Vesilakityöryhmän mietintö

Oikeusministeriö
PL 25
00023 VALTIONEUVOSTO

Lausuntopyyntönne OM 7/021/2004, OM0191:00/06/06/2000

Oikeusministeriö on pyytänyt SAK:n lausuntoa vesilakityöryhmän 31.5.2006 jättämästä mietinnöstä, joka liittyy vesilainsäädännön kokonaisuudistukseen.

SAK antoi marraskuussa 2004 lausunnon vesilain uudistamisehdotuksesta. Siinä tuettiin ehdotuksen pääperiaatteita ja kiirehdittiin lain muuttamista vielä tällä vaalikaudella. On valitettavaa, että jo kaksi vuotta on kulunut esityksen valmistumisesta ja vasta nyt on käsiteltävänä mietintö, jolla lakiesitys viimeisteltäisiin. Vaarana on, että hanke lykkääntyy jälleen seuraavalle eduskunnalle.

Tarve lain kokonaisuudistukseen on kuitenkin mitä ilmeisin. Nykyinen vesilaki on vuodelta 1962. Laissa on runsaasti vanhaa perua olevia säädöksiä, joiden poistaminen tai saattaminen nykytilannetta vastaavaksi on välttämätöntä. Uudistuksella järkeistetään lisäksi lupamenettelyä ja pykälien määrä vähenisi yli 200 pykälällä.

Tärkeää on huomata, että kyseessä on vesien taloudellista käyttöä säätelevä laki, jossa suurin osa säännöksistä koskee vesitaloushankkeita, kuten rakentamista, voimalaitoksia, uittoa, ojitusta, säännöstelyä ja yhdyskuntien vesihuoltohankkeita. Näkökulma on ja sen tulee olla vesialueiden hyödyntämisen ja käytön säätely. Kyseessä on siis &#;8221vesitalouslaki” tai ”laki vesien käytöstä”. Vesien- ja ympäristönsuojelunäkökulma huomioidaan laissa, mutta sen varsinainen tarkoitus ei ole suojelu, josta on säädetty erikseen.

Mietinnön tarkennukset perusteltuja

Vesilakityöryhmä on toimeksiantonsa mukaisesti viimeistellyt yli neljä vuotta istuneen vesilakitoimikunnan esitystä. Mietintöön sisältyvässä lakiesityksessä säilytetään vanhat vesioikeudelliset periaatteet: lupajärjestelmä, intressivertailu, virallisuusperiaate ja yleiskäyttöoikeudet.

Esitykset, jotka koskevat mm. vedenottoa ja vesikauppaa ovat perusteltuja muutoksia nykylakiin verrattuna. Niissä paikallisen väestön vedensaanti asetetaan ensisijaiseksi muihin käyttäjiin verrattuna. Uiton erityissäännöstelyn poistaminen uittojen vähennyttyä on myös järkevää. Kalatalousvelvoitetta koskeva uudistus, jossa rahallinen korvaus tulee tasavertaiseksi istutusvelvoitteiden kanssa, on myös tervetullut, koska se käytännön tilanteissa tarjoaa useampia vaihtoehtoja kalakannan turvaamiseksi.

Valtioneuvoston harkintavalta välttämätön

Periaatteellisesti tärkein uudistus vesilaissa koskee ehdotonta luvanmyöntämisestettä. Työryhmä on tehnyt ehdotuksensa menettelystä, jolla valtioneuvosto viime kädessä voisi ratkaista yleisen edun kannalta merkittävien vesitaloushankkeiden toteuttamisen tai niiden kieltämisen. Uudistus korostaisi demokraattisesti valittujen ja eduskunnalle vastuullisten päättäjien asemaa päätöksenteossa. Nyt tarkoituksenmukaisuusharkinnan suorittaa oikeudellisten näkökohtien ohella Vaasan hallinto-oikeus ja viime kädessä korkein hallinto-oikeus.

Työryhmä ehdottaa, että valtioneuvosto voi myöntää poikkeuksen ehdottomasta luvanmyöntämisesteestä, jos ”hankkeen toteuttaminen on yhteiskunnan kokonaisedun mukaista”. Ydinenergialaissa on vastaava säännös, jossa voimalaitosrakentamisen päätösvalta on viime kädessä valtioneuvostolla ja eduskunnalla.

Työryhmä on tarkentanut perusteluja, joilla valtioneuvosto harkintaansa suorittaisi: ”Jos yleistä turvallisuutta, energiahuoltoa, liikenneyhteyksiä, tulvilta suojautumista, yhdyskunnan vesihuoltoa tai muuta näihin verrattavaa yhteiskunnan kannalta merkittävää tarkoitusta palvelevalle hankkeelle ei voida myöntää lupaa luvanmyöntämisesteen takia, ympäristölupaviraston on siirrettävä asia tältä osin valtioneuvoston ratkaistavaksi”.

SAK tukee aikaisemman lausunnon mukaisesti esitettyä muutosta. Se vastaa pohjoismaisen demokratian periaatteita paremmin kuin tuomarivaltaa tukeva nykylaki. Perusteluihin tulisi kuitenkin lisätä ilmastopolitiikka yhdeksi huomioitavaksi näkökohdaksi. Vesivoima on uusiutuvaa, kotimaista ja päästötöntä energiatuotantoa, jolla voidaan välttää haitallisia hiilidioksidipäästöjä, joiden vähentämiseen Suomi myös valtiona on sitoutunut. Tässä mielessä vesivoiman ympäristöhyödyt ovat merkittävät, mutta nykylaki ei edellytä intressivertailua edes ympäristöhaittojen ja -hyötyjen välillä. Vesivoimalla voidaan myös alentaa tarvetta hankkia kalliita päästöoikeuksia, joten sen käytön edistämisellä jo rakennetuissa vesistöissä on myös vahvat kansantaloudelliset perusteet. Ilmastopoliittiset syyt tulisi siksi uutena ja ajankohtaisena syynä ottaa huomioon poikkeuslupaharkinnassa.

Myös suurten yhdyskuntien vesihuollon turvaaminen voi vaatia ehdottomasta luvanmyöntämiskiellosta poikkeamista. Esimerkiksi Oulun kaupunki käyttää nykyään Oulujoen pintavettä. Juomaveden laadun parantamiseksi se on suunniteltu korvattavaksi Viinivaaran alueella toteuttavalla pohjavesihankkeella. Aiottu vedenottoalue kuuluu kuitenkin Naturaan, jolloin nykylain mukaan voisi syntyä tilanne, että aikanaan valitusten perusteella Vaasan tai korkeimman hallinto-oikeuden jaosto päättäisi, saisivatko Oulun yli 100 000 asukasta puhtaampaa juomavettä vai katsottaisiinko vedenotto maan alta sellaiseksi ”suureksi ja pysyväksi ympäristön muutokseksi”, jonka takia lupaa vedenottoon ei voitaisi myöntää. Vastaavia tilanteita voi syntyä myös muualla maassa, joissa kaupunkien vesihuollon turvaaminen edellyttää pohjavesien hyödyntämistä.

SAK korostaa, että vesien käytössä tulee aina noudattaa kestävän kehityksen periaatteita, jolloin hankkeita punnitaan tasapainoisesti sekä taloudellisesta, sosiaalisesta että ympäristönäkökulmasta. Siksi mietinnön esitys, että aina ennen luvan myöntämistä tulee suorittaa intressivertailu hankkeen haitoista ja hyödyistä, on perusteltu.

Nykylain järjestys on virheellinen siksi, että aina ei ole tarvinnut tehdä haittojen ja hyötyjen punnintaa lainkaan, jos tuomioistuin on katsonut, että hankkeeseen voidaan soveltaa ehdotonta luvanmyöntämiskieltoa. Vaasan hallinto-oikeus menetteli tällä tavoin Vuotoksen tekojärveä koskevassa ratkaisussaan vedoten nykylain tulkintaan ja yhteiskunnan ”muuttuneisiin arvoihin”.

Arvovalintoihin viittaaminen osoittaa, kuinka välttämätöntä lopullisen päätösvallan siirtäminen valtioneuvostolle on, sillä arvovalinnat ja kestävän kehityksen eri puolien ja niiden välisen suhteen punnitseminen kuuluu poliittiselle järjestelmälle, ei tuomioistuimille.

Purojen luonnontilan säilyttäminen

Mietintöön sisältyy lisäksi ehdotukset siitä, kuinka uudessa laissa huomioitaisiin luonnontilaisten purojen vesiuoman säilyminen luonnontilassa. Työryhmä toteaa, että tältä osin ongelmana ei niinkään ole sääntelyn riittämättömyys kuin se, ettei olemassa olevia säännöksiä valvota tai niitä ei tunneta.

Mietinnössä on päädytty korostamaan purojen luonnontilaisuuden vaarantamisen luvanvaraisuutta ottamalla asiasta erillinen säännös lain kolmanteen lukuun. Tämä ratkaisu varmistanee sen, että uuden lain myötä myös purojen vesiuoman muutokset tulevat paremmin lupaharkinnan piiriin.

Esitys valmiiksi

Vesilain uudistus on pahasti myöhässä. Siksi mietinnöstä saatujen lausuntojen läpikäymisen jälkeen esitys on ripeästi valmisteltava lopulliseen hallituksen esityksen muotoon, johon sisältyvät myös tarpeelliset vaikutusarviot. Viimeistelytyöhön on varattava tarvittavat virkamiesresurssit tarvittaessa eri ministeriöiden (OM, MMM) yhteistyönä.

Ellei esitystä ehditä käsitellä kuluvalla vaalikaudella, on seuraavaan hallitusohjelmaan sisällytettävä toteamus, että uusi hallitus antaa oikeusministeriössä valmistellun vesilain kokonaisuudistuksen viipymättä uudelle eduskunnalle.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö ry