Hyppää sisältöön

s a k·fi Näistä puhutaan Lausunnot Työpaikan tasa-arvosuunnitelma…

Lausunnot

Työpaikan tasa-arvosuunnitelmaa koskevien tasa-arvolain säännösten tarkistaminen

Sosiaali- ja terveysministeriö
PL 33
00023 Valtioneuvosto
kirjaamo@stm.fi

STM059:00/2013

Pyydettynä lausuntonaan palkansaajakeskusjärjestöt Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry, Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry ja Akava ry toteavat esityksen johdosta seuraavaa:

Sosiaali- ja terveysministeriön asettaman kolmikantaisen työryhmän tehtävänä oli tasa-arvolain toimivuuden varmistamiseksi ja työpaikalla tapahtuvan tasa-arvosuunnittelun sekä sen osana tehtävän palkkakartoituksen sisällön kehittämiseksi tarkastella tehtyjen selvitysten pohjalta tasa-arvolain ja palkkakartoituksen muutostarpeita sekä valmistella tarpeelliseksi katsottavat lainmuutokset. Ehdotus tuli laatia hallituksen esityksen muotoon.

Palkansaajakeskusjärjestöt pitävät tasa-arvolain uudistamista tärkeänä keinona hitaasti muuttuvan naisten ja miesten välisen palkkakuilun kaventamiseksi. Hyvin toteutetuilla tasa-arvosuunnitelmilla ja palkkakartoituksilla voidaan edistää sukupuolten välistä palkkatasa-arvoa. Työpaikkojen tasa-arvosuunnitelmat ovat tällä hetkellä valitettavan usein puutteellisia, eivätkä ne paranna työpaikan tasa-arvotilannetta ja vaikuta palkkatasa-arvon toteutumiseen.

Sosiaali- ja terveysministeriön ja työmarkkinakeskusjärjestöjen toteuttamasta selvityksestä käy ilmi, että lakisääteistä velvoitetta tasa-arvosuunnitelman ja palkkakartoituksen tekemisestä ei noudateta työpaikoilla (STM Raportteja ja muistioita 2012:19).

Luottamusmieskyselyn vastaajista 17–22 prosenttia vastasi, että palkkakartoitusta ei ole tehty. Keskimäärin 23 prosenttia vastasi, ettei tiedä, onko sellainen tehty.

Palkansaajakeskusjärjestöt kannattavat esityksen tavoitetta selkeyttää ja täsmentää työpaikan tasa-arvosuunnitelmaa ja sen osana tehtävää palkkakartoitusta koskevia lain säännöksiä.

Ehdotuksen mukaan työpaikan tasa-arvosuunnitelma voitaisiin laatia vähintään joka toinen vuosi nykyisen vuosittaisen tarkastelun sijasta. Laatimiseen osallistuvien henkilöstön edustajien piiriä täsmennettäisiin, ja henkilöstön edustajille turvattaisiin riittävät osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet suunnitelmaa laadittaessa. Palkansaajakeskusjärjestöt pitävät tätä erityisen tarpeellisena, sillä vuoden 2012 selvitykseen vastanneiden luottamusmiesten mukaan kartoitus oli laadittu ilman henkilöstön edustajaa keskimäärin 14 prosentissa työpaikkoja.

Noin kymmenesosa luottamusmiesvastaajista ei osannut sanoa, keitä kartoituksen käsittelyyn on osallistunut. Työnantajakyselyyn vastaajista keskimäärin 11 prosenttia ilmoitti, ettei henkilöstön edustaja ole osallistunut palkkakartoituksen käsittelyyn. Valtiolla ja kunta-alalla tämä oli harvinaista, mikä osaltaan kertoo tasa-arvosuunnittelun nykytilan eroista eri sektoreilla.

Myös esitys siitä, että lakiin sisällytettäisiin velvollisuus tiedottaa henkilöstölle tasa-arvosuunnitelmasta ja sen päivittämisestä, on kannatettava. Työryhmä on todennut esityksensä perusteluissa toivovansa palkkakartoitusten määrän lisääntyvän ja niiden laadun parantuvan, mikä nykytilan huomioon ottaen on välttämätöntä.

Palkansaajakeskusjärjestöt kannattavat sitä, että palkkakartoituksesta säädettäisiin uudessa pykälässä. Palkkakartoituksen tarkoituksena olisi selvittää, ettei saman työnantajan palveluksessa olevien samaa tai samanarvoista työtä tekevien naisten ja miesten välillä ole perusteettomia palkkaeroja. Jos palkkakartoituksen vaativuus- tai tehtäväryhmittäinen taikka muulla perusteella muodostettujen ryhmien tarkastelu toisi esiin selkeitä eroja naisten ja miesten palkkojen välillä, palkkaerojen syitä ja perusteita olisi selvitettävä. Keskeisimmät palkanosat tulisi ottaa huomioon erojen syiden selvittämisessä. Jos palkkaeroille ei olisi hyväksyttävää syytä, työnantajan tulisi ryhtyä asianmukaisiin korjaaviin toimenpiteisiin.

Perusteettomien palkkaerojen tunnistaminen on vaikeaa. Luottamusmies-kyselyyn vastanneiden mukaan noin puolella työpaikoista ei löytynyt perusteettomia palkkaeroja. Noin viidennes kertoi perusteettomia palkkaeroja löytyneen, neljännes ei osannut sanoa. Runsas en osaa sanoa -vastausten määrä, yli viidennes, viitannee edellä mainittuun perusteettoman palkkaeron käsitteen määrittelyn ja sen ymmärtämisen vaikeuteen. Palkansaajakeskusjärjestöt uskovat, että henkilöstön edustajien tiedonsaantioikeuden parantaminen sekä tarkastelun täsmentäminen parantavat tilannetta. Jo nyt voidaan pitää rohkaisevana sitä, että työpaikoilla ryhdyttiin toimenpiteisiin lähes aina, mikäli perusteettomia palkkaeroja ilmeni.

Palkansaajajärjestöt kiirehtivät ehdotusten voimaansaattamista lainsäädäntöön. Käytännön vaikutuksia tulee seurata järjestelmällisesti ja kattavasti, jotta uudistukselle asetettujen tavoitteiden toteutumista voidaan arvioida ja mahdollisiin esiin nousseisiin puutteisiin vaikuttaa. Erityisesti tulee seurata turvaako esitys tarvittavat tiedonsaantioikeudet ja tosiasialliset osallistumismahdollisuudet henkilöstön edustajille, onko palkkakartoituksen sisältö määritelty riittävän yksityiskohtaisesti ja tekeekö työnantaja korjaavat toimenpiteet lain edellyttämällä tavalla. Henkilöstön edustajien toiminnan turvaamisen kannalta on varmistettava, että he saavat riittävän kattavat palkkatiedot.

Lisäksi palkansaajakeskusjärjestöt katsovat, että uudistuksen seurannassa on arvioitava, heikentääkö mahdollisuus tehdä tasa-arvosuunnitelma joka toinen vuosi tosiasiassa tasa-arvon edistämistä työpaikoilla, vai olisiko nykyinen, kerran vuodessa tehtävä päivitys toimivampi.

Palkansaajakeskusjärjestöt korostavat, että tasa-arvolain valvonta ja hyvien käytäntöjen edistäminen on aina myös resurssikysymys. Tasa-arvosuunnitelmien valvontaa on tehostettava ja tätä varten viranomaisille on turvattava riittävät taloudelliset ja henkilöstöresurssit.

Lisäksi palkansaajakeskusjärjestöt toivovat, että tasa-arvolain sukupuolivähemmistöjen asemaa koskeviin pykäliin sekä yhdenvertaisuuslakiin valmisteltavat muutokset astuvat voimaan samanaikaisesti, jotta säädösmuutokset voidaan toimeenpanna työpaikoilla samanaikaisesti.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry
Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry
Akava ry