäili, ettei Suomeen korkean sähkönhinnan takia juurikaan enää investoida, ja että siksi rakenteilla oleva viides ydinvoimala jäänee alallaan viimeiseksi. Tämä ei ole palkansaajien eikä työllisyyden kannalta toivottava lopputulos. Suomalaisen työn ja tuotannon menestys ei saa jäädä energiasta kiinni. Yksi lisätekijä suomalaisen metsäteollisuuden nykyisissä vaikeuksissa on ollut kohonnut sähkön hinta sekä se, että eräissä tapauksissa kuitupuu ja puru on päästökapan ansiosta kannattanut mieluummin polttaa kuin jatkojalostaa. Mäntyöljyn tuotanto ja liimalevyteollisuus on menettänyt kannattavuuttaan raaka-aineen kallistuessa sen vaihtoehtoisen polttokäytön takia.
Maamme muulle EU:lle esimerkiksi kelpaava monipuolinen energiajärjestelmä on pidettävä vastakin EU:n ja kansainvälisten vertailujen kärjessä. Suomi ei olisi menestynyt kansainvälisissä kilpailukyky- ja kestävän kehityksen mittauksissa, ellemme olisi hoitaneet viisaasti energiapolitiikkaamme. SAK:n mielestä tätä oikeaksi osoittautunutta linjaa on jatkettava Suomessa ja se on pyrittävä saamaan koko EU:n yhteiseksi politiikaksi. Muutoin EU ei saavuta ns. Lissabonin strategiassa asetettuja tavoitteita. EU:n energiapolitiikkaa integroitaessa lähtökohdaksi on otettava Suomen malli, monipuolinen energiantuotanto.
Kustannustehokkuus lähtökohdaksi
Selonteonkin käynnistämä keskustelu ns. windfall-voittojen leikkaamisesta jatkuu sekä Suomessa että EU:ssa. Asiaa valmistellaan parhaillaan kauppa- ja teollisuusministeriössä. On syytä muistaa, että voimalapaikkakuntien kiinteistöverotusta onkin jo tarkistettu, mikä jonkin verran lisää vesi- ja ydinvoimakuntien saamia verotuloja. Kiinteistöverotus onkin käyttökelpoinen keino leikata ansiotonta arvonnousua.
Päästökaupan varsinainen tarkoitus oli edistää päästötöntä energiantuotantoa, ei korottaa sähkölaskun hintaa. Siksi on varottava tekemästä uusia päätöksiä, jotka vain pahentavat ongelmaa eli nostavat lisää sähkön hintaa. Kovin loogista ei ole myöskään säätää lisärangaistus niille, jotka jo ovat investoineet päästöttömään tuotantoon.
Poliittisella päätöksellä eli päästökaupalla ja päästöoikeuksien ilmaisella alkujaolla on kiistatta saatu aikaan ”ansiotonta” arvonnousua, kuten suurimman energiayhtiömme viime vuoden tilinpäätöstiedotkin kertovat. Windfall-voittojen leikkaamiselle hyviin tarkoituksiin on siksi tiettyjä perusteita.
Mutta kun lähdetään sutta pakoon, on syytä pitää huoli siitä, ettei tule karhu vastaan. Siksi verotuksen sijasta tulisi tutkia vaihtoehtoa, jossa ydinjätehuollon tapaan kerättäisiin maksuja rahastoon, josta yhtiöt saisivat ne takaisin käyttöönsä, jos ne investoivat uuteen vähäpäästöiseen tai päästöttömään voimalakapasiteettiin. Tämän suuntainen ehdotus onkin tiettävästi valmisteilla KTM:ssä.
Yhtiökohtainen varausmalli kannustaisi voimayhtiöitä tarpeellisiin investointeihin. Silloin voitaisiin tavallaan lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla, sekä leikata ansiotonta arvonnou-sua että lisätä tarjontaa sähkömarkkinoille.
Turpeen käyttö lauhdesähkön tuotannossa on miltei loppunut päästökaupan myötä. Turve sopiikin paremmin sähkön ja lämmön yhteistuotantoon lisäpolttoaineeksi. Omavaraisuutemme kannalta turve on pidettävä mukana energiavalikossamme, mutta ns. pakkosyöttötariffien (ns. feed in) säätäminen tähän tarkoitukseen on torjuttava ja väärä keino. Se johtaisi sertifikaattien käyttöön ajan oloon muidenkin energialähteiden osalta, sähkön hinnan väistämättömään nousuun ja vääristäisi sähkömarkkinoita puhtaasti poliittisilla päätöksillä.
Selontekoon sisältyvät linjaukset pellettien ja muiden biopolttoaineiden käytön edistämiseksi ovat kannatettavia. Ruokohelpi saa jo maataloustuen kautta 595 euroa hehtaarilta tukea, joten uusien tukien suuntaamisessa tarkoitukseen tulee olla hyvin pidättyväinen. Samoin etanolin ja biodieselin osalta on varmistettava, että mahdolliset tuet johtavat kotimaisen biopolttoaineen käyttöön, eivätkä vain lisää esimerkiksi Brasiliasta tai Kaukoidästä tapahtuvaa etanolin tai muiden biopolttoaineiden raaka-aineiden tuontia. Fortu-min biodiesellaitos Porvoossa esimerkiksi aikoo käyttää palmuöljyä ja rasvoja raaka-aineena ja viedä valmiin polttoaineen lähinnä Saksan markkinoille.
Tukien ja verohelpotusten tasoa määrätessä ja niiden suuntaamisessa on pidettävä silmällä kustannustehokkuutta, eli saavutettavaa päästövähennyshyötyä suhteessa käytettäviin kustannuksiin koko toimitusketju huomioon ottaen. Tärkeää on myös varmistaa se, että puu ensi sijassa jalostetaan, eikä sitä sellaisenaan polteta.
Bioenergiaksi soveltuvat parhaiten sivutuotteet, kuten hakkuutähteet, sahanpuru ja musta-lipeä. Bioenergian käyttö onkin ilahduttavasti ollut koko ajan nousussa Suomessa. Laitoksia on otettu eri puolilla Suomea käyttöön toistakymmentä vuoden 2001 ydinvoimapäätöksen jälkeen. Eduskunnan toivoma ns. risupaketti on toteutunut odotettuakin paremmin ja nopeammassa aikataulussa.
Selonteon linjaus vesivoiman käytön lisäämismahdollisuuksista on myös tervetullut samoin kuin se, että tuulivoiman kotimaiselle käytölle luodaan paremmat edellytykset mm. tehokkaammalla kaavoituksella.
SAK tukee hallituksen selonteon linjauksia ja toivoo, että eduskunta yhtyy niihin.