Valtioneuvoston selonteko valtiontalouden kehyksistä vuosille 2008-2011

Valtiovarainvaliokunta
00102 Eduskunta

VNS 1/2007 vp

1 Lähtökohdat

Valtioneuvoston kehyspäätös on annettu taloudellisen korkeasuhdanteen aikana. Suhdannepoliittisesti olisi nyt perusteltua varautua kasvun hidastumiseen ja pidättäytyä elvyttävästä budjettipolitiikasta. Pidemmän aikavälin tarkastelut puoltavat toisaalta sitä, että on oikea aika tehdä toimenpiteitä väestön ikääntymiseen varautumiseksi.

Talouden ja työllisyyden kasvun edellytyksistä huolehtiminen on nousemassa aiempaa tärkeämmäksi. Talouden kasvuperustaa tukevia menolisäyksiä olisi edelleenkin perusteltua tehdä varsinkin aikuiskoulutuksen, työvoimapolitiikan ja elinkeinopolitiikan aloilla.

Työmarkkinoilla on edessä uusi tilanne, kun työn ja tekijöiden kohtaamattomuus on nousemassa ongelmaksi. Merkkinä tästä meillä esiintyy samaan aikaan suurehkoa työttömyyttä ja alakohtaista niukkuutta työvoimasta. Tässä tilanteessa yleinen ja laaja verotuksen keventäminen tai muu finanssipoliittinen elvyttäminen, ei ole enää tehokkainta työllisyyspolitiikkaa. Kysynnän kasvattamisen sijasta päähuomio on kohdistettava seuraaviin kokonaisuuksiin:

• on mahdollistettava yhä useamman osallistuminen työelämään,
• on parannettava muutosturvaa ja
• on helpotettava sekä ammatillista että alueellista liikkuvuutta.

Näistä lähtökohdista olemme arvioineet kehyspäätöstä ja esitämme siitä seuraavaa.

2 Työllisyyttä edistävän veropolitiikan idea hämärtyi

Kehyspäätöksen vero- ja etuuspolitiikan kokonaisuus ei näytä muodostuvan erityisen suotuisaksi työmarkkinoille osallistumisen ja työn tekemisen kannalta. Tämä on ristiriidassa hallitusohjelman yleisten linjausten kanssa, joissa painotetaan vahvasti kannustavuutta ja kannustimia.

Hallitus on vähentämässä työssäkäynnin kannattavuutta pidättäytymällä pienipalkkaisten veronkevennyksistä ja lisäämällä passiiviväestön etuisuuksia. Vaikka suhdannetilanne ei yleisiä veronkevennyksiä puollakaan, olisi työllisyyden ja verotuksen rakenteen kehittämisen vuoksi pitänyt pienipalkkaisten ansiotuloveroja keventää. Yleisesti hallituksen linjaus siitä, että tuloverotuksen mitoituksessa ja ajoituksessa otetaan huomioon myös palkkaratkaisut, on oikea. Suhdannetilanne ei puolla myöskään omaisuus- ja yritysverotuksen kevennyksiä. Ennen kuin uusia päätöksiä omaisuus- ja yritysverotuksessa (ml. perintöverotus) tehdään, tulisi nykyistä huolellisemmin selvittää ratkaisujen vaikutukset talouden toimintaan ja veropohjaan sekä huolehtia verotuksen oikeudenmukaisuuden säilymisestä.

Hallitus on ohjelmansa vastaisesti lisäämässä pienituloisten lapsiperheiden tuloloukkuja korottamalla päivähoitomaksuja. Erityisen heikolta näyttää yksinhuoltajien tilanne, joiden työssäkäyntimahdollisuuksia tehdyt päivähoitolinjaukset tulevat todella vähentämään. Nykyisin ns. nollamaksuluokkaan kuuluu reilut 10 prosenttia päivähoidossa olevista lapsista ja yksinhuoltajien lapsista lähes puolet. Yksinhuoltajan lapsilisään tuleva 10 euron korotus tuskin kattaa edes kulujen nousua.

3 Työvoimapolitiikkaa tarvitaan

Työllisyyden parantuessa työmarkkinoilla oleva työttömien joukko on muuttumassa aiempaa vaikeammin työllistyväksi. Heidän työllistymiseensä ei pelkkä talouden nopean kasvun jatkuminen riitä, vaan kasvun lisäksi tarvitaan aktiivista työvoimapolitiikkaa. Työttömyyden rakenteen kehittyminen edellyttäisi työvoimapolitiikan voimavarojen lisäämistä. Tavoitteena tulisi olla vähintään 40 prosentin aktivointiaste viimeistään vaalikauden loppuun mennessä. Kehyspäätöksen linjaukset vievät kuitenkin toiseen suuntaan. Kehyspäätöksessä työvoimapolitiikan määrärahoja vähennetään kehyskauden aikana noin 50 milj. eurolla.

Työllisyysmäärärahojen suuntaaminen kotitalousvähennyksen kasvattamiseen ja matalapalkkatuen laajentamiseen ei ole suhdanne- eikä rakennepoliittisesti järkevä ratkaisu. Suhdannepoliittisesti lisätukia ei tarvita ja rakennepoliittisesti perustellumpaa olisi nuorten yhteiskuntatakuun vahvistaminen.

Kehyksissä päätetty linjaus suunnata työllisyysmäärärahoja yrityksissä tapahtuvaan tukityöllistämiseen ja ammatilliseen koulutukseen voi osoittautua haasteelliseksi. Jo edellisen hallituksen aikana on edetty tähän suuntaan, mutta ongelmana on koko ajan ollut löytää riittävästi kiinnostuneita yrityksiä tuella työllistämään tai kouluttamaan työttömiä työnhakijoita. Työnantajien vastuuta palkata muun muassa tukityöllistettyjä pitäisi vahvistaa. Hallituksen päätös voikin heikentää erityisesti pitkäaikaistyöttömien aktiivitoimien piiriin pääsyä.

4 Osaamispanostukset pettymys

Kehyspäätöksessä on osoitettu 21 milj. euroa elinikäisen oppimisen ohjelman mukaisesti ammatilliseen peruskoulutukseen ja oppisopimuskoulutukseen sekä mm. nuorten työpajatoimintaan ja yliopistojen täydennyskoulutukseen. Oppisopimuskoulutuksena toteutettava ammatillinen lisäkoulutus laajenisi 1 600 opiskelijalla vuonna 2008 ja sen jälkeen vähemmän. Lisäksi muuta aikuiskoulutusta parannetaan asteittain 3,5 milj. euron määrärahalla. Päätös lisäyksestä on tarpeellinen, mutta riittämätön aikuisten koulutusmahdollisuuksien laajentamiseksi. Oppisopimuskoulutuspaikkoja tarvitaan tulevina vuosina lisää ja myös muuta ammatillisen aikuiskoulutuksen tarjontaa on oltava nykyistä enemmän.

Aikuiskoulutuksen voimavarat uhkaavat pikemminkin heikentyä kuin vahvistua, kun samalla Noste-ohjelma päättyy eikä vastaavaa rahoitusta ole osoitettu vähän koulutetun aikuisväestön osaamisen kehittämiseen. Hallitusohjelman mukaan käynnistetään lisäksi aikuiskoulutuksen kokonaisuudistus eikä kehyspäätös osoita senkään toteuttamiseen määrärahoja. Kokonaisuudistuksen toteuttaminen vaatii taloudellisia panostuksia ja niihin olisi pitänyt varautua.

Hallitus on päättänyt parantaa korkeakouluopiskelijoiden opintotukea. Tämän päätöksen jälkeen toisen asteen koulutuksen opintotuen epäkohdat ovat entistäkin selvempiä. Toisen asteen opiskelijoiden opintotukea pitäisi parantaa tasa-arvoisten mahdollisuuksien takaamiseksi. Kiireellisintä olisi poistaa itsenäisesti asuvilta alle 20-vuotiailta toisen asteen opiskelijoilta vanhempien tuloihin perustuva tarveharkinta.

5 Liikenteen voimavaroihin lisää päättäväisyyttä

Uusien liikenneväylien ja väylien ylläpidon vaatimat lisäpanostukset jäävät kehyspäätöksessä tulevan selonteon varaan. Tien ja radanpidon määrärahoihin tarvitaan tasokorotus jatkuvan vuosittaisen vajeen poistamiseksi. Erityisesti radanpidon tilanne on hankala, eikä sitä myöskään helpotettu kehysten yhteydessä sovitussa lisäbudjetissa.

Kehäradan toteuttamisessa edelleen jatkuva epävarmuus ja rakentamisen lykkääminen viivästyttävät asuntotuotantoa pääkaupunkiseudulla. Tämä ei voi olla pahentamatta työmarkkinoiden ns. kohtaanto-ongelmia. Hanketta on kiirehditty muun muassa logistiikka-alojen työmarkkinaosapuolten toimialavuoropuhelussa.

6 Valtionhallinnon tuottavuusohjelmaa kiristettiin

Valtion tuottavuusohjelman toimeenpano on alkanut. Vuosina 2007-2011 on tarkoitus vähentää valtiolta ainakin 9 645 työpaikkaa. Kuluvan vuoden vähennys on 1 100 henkilötyövuotta. Kehyskauden henkilöstömäärän supistukset ja vastaava määrärahojen väheneminen on sisällytetty kehyspäätökseen. Kehyspäätöksessä henkilötyövuosivähennyksiin tehtiin 4 800 työntekijän lisäys, jonka toteuttaminen aloitettaneen kehyskauden loppupuolella.

Tuottavuusohjelma ei saa olla vain henkilöstömäärän supistamista ja toimintojen ulkoistamista. Pelkkä henkilöstön vähentäminen aiheuttaa työkuormituksen kasvua, työssä jaksamisen ongelmia ja sairauslomia. Kehyspäätökseen sisältyvää tuottavuusohjelman kiristämistä tulisi arvioida uudelleen näistä lähtökohdista. Julkisten palvelujen taso ja saatavuus eivät saa heikentyä tuottavuusohjelman vuoksi. Kansalaisten ja valtion henkilöstön oikeusturvasta on huolehdittava tuottavuusohjelman yhteydessä.

Hallitusohjelman mukaisesti julkisen sektorin henkilöstöpolitiikassa tulisi edistää pysyvien palvelussuhteiden syntymistä. Lisäksi hallitus on luvannut kehittää julkisen sektorin työvoiman riittävyyden takaamiseksi ohjelman, jossa varmistetaan palkkauksen, vakinaisten palvelussuhteiden ja palvelussuhteen ehtojen keinoin työvoiman alalla pysyvyys ja alan houkuttelevuus. Kehyspäätöksessä ei kuitenkaan ole osoitettu hankkeelle rahoitusta.

7 Samapalkkaisuusohjelman rahoitus turvattava

Hallitus on sitoutunut ohjelmassaan samapalkkaisuusohjelman toteuttamiseen. Kehyspäätöksessä ohjelmalle on osoitettu 0,2 miljoonan vuotuinen määräraha. Arvioiden perusteella 1,0 miljoonan määrärahataso olisi kuitenkin vasta riittävä. Myöskään julkisen sektorin matalapalkkaisten naisalojen palkankorotuksiin ei ole osoitettu rahoitusta.

8 Sosiaalivakuutusmaksut

Kehyspäätöksen liitteessä 2. esitellään taloudelliset taustaoletukset. Niissä on huomionarvoista, että keskimääräisen työttömyysvakuutusmaksun oletetaan alenevan vuodesta 2008 lähtien. Maksun alentaminen merkitsisi kuitenkin Työttömyysvakuutusrahastolle tehtyjen selvitysten mukaan puskurin alimitoitusta ja siten maksunkorotuspaineita lähivuosina. Tavoitteena on kuitenkin ollut maksun pitäminen mahdollisimman tasaisena riittävän puskurin avulla.

Merkille pantavaa on myös, että työeläkevakuutusmaksun oletetaan nousevan jo päätetyn vuoden 2008 lisäksi myös seuraavina kehysvuosina. Maksun tasainen ja maltillinen nosto olisikin viisasta.

Työmarkkinajärjestöt ovat ehdottaneet, että työeläkemaksun nousu huomioidaan päätettäessä palkansaajien verotuksesta ja työnantajien kansaneläkevakuutusmaksusta.