Valtioneuvoston selonteko siirtymäaikalain vaikutuksista sekä työvoiman ja palvelujen vapaan liikkuvuuden vaikutuksista työmarkkinatilanteeseen eri aloilla
Eduskunta
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta
1.1 Siirtymäaika ja virolainen työvoima Suomessa
Siirtymäajan merkitys työvoiman liikuvuudelle Virosta Suomeen näkyy työluvilla tullei-den virolaisten määrän selvässä vähentymisessä. Kun vielä vuonna 2003 virolaisille myönnettiin noin 9000 työlupaa ja vuoden 2004 tammi-huhtikuussa &#;8211 ennen Viro EU-jäsenyyttä – 3200 lupaa, sitten toukokuun 2004 jälkeen loppuvuoden aikana ja vuoden 2005 aikana työlupa myönnettiin yhteensä ainoastaan 4000.
Virolaisille myönnettyjen työlupien pieni määrä selittyy ainakin osittain palvelujen tarjonnan vapautumisella. Työvoimatoimiston hyväksyvää päätöstä ei siirtymäaikana ole enää edellytetty silloin, kun työnteko tapahtuu EU:n takaaman palvelujen tarjonnan vapauden yhteydessä (vuokratyö, virolaisten yritysten lähettämät työntekijät & aliurakointi, ammatinharjoittajat). Samoin enintään 3 kuukautta kestävä marjojen, hedelmien, vihannesten ja erikoiskasvien poiminta ja korjuu sekä turkistarhatyö eivät edellytä työvoimatoimiston hyväksyntää. Siirtymäaikalaki on näkynyt selkeästi henkilöstöpalveluyrityksien perustamisaaltona, joita Virossa on viime vuosina rekisteröity satoja. Mukaan mahtuu myös epärehellisiä.
Palvelujen vapaan liikkuvuuden perusteella Suomeen onkin tullut Virosta työvoimaa työlupamenettelyn ohi, mutta kenelläkään ei ole tietoa siitä, kuinka paljon. Vuokratyöntekiöiden, marjanpoimijoiden, itsenäisten ammattiharjoittajien sekä virolaisten yritysten Suomeen lähettämien työntekijöiden ja aliurakoitsijoiden määrä ei näy missään Suomen työhallinnon tilastossa.
Viron Eläketurvakeskuksen mukaan Virosta Suomeen on EU:n laajentumisen jälkeen tullut lähetettyinä työntekijöinä reilut parisen tuhatta ihmistä, jotka ovat saanet kyseisestä virastosta lähetetyn työntekijän todistuksen E101. Todistus näyttää että työntekijä kuuluu Viron sosiaaliturvan piiriin ja on työnantajansa vakuuttama. Koska lähetettyjen todistuksia on myönnetty sen verran pieni määrä voidaan olettaa, että Suomessa työs-kentelee virolaisia työntekijöitä, jotka eivät ole kummassakaan valtiossa vakuutettuja.
1.2 Siirtymäajan aiheuttamat lieveilmiöt
– Palkan ym. työehtojen valvonta. Suomessa tehtävästä työstä on aina maksettava suomalaisen työehtosopimusten mukaiset palkat myös virolaisille lähetetyille työntekijöille, vaikka he olisivat virolaisen firman lähettämiä tai työsuhteessa virolaiseen henkilöstöpalveluyritykseen eli ns. vuokratyöntekijöitä. Valitettavasti näin ei aina käy. SAK:n Tallinnan toimisto on toistuvasti neuvonut ihmisiä, joille tallinnalaiset vuokrafirmat ovat maksaneet alipalkkaa eivätkä ole muutenkaan noudattaneet työehtosopimusten mukaisia ehtoja kuten ylityökorvauksien maksamista. Vuokratyöntekijöiden työehtojen valvonta on erittäin vaikeaa – niitä voidaan valvoa vain jälkikäteen, jos olleenkaan, ja vain mikäli työntekijät itse valittavat.
– Vuokratyöntekijöiden työtapaturmavakuutus. Virossa ei ole pakollista lakisääteistä työtapaturmavakuutusta. Työtapaturman ja ammattitaudin uhrille maksetaan korvaukset (päiväraha, sairaanhoito ja mahdollinen kuntoutus) Viron yleisen sairausvakuutuksen perusteella ainoastaan 4 ensimmäisen kuukauden ajalta. Neljän kuukauden jälkeen työtapaturmassa vammautunut joutuu hakemaan työkyvyttömyyseläkettä, jonka taso on 1 100 kruunua (75 euroa) kk – puolet vanhuuseläkkeen tasosta. Suomessa työskentelevä vuokratyöntekijä on tässäkin mielessä suojaton ja tällainen järjestelmä sotii suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan eettisiä pelisääntöjä vastaan.
– Verotus. Vuokratyöntekijät kuuluvat Viron verotuksen piiriin eli he maksavat veronsa Viroon. Suomi menettää näin verotulonsa Virolle mitä ei tapahtuisi jos virolainen työntekijä olisi tullut suoraan suomalaisen työnantajan palvelukseen. Jotkut vuokrafirmat maksavat osan työntekijöiden palkasta verovapaina päivärahoina, joten myös Viron valtio menettää verotuloja ja työntekijät menettävät sairauspäivärahoissa ja lomarahoissa.
– Ammattiliiton jäsennyys ja järjestäytyminen. Siirtymäaikalaki kannustaa vuokratyöhön, koska siihen ei tarvita mitään lupia. Ulkomaalaisten ns. normaalit työsuhteet suomalaisen työnantajan palveluksessa ovat aika lailla korvaantuneet vuokratyöllä. Normaalissa työsuhteessa ulkomaalaiset työntekijät liittyvät – tai ainakin heillä on mahdollisuus liittyä – ammattiliittoihin, jotka takaavat työehtojen valvonnan. Vuokratyöntekijät eivät voi liittyä suomalaiseen eivätkä oikeastaan virolaiseen ammattiliittoonkaan.
1.3 Neuvonta ja informaation tarjonta
Väärinkäytösten estämisen ja välttämisen kannalta on tärkeää lisätä Suomeen töihin aikovien virolaisten tietoisuutta Suomen työelämän pelisäännöistä (mm. omista oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan). SAK perusti vuonna 2002 Tallinnaan Suomen työelämän infopisteen osana kolme vuotta kestävää EU:n Interreg-hanketta. Infopiste jatkaa työtään SAK:n, sen jäsenliittojen ja Toimihenkilöunionin omalla rahoitukselle ainakin vuoden 2008 loppuun saakka.
Suomen työelämän infopiste on neuvonut tähän mennessä noin 6500 Suomeen työhön suunnittelevaa virolaista ja Viron venäläistä. Sen lisäksi on neuvottu 3600 henkeä e-mailitse ja puhelimitse. Ammattiryhmistä eniten on neuvottu rakennus-, palvelu-, metalli-, ja kuljetusalan sekä maa- ja metsätalousalan ihmisiä. Uusi Suomen työmarkkinoista kiinnostunut ryhmä on terveydenhoitoalan ihmiset, lääkärit ja sairaanhoitajat. Kävijöistä yli 2/3 on ollut vironkielisiä, loput venäjänkielisiä.
Useimpia kävijöitä on kiinnostanut mitä tarkoittaa siirtymäaika käytännössä – mikä on muuttunut, millaisiin töihin tarvitaan työlupaa ja millaisiin ei. Erityisesti palvelujen vapaa liikkuvuus ja lähetettyjen työntekijöiden asema ja työehdot ovat herättänyt suurta mielenkiintoa. Eniten kysytään palkoista, verotuksesta ja työsopimuksista. Myös ammattiliitot ja niiden tarjoamat palvelut kiinnostavat kävijöitä yhä useammin, erityisesti silloin, kun suomalainen työnantaja – tai työnantajana toiminut virolainen vuokratyöfirma – on polkenut työehtoja.
1.4 Lopuksi
Työvoiman liikkuvuus Virosta Suomeen tulee siirtymäajan päättymisen jälkeen todennäköisesti jonkin verran lisääntymään. Myönteistä on että siirtymäaika on mahdollistanut ulkomaalaisten työehtojen valvonnan edellytysten parantumisen (ULTEVA 2 – työ-ryhmän esitykset, KRP:n PUT yksikön voimavarojen lisääntyminen). On sekä virolaisten työntekijöiden että suomalaisten työmarkkinoiden etu varmistaa ulkomaalaiselle työvoimalle Suomen työhtosopimusten mukaiset palkat. Tärkein saavutus tässä on tilaajaavastuu, eli pääurakoitsijan vastuu alihankkijoiden väärinkäytöksista, josta ULTEVA 2 –työryhmässä hiljattain päätettiin. Toivottavasti lakiesitys tilaajavastuusta saadaan eduskuntaan nopeasti.
Siirtymäaikalaki on kuitenkin suosinut valitettavasti lähinnä vuokrafirmojen ja työnvälitystoimistojen toimintaa sekä kannustanut Suomeen töihin tulevia virolaisia epätyypillisiin työnsuhteisiin. Vuokratyöntekijät eivät maksa veroja Suomeen, he eivät järjestäydy ammattiliittoihin ja ovat näin työehtojen valvonnan ulkopuolella. Koska vuokratyöntekijät kuuluvat Viron sosiaaliturvan piiriin he ovat myös työtapaturmavakuutuksen ulkopuolella.
Toisaalta siirtymäaika on tarjonut Virolle aikaa kehittää omaa lainsäädäntöään ja käydä sosiaalista vuoropuhelua työmarkkinaosapuolten ja valtion välillä. Tietoisuus Suomen työmarkkinajärjestelmästä ja työelämän pelisäänöistä on kasvanut. Viro on ollut pakotettu nostamaan palkkojaan, jotta työväki ei lähtisi maasta pois.