Valtioneuvoston selonteko valtiontalouden kehyksistä vuosille 2007–2011

Eduskunta
Valtiovarainvaliokunta

1. Taloustilanne suotuisa &#;8211 hyvä työllisyyskehitys varmistettava

Maailman ja Suomen sekä valtiontalouden näkymät ovat varsin suotuisat energian hintojen nousuun liittyvistä epävarmuustekijöistä huolimatta. Vienti kasvaa ja investointien piristymisestä on merkkejä. Kesäkuun alussa tulevat tupon mukaiset palkankorotukset ja vuoden alusta keventynyt verotus tuovat palkansaajakotitalouksille lisää ostovoimaa, jonka vauhdittama kotimainen kysyntä tukee hyvää työllisyyskehitystä.

Irtisanomisuutisista huolimatta työllisten määrä ylittää jo 2,4 milj. henkilöä. Maaliskuusta 2005 maaliskuuhun 2006 työllisten määrä kohosi 30 000 henkilöllä. Esimerkiksi teknologiateollisuuden työtekijöiden määrä Suomessa on jälleen noin 200 000. Teollisuus ei ole Suomessa hiipuva auringonlaskun ala, vaikka suurin työllisyyden lisäys tuleekin palveluista ja rakentamisesta. Työpaikkoja menetetään samaan aikaan kun niitä syntyy, mikä luo paineita ammatilliseen uudelleenkoulutukseen, asuntopolitiikkaan ja edellyttää toimivaa muutosturvaa sekä aktiivista työvoimapolitiikkaa. Kehysriihessä päätetty eräiden työvaltaisten palvelualojen alv-kannan alentaminen on tervetullut toimenpide, joka tulisi saada koskemaan myös ravintoloiden ja henkilöstöruokaloiden ruokatarjoilua.

Tällä vauhdilla hallituksen tavoite 100 000 uudesta työpaikasta vaalikauden loppuun mennessä on jopa mahdollista saavuttaa. Tavoite on kuitenkin vain välietappi. Vasta kunnianhimoisen 75 prosentin työllisyysasteen saavuttaminen vahvistaisi kestävällä tavalla hyvinvointiyhteiskunnan rahoitusperustaa. Seuraavan hallitus- ja tuloratkaisukauden tavoitteeksi onkin asetettava eteneminen kohti tilannetta, jossa kolme neljästä työikäisestä suomalaisesta on töissä. Viisaalla politiikalla ja suotuisan kansainvälisen taloussuhdanteen jatkuessa tavoitteeseen olisi mahdollista yltää vuonna 2011.

2. Kehysmenettely ja tulopolitiikka tuottavat tulosta

Kehysmenettely on osoittautunut onnistuneeksi tavaksi tuoda vakautta ja ennakoitavuutta finanssipolitiikkaan. Se on auttanut hillitsemään valtion menojen kasvua ja tukenut budjettiylijäämää, mikä on varsin poikkeuksellista euroalueella. Hallituksen selonteossaan esittämä finanssipolitiikan viritys ja peruslinja on oikea ja suhdannetilanteeseen sopiva.

Talouspolitiikassa painopisteen tulee edelleen olla työllisyyden parantamisessa, pitkäaikaistyöttömyyden vähentämisessä ja väestön ikääntymiseen valmistautumisessa. Julkisen talouden kestävyys on turvattava riittävillä verotuloilla sekä lisäämällä erityisesti kuntapalvelujen tuloksellisuutta ja tuottavuutta. Lähivuosina valtiontalous voidaan ja tulee pitää ylijäämäisenä, jotta ikääntymisestä johtuviin menopaineisiin voidaan vastata.

Verotulojen varmistamisessa avainasemassa on mahdollisimman laaja ja kattava veropohja. Verotuksen taso on mitoitettava siten, että hyvinvointiyhteiskunnan palvelut voidaan rahoittaa ja samalla huolehtia talouden ja työllisyyden kasvumahdollisuuksista. Kuten selonteosta ilmenee, valtion verotulot kehittyivät vuonna 2005 ennakoitua paremmin. Tänä vuonna verojen ja veroluontoisten maksujen kertymä ylittänee jo 70 miljardia euroa. Viime vuonna palkkatulojen verotus aavistuksen kiristyi ansiotason nousun johdosta ja siksi myös veroasteen arvioidaan nousseen 2004 vuoden 44,2 prosentista 44,4 prosenttiin. Tänä ja ensi vuonna sen sijaan verotus kevenee.

Verotus on ollut ja on tärkeä hallituksen finanssipolitiikan väline, josta ei ole syytä luopua. Sekä Lipposen että Vanhasen hallitukset ovat hyvällä menestyksellä sovittaneet veropolitiikkansa yhteen kattavien työmarkkinaratkaisujen kanssa. Tulopolitiikka on tuottanut palkansaajille ostovoimaa ja se tuki työllisyyttä myös matalasuhdanteessa 2002 – 2004. Talouden kasvun ansiosta julkisen talouden tasapaino on kyetty turvaamaan kasvavien verotulojen avulla ja samaan aikaan on voitu lisätä myös hyvinvointimenoja. Tämän ”Suomen mallin” eli toimivan kolmikantayhteistyön tulisi olla lähtökohtana myös seuraavan hallituksen politiikassa.

Hyvän työllisyyskehityksen jatkuminen edellyttää kuitenkin, että myös yritykset tuntevat vastuunsa ja lisäävät kotimaisia investointejaan. Yhtiöiden vahva taseasema ja viime ja alkuvuoden erinomaiset tulokset osoittavat, että voimavaroja työllistäviin investointeihin kyllä on. Kriisipaikkakuntien työntekijöitä on lisäksi autettava erityistoimenpiteillä, mikä edellyttää irtisanovien yritysten, kuntien ja valtiovallan nopeita yhteistoimia. Oli myönteistä, että hallitus kehysriihessä sitoutui muutosturvan riittävään rahoitukseen sekä toimenpiteisiin, joilla lievitetään UPM:n joukkoirtisanomisten seurauksia.

3. Kuntatalous suurin haaste

Julkisen talouden ongelmat ovat miltei kokonaan kuntapuolella. Kuten selonteossa todetaan, kuntien menot ovat kasvaneet selvästi enemmän kuin kansantalous koko 2000-luvun eli 5-6 prosentin vuosivauhdilla. Näin ei voi kovin pitkään jatkua. Siksi vuosien 2007–2011 määrärahakehyksissä erityisen tärkeää on vahvistaa kuntatalouden kestävyyttä. Valtion ja kuntien välisen kustannustenjaon tarkistuksen loppuun suorittaminen 2007 ja 2008 sekä kuntien yhdistymisavustukset ovat tärkeä osa kuntatalouden vakauttamista.

Kunta- ja palvelurakenneuudistus on välttämätön. Sen lopputuloksena on oltava elinkelpoinen kuntarakenne ja nykyistä parempi kunnallisten hyvinvointipalvelujen tuottavuus. Muutoin kustannuskehityksen hillitseminen ei onnistu. Jäljellä olevan hallituskauden tärkein haaste liittyykin kuntareformiin.

4. Aktiivisempaan työvoima- ja elinkeinopolitiikkaan

Valtion budjettikehyksissä vuosille 2007–2011 olisi panostettava vielä esitettyä enemmän aktiiviseen elinkeinopolitiikkaan, työvoima- ja koulutuspolitiikkaan sekä työelämän kehittämiseen. Työvoiman nopea ikääntyminen, talouden jatkuvat rakennemuutokset sekä edelleenkin sitkeänä jatkuva pitkäaikaistyöttömyys vaativat lisäpanostuksia, jotta Suomi ja suomalaiset selviäisivät globaalitalouden murroksissa.

Työttömien paluu työmarkkinoille edellyttää uusia toimia. Tupo2-työryhmän tuoreet ehdotukset aktiivitoimien lisäämiseksi tukevat osaltaan muutosturvan toimintamallia ja merkitsevät työmarkkinatuen painopisteen siirtoa aktiivitoimiin. Tämä on askel oikeaan suuntaan. Työttömien aktivoinnissa pitääkin päästä lähemmäs pohjoismaista tasoa. Esimerkiksi Tanskassa aktivointiaste on 30 %, kun se meillä jää 23 %:iin.

Kehyslinjausten pohjalta aktivointiaste tulee jonkin verran nousemaan, mikä vastaa SAK:n tavoitteita. Myös OPM:n kehykseen sisältyvät määrärahat nk. koulupudokkaiden tukemiseksi ehkäisevät ennalta varsinkin poikien liian usein jo peruskoulun jälkeen alkavaa syrjäytymiskierrettä.

Kehyksissä on kuitenkin jäädytetty Suomen osaamiseen perustuvan kasvustrategian kannalta keskeinen teknologiarahoitus ensi vuodelta, leikattu Finnveran myöntövaltuuksia sekä vähennetty huomattavasti asuntojen peruskorjausmäärärahoja. Herää kysymys, onko näillä päätöksillä ja mm. puolustushankintojen 35 milj. euron lykkäyksillä tehty tosiasiassa tilaa, eräänlainen kehysten piilovaraus, vaaditulle kansallisen maataloustuen lähes 100 miljoonan euron nostolle? Selonteon mukaiset kehykset eivät mitä ilmeisemmin olekaan lopullisia, vaan ainakin maataloustukien osalta luvut muuttuvat.

Myös työelämän kehittämisohjelman rahoitus on supistusten kohteena. SAK pitää perusteettomana jo vuoden 2006 budjetissa tehtyä vuoteen 2009 ulottuvalta kehitysuralta poikkeamista ja edellyttää, että Tykesin osalta palataan alkuperäiselle rahoitustasolle jo ensi vuoden budjetissa. Ohjelman tulokset ovat olleet hyviä, eikä sen tavoitteita voida saavuttaa, jos ohjelman rahoitusta leikataan. Varoja voitaisiin suunnata esimerkiksi sairauspoissaolojen syiden poistamiseen, mikä tukisi myös tuottavuuden nostoa.

Määrärahakehyksissä tulee osoittaa myös kohdennettuja erityistoimia ja rahoitusta vähiten koulutettujen aikuisten osaamisen kohottamiseksi. Noste-ohjelmaa on jatkettava vielä myös vuonna 2008. Ohjelmasta sen jälkeen vapautuvat voimavarat on kohdennettava kokonaan toisen asteen ammatilliseen aikuiskoulutukseen ja erityisesti vähiten koulutusta saaneiden koulutusmahdollisuuksien parantamiseen.

Viimeaikaiset suuret laivatilaukset sekä lupaavat näkymät kaivostoiminnan aloittamisesta eri puolilla maata edellyttävät, että valtion erityis- ja riskirahoituksen (Finnvera, Tesi) myöntövaltuuksia nostetaan välittömästi kysyntää vastaavalle tasolle, ja että ne pidetään myös vuosina 2007–2011 aktiivisen elinkeinopolitiikan tavoitteita vastaavalla korkealla tasolla. Valtuuksien nosto kesken vuotta lisäbudjetissa viivästyttää tarpeettomasti hyvien työllistävien hankkeiden käynnistymistä. Tutkimus- ja tuotekehitysrahoituksen (TEKES) lisäämistä on jatkettava hallituksen aiemmin päättämällä tavalla myös 2007. Varoja on panostettava aikaisempaa enemmän myös palvelualojen tutkimukseen ja tuotekehitykseen sekä liiketoimintaosaamiseen.

Kehysriihen päätös nostaa valtionyhtiöiden myyntituloista muuhun kuin valtionvelan lyhennykseen käytettävissä olevaa osuutta 10 %:sta 20 %:iin on käytettävä edellä mainittujen epäkohtien korjaamiseen sen ohella, että myyntituottoja suunnataan jo elokuun budjettiriihessä myös tienpitoon ja rataverkon kunnostamiseen. Liikenneväyläpäätöksissä tulisi siirtyä seuraavassa hallitusohjelmassa pitkäjänteisempää päätöksentekoa edustavaan selontekomenettelyyn siten kuin äskettäin mietintönsä jättänyt toimitusjohtaja Matti Vuorian johtama työryhmä ehdottaa.

5. Harmaan talouden torjuntaan voimavarat

Kehyksissä on varmistettava, että harmaan talouden neljättä torjuntaohjelmaa kyetään täysimääräisesti toteuttamaan. KRP:n PUT-yksikölle ja työsuojelupiireille on myönnettävä niiden tarvitsemat virat ja toimintamäärärahat myös jatkossa. Voimavarojen mitoituksessa on otettava huomioon siirtymäaikojen poistuminen 1.5.2006 ja tarve toteuttaa tilaajavastuuseen liittyvä lainsäädäntö sekä ulkomaalaisten työntekijöiden ja yritysten rekisteröinti.

6. Pidättyvyyttä maataloustukiin

Toimivassa taloudessa ei sinänsä tarvita suuria yleisiä elinkeino- ja yritystukia. Tukien on aina oltava tarkoin kohdennettuja ja niiden on kannustettava yrityksiä teknologiseen uudistumiseen, innovaatioihin ja kansainvälistymiseen. Julkisen tuen on sekä EU:ssa että Suomessa jatkossa paremmin vastattava nykyajan elinkeinorakennetta ja edistettävä uusien teollisten ja palvelualojen työpaikkojen syntymistä.

Suomen maatalouden pohjoiset erityisolosuhteet on otettava huomioon ja maatalouden harjoittamisedellytykset on turvattava tulevaisuudessakin. Mutta tilojen määrän tuntuvasti vähetessä ja elinkeinorakenteen muuttuessa kansallisten maataloustukien lisääminen ei ole perusteltua.

7. Tuottavuutta muilla keinoin kuin henkilöstöä vähentämällä

Suomen julkiset palvelut, niiden laatu ja tuloksellisuus ovat kansainvälisissä vertailuissa ja kansalaisten mielestä todettu hyviksi. Hyvin toimiva julkinen sektori on oleellinen osa kansantaloutemme kilpailukykyä. Ikäluokkien pienentyessä tuottavuuden kohottamistarve koskee kuitenkin myös julkista sektoria.

Valtion ja kuntien on haettava tuottavuutta ja vaikuttavuutta lisääviä toimia ensisijaisesti muilla keinoin kuin kaavamaisella henkilöstön supistamisella. Keinoja on etsittävä kussakin työyhteisöissä yhdessä henkilöstön kanssa. Muutostilanteissa periaatteena tulee olla palvelussuhteen jatkuvuus. Tuottavuuden kehittämisessä korostuvat henkilöstön osaaminen, motivoiva johtaminen, palkitseminen ja vaikutusmahdollisuudet takaava yhteistoiminta.

Vuoden 2006 kehyspäätöksen mukaan valtion työpaikkojen määrää on tarkoitus vähentää noin 9 600 henkilötyövuodella. Tämä on tuntuvasti vuoden 2005 kehyspäätöstä alhaisempi luku ja perustuu myös valtion työmarkkinalaitoksen ja henkilöstöjärjestöjen keskusteluihin. SAK piti keskeisenä tavoitteena pienentää henkilöstömäärien leikkausta. Saavutettu lopputulos on lähtötilanne huomioiden tyydyttävä.

Valtion oman toiminnan tuottavuutta voidaan lisätä parhaiten mm. uutta teknologiaa hyödyntämällä, sähköistä asiointia lisäämällä, toimintatapoja, työyhteisöjä ja henkilöstöä kehittämällä sekä koordinoimalla paremmin hankintoja. SAK ei hyväksy tuottavuusohjelman tai kunta- ja palvelurakennehankkeen nimissä tapahtuvaa julkisten palvelujen itsetarkoituksellista ja mittavaa ulkoistamista ja/tai yksityistämistä.

8. Eräitä lisänäkökohtia

Kehysriihen asuntopoliittiset linjaukset ansaitsevat tuen, jotta asuntojen ja tonttien tarjontaa voitaisiin lisätä kasvukeskuksissa. Sen lisäksi, että asumiskustannusten nousua on hillittävä, toimia tarvitaan myös työvoimakapeikkojen torjumiseksi ja maan sisäisten työmarkkinoiden toimivuuden parantamiseksi eli muuttoliikkeen edistämiseksi.

Varautuminen päästöoikeuksien ostoon ja teollisuuden sähköveron puolitukseen ovat seurausta EU:n päästökaupasta, jolla on valtion taloutta heikentävien vaikutusten lisäksi ollut myös sähkön hintaa voimakkaasti nostava seuraus. Pellettilämmitykseen siirtymisen tukitoimia voi ilmastopolitiikan näkökulmasta pitää perusteltuna.

Ongelmallisinta kehyksissä on, että ns. jakamaton varaus jää vain 139 miljoonaan euroon. Harkinnanvaraisten määrärahojen indeksitarkistukset on jätetty myös tekemättä. On pyrittävä siihen, että tulojen todennäköisesti ylittäessä laskelmissa olevat ennakoidut verotulot, pelivaraa käytetään ennen muuta poliittisille harkinnalle liikkumatilaa tekevän varauksen korottamiseen.