Terveydenhuoltolakityöryhmän mietintö nro 2008: 28

Sosiaali- ja terveysministeriö
PL 33
00023 Valtioneuvosto

Lausuntopyyntönne 12.08.2008 (STM051:00/2007)

Sosiaali- ja terveysministeriö on pyytänyt lausuntoa terveydenhuoltolakityöryhmän mietinnöstä nro 2008: 28. Työryhmä on tehnyt ehdotuksen kansanterveyslain ja erikoissairaanhoitolain yhdistämisestä uudeksi terveydenhuoltolaiksi. Uudistuksen tavoitteena on varmistaa koko maassa laadukkaat ja asukkaiden saatavilla olevat palvelut. Ehdotuksessa on kuvattu myös terveydenhuollon järjestämisvastuita ja rakenteita. Työryhmä on käyttänyt ehdotuksessaan käsitteitä terveyspiiri ja sairaanhoitopiiri tarkoittamaan kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annetun lain (169/2007) mukaista laajan väestöpohjan kuntayhtymää.

Ehdotukseen ei sisälly sosiaali- ja terveydenhuollon yhteisiin rakenteisiin velvoittavia säännöksiä. Työryhmä ehdottamat terveyspalvelujen järjestämisvaihtoehdot ovat kuitenkin sellaisia, että ne myös antavat perustan sosiaali- ja terveydenhuollon yhteisille rakenteille.

Lausuntopyynnössä todetaan lisäksi sosiaali- ja terveysministeriön tavoitteena olevan, että kunnissa, yhteistoiminta-alueilla ja kuntayhtymissä sosiaalihuolto ja terveydenhuolto muodostaisivat entistä selkeämmän yhtenäisen kokonaisuuden, jolloin myös olisi mahdollista yhdenmukaistaa hallinnolliset rakenteet ja menettelyt palveluja ja toimintatapoja organisoitaessa. Tätä kehitystä vahvistettaisiin lainsäädännöllä.

1. Yleistä

SAK ry näkee perusteltuna ja kannatettavana suunnitellun lakiuudistuksen, jolla kansanterveyslaki ja erikoissairaanhoitolaki yhdistetään uudeksi terveydenhuoltolaiksi. Työryhmä on toimeksiantonsa mukaisesti pidättäytynyt terveydenhuollon tarkastetussa. Tarkastelu on kohdistunut ensisijaisesti kunnalliseen, julkiseen terveydenhuoltoon. Olisi ollut toivottavaa, että tarkastelukulmaa olisi laajennettu koskemaan laajemmin koko terveydenhuollon sektoria ja myös terveydenhuollon monikanavaista rahoitusjärjestelmää.

Työryhmän tekemän lakiehdotuksen tarkoituksena on edistää ja ylläpitää väestön terveyttä, toimintakykyä ja sosiaalista turvallisuutta, kaventaa väestöryhmien välisiä terveyseroja, vahvistaa palvelujen asiakaslähtöisyyttä ja tarkoituksenmukaisuutta, edistää palvelujen yhdenvertaista saatavuutta, laatua ja potilasturvallisuutta, luoda edellytykset toimivalle ja eheälle palvelurakenteelle vahvistamalla perusterveydenhuoltoa ja edistämällä perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja sosiaalihuollon saumatonta ja alueellista yhteistyötä.

Tehtyjen selvitysten ja tutkimusten mukaan huolimatta sinällään myönteisestä kansanterveyden kehityksestä ovat terveyserot Suomessa kasvaneet. SAK:n edustamien ammattiliittojen jäsenten sairastavuus, kuolleisuus ja tapaturmataajuus ovat monin osin korkeammat kuin muissa väestöryhmissä. Lisäksi erityisesti terveyskeskuspalvelujen saatavuudessa on ollut paikkakuntakohtaisia ongelmia ja hoidon järkevässä porrastuksessa on koettu olevan ongelmia. Tämän vuoksi SAK pitää ehdotuksen tavoitteita hyvinä ja kannatettavina. Työryhmän ehdotuksen pohjalta nämä tavoitteet voivat toteutua. Pelkkä terveydenhuoltolaki ei kuitenkaan tähän riitä vaan tarvitaan myös rahaa sekä toimintatapojen ja toimintakulttuurin muutosta.

2. Kohdennetut arviopyynnöt

1) Arvio ehdotetusta potilaan valinnanvapaudesta

Terveydenhuoltolakiehdotus lähtee siitä, että potilaalla on nykykäytäntöä huomattavasti laajempi mahdollisuus hoitopaikan valintaan, sähköiseen asiointiin ja nykyistä sujuvampaan hoitoon pääsyyn. Ehdotuksen mukaan potilaalla on oikeus valita kiireettömiä palveluja varten erityisvastuualueella terveydenhuollon toimintayksikkö, jossa häntä tutkitaan ja sen jälkeen yhdessä hoitavan lääkärin kanssa on mahdollisuus valita hoitava yksikkö. Lisäksi ehdotetaan potilaan mahdollisuutta saada kiireettömiä palveluja työssäkäyntialueellaan, vaikka tämä olisi eri erityisvastuualueella kuin kotipaikka. Lakiehdotukseen on kirjattu myös potilaan mahdollisuus valita hoitava lääkäri.

Ehdotettu muutos parantaa SAK:n mielestä erityisesti toisella paikkakunnalla töissä olevien työntekijöiden mahdollisuutta saada julkisen terveydenhuollon palveluja joustavasti ja tarkoituksenmukaisesti. On tärkeää seurata, että tällaisessa yli kuntarajojen tapahtuvassa palvelujen käytössä kuntien välinen laskutus perustuu todellisiin kustannuksiin ja tuotteistukseen ja terveyspalvelujen saatavuudessa kohdellaan samalla lailla niin omia kuin toisen kunnan asukkaita. Lisäksi potilaan mahdollisuus valita hoitopaikka ja hoitava lääkäri parantaa luottamuksellisen hoitosuhteen syntyä.

2) Arvio ehdotetuista terveydenhuollon järjestämismalleista ja niiden soveltuvuudesta koko sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiseen

Lakiehdotuksen toisessa luvussa kuvataan terveydenhuollon järjestämismallit. Ehdotuksessa todetaan, että kunta vastaa kansanterveystyön ja erikoissairaanhoidon järjestämisestä, rahoituksesta ja kehittämisestä sen mukaan kuin ehdotetussa tai muussa laissa säädetään. Kunta voi ehdotuksen mukaan järjestää kansanterveystyön itse, kuulumalla yhteistoiminta-alueeseen tai terveyspiiriin. Edellytyksenä on, että kunnan tai kansanterveystyöstä vastaavan yhteistoiminta-alueen väestöpohja on oltava tietyin poikkeuksin noin 20000 asukasta. Yhteistoiminta-alueen perustamiseksi kunnat voivat sopia, että tehtävät annetaan yhden kunnan hoidettavaksi tai tehtävät hoitaa kuntayhtymä.

Kunnat voivat muodostaa yhteistoiminta-alueen sijasta terveyspiirin kuntayhtymän, joka vastaa kansanterveystyöstä ja erikoissairaanhoidon järjestämissopimuksessa sovitusta erikoissairaanhoidosta. Kunnat ja yhteistoiminta-alueet voivat muodostaa myös sairaanhoitopiirin (laajan väestöpohjan kuntayhtymä). Sairaanhoitopiirissä tulee olla vähintään noin 150000 asukasta. Lisäksi todetaan maan jakautuvan erityistason sairaanhoidon järjestämistä varten erityisvastuualueisiin.

Lisäksi lakiehdotuksen toisessa luvussa kuvataan miten kunta, yhteistoiminta-alue, terveyspiiri tai sairaanhoitopiiri voi tuottaa terveydenhuollon alaan kuuluvat palvelut. Yhtenä vaihtoehtona esitetään palveluseteli, jolla setelin antaja sitoutuu maksamaan palvelujen käyttäjän yksityiseltä(hyväksytyltä) palvelujen tuottajalta hankkimat palvelut palvelusetelin antajan päätöksellä asetettuun setelin arvoon asti. Lisäksi samassa luvussa todetaan, että käytettävissä tulee olla riittävästi terveydenhuollon ammattihenkilöitä ja henkilöstön täydennyskoulutuksesta on huolehdittava. Samoin todetaan, että terveydenhuollon on oltava laadukasta ja turvallista. Potilastietojen käsittelyn osalta todetaan sairaanhoitopiirin alueen asukkaiden perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon potilasasiakirjojen muodostavan terveydenhuollon potilasrekisterin.

SAK toteaa ehdotettujen terveydenhuollon järjestämismallien olevan toteuttamiskelpoisia. Ne mahdollistavat saumattomien palveluketjujen syntymisen terveydenhuollon sisällä. SAK:n mielestä on tärkeää kehittää joustavia palveluketjuja, jotka turvaavat nykyistä paremmin potilaiden oikea-aikaisen ja oikeassa paikassa tapahtuvan hoidon. Palveluketjun jatkuminen myös sosiaalitoimen puolelle on tarpeen. Ehdotuksessa esille tuotu tarve tiivistää sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistoimintaa on perusteltu ja ehdotetut järjestämismallit eivät muodosta estettä yhteistyön kehittämiselle. Ne voivat soveltua myös laajemmin koko sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiseen. Mikäli päädytään ratkaisuun, jossa koko sosiaali- ja terveydenhuolto yhdistetään samaan organisaatioon, on huolehdittava kummankin sektorin erityisosaamisen ja hallinnollisen identiteetin turvaamisesta. Yhteistoiminta-alueen järjestämismalleina tuodaan esille vain kaksi vaihtoehtoa. On tärkeää, että Kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annetun lain hengessä syntyneet muut järjestämismallit hyväksytään kuten esimerkiksi perusterveydenhuollon liikelaitos osana sairaanhoitopiiriä.

SAK suhtautuu kriittisesti esitettyyn palvelusetelin käyttöön terveydenhuollossa, koska samanaikaisesti ei tarkastella yksityisen terveydenhuollon palvelusektorin toiminnan ohjaamista eikä palvelusetelien käytön vaikutusta julkisen terveydenhuollon henkilöstön saatavuuteen. Palveluseteliä on syytä arvioida kriittisesti myös tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden kannalta.

Lakiehdotukseen tehtyä kirjausta terveydenhuollon potilasrekisteristä koko sairaanhoitopiirin ja tietenkin myös terveyspiirin osalta SAK pitää positiivisena asiana, koska näin voidaan toivottavasti parantaa potilaan hoidon kannalta oleellisen tiedon siirtymistä erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon ja myös päinvastoin.

3) Arvio erityisvastuualueen (ERVA) yhteistyön kehittämisehdotuksesta

Työryhmän ehdotuksessa on esitetty erityisvastuualueen yhteistyön kehittämistä. Konkreettisina asioina ehdotuksessa ehdotetaan, että erityisvastuualueella toimivassa yliopistollisessa sairaanhoitopiirissä tulee olla yhteistoimintaelin, jossa on edustus alueen sairaanhoitopiireistä, terveyspiireistä ja yliopistollisen sairaalan sijaintikunnasta. Yhteistoimikunnan pitää ehdotuksen mukaan tehdä ehdotus erityisvastuualueiden työnjaosta sekä valmistella erikoissairaanhoidon järjestämissopimus. Erityisvastuualueelle tulee ohjaus- ja koordinaatiovastuuta koskien hoitoa, tutkimusta ja henkilöstön koulutusta. Lisäksi sen on sovitettava yhteen työvoiman kysyntää ja koulutustarjontaa yhdessä alueen koulutusviranomaisten ja työhallinnon kanssa. Tätä varten tulee luoda alueellinen yhteistyörakenne. Lisäksi erityisvastuualueella on ensihoitokeskus, jonka tehtävistä säädetään tarkemmin asetuksella. Samoin alueilla yliopistotasoisen terveystieteellisen tutkimuksen suunnittelua ja seurantaa varten on tutkimuskeskus, jonka yhteydessä on tutkimustoimikunta.

SAK näkee, että ehdotetuilla toimenpiteillä on onnistuessaan laajempaan yhteistyöhön ja järkevään työnjakoon kannustava vaikutus. Puutteena voidaan nähdä, että ehdotetusta yhteistoimintaelimestä puuttuu yliopiston edustus. Ehdotuksessa kuvataan myös ensihoitokeskuksen toimintaa ja tehtäviä. Alueellisten pelastuslaitosten rooli ensihoitopalveluissa on tässä yhteydessä selvitettävä.

4) Arvio sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuiden lainsäädännöllisestä porrastamisesta. Millainen vastuun tulisi olla eri tasoilla: kunta, kuntayhtymä, yhteistoiminta-alue, sosiaali- ja terveyspiiri, laajan väestöpohjan kuntayhtymä, erityisvastuualue, valtio

Lakiehdotuksessa todetaan kunnan vastaavan kansanterveystyön ja erikoissairaanhoidon järjestämisestä, rahoituksesta ja kehittämisestä sen mukaan kuin ehdotetussa terveydenhuoltolaissa tai muissa laissa säädetään. Lakiehdotuksessa kuitenkin käytännössä rajataan ennen muuta pienten kuntien mahdollisuutta päättää itse terveydenhuollon järjestämisestä ja myös kuntien mahdollisuudet vaikuttaa rahoitukseen ja kehittämistyöhön ovat rajalliset.

Lakiehdotuksessa annetaan velvoitteita ja vastuita kaikille tasoille. Sinällään tähän vastuunjakoon SAK:lla ei ole huomautettavaa. Ehdotettu vastuunjako mahdollistaa lakiehdotuksen alussa kuvatun lain tarkoituksen toteutuminen, mutta se edellyttää eri tasoilla sitoutumista yhteisiin tavoitteisiin ja osaoptimoinnin välttämistä.

Lakiehdotuksessa kansanterveystyön ja erikoissairaanhoidon yleinen kehittäminen, ohjaus ja valvonta kuuluvat valtiolle ja eri valtion viranomaisille. Mikäli ohjauksessa ja valvonnassa todetaan puutteita, voivat Terveydenhuollon oikeusturvakeskus tai lääninhallitus antaa huomautuksia, määräyksiä tai käyttää pakkokeinoja. Tältä osin työnjako vaikuttaa toimivalta. On kuitenkin tärkeää turvata riittävät resurssit valvontatehtävän toteuttamiseen.

5) Arvio ehdotetuista väestöpohjavaatimuksista

Ehdotetut väestöpohjavaatimukset, terveyskeskuksen osalta 20000 ja sairaanhoitopiirin osalta 150000 ovat perusteltavissa sillä, että näin voidaan vähentää yksiköiden haavoittuvuutta ja samalla voidaan tehostaa palvelujen tuottamista. Tiukat väestöpohjavaatimukset eivät kuitenkaan takaa automaattisesti palvelujen parempaa saatavuutta ja laatua. Jo tällä hetkellä on esimerkkejä hyvin ja tehokkaasti toimivista sekä isoista että pienistä yksiköistä. On turvattava, että annettava laki ei johda näiden hyvin toimivien yksiköiden tilanteen heikkenemiseen. Oleellista on lisäksi kehittää palkkaus- ja johtamisjärjestelmiä vastaamaan tämän hetken työelämän vaatimuksia.

6) Arvio hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä koskevien rakenteiden sääntelytarpeesta

Työryhmän esityksen mukaisesti terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen on osa perusterveydenhuoltoa. Terveyden edistämisellä tarkoitetaan toimintaa, jonka tavoitteena on väestön terveyden ja toimintakyvyn ylläpitäminen ja parantaminen, kansantautien, tapaturmien ja muiden terveysongelmien vähentäminen sekä väestöryhmien välisten terveyserojen kaventaminen. Terveyden edistäminen on myös suunnitelmallista voimavarojen kohdentamista terveyteen ja vaikuttamista terveyden taustatekijöihin. Keskeisessä asemassa hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä ovat terveydenhuollon lähipalveluina toteutettavat terveysneuvontapalvelut mukaan lukien myös ehkäisyneuvonnan. Lisäksi sairaanhoitopiirin ja terveyspiirin tehtävänä on omalta osaltaan edistää terveyttä, toimintakykyä ja sosiaalista turvallisuutta alueellaan.

Lakiehdotuksen perusteluissa todetaan aivan oikein, että terveyden edistämisen tulee olla toiminnan lähtökohtana sekä alueellisissa että paikallisissa terveyspalveluissa. Samoin SAK yhtyy näkemykseen, että terveyden edistämistä tehdään terveydenhuollon ulkopuolella muussa yhteiskunnassa ja kannattaa lakiehdotuksessa ehdotettua kunnan /kuntien velvollisuutta laatia valtuustokausittain kuntalaisten terveyttä ja hyvinvointia edistävistä sekä terveysongelmia ehkäisevistä toimista ja palveluista sekä voimavaroista suunnitelma, joka voi olla osa kuntasuunnitelmaa.

Lakiehdotuksessa viitataan työterveyshuollon ulkopuolelle jäävien eli työttömien terveysneuvontaan ja terveystarkastuksiin. Kyseessä on SAK:n mielestä tärkeä asia, joka edellyttää viranomaistahojen tiivistä yhteistyötä ja joka pitäisi nähdä yhtenä työvoimapoliittisena toimenpiteenä.

SAK:n mielestä hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi tarvitaan jatkuvasti päivittyvää, ajan tasalla olevaa tutkimustietoa. Lisäksi tutkimustiedon saaminen käytäntöön edellyttää ohjausta ja sääntelyä, jonka toteuttamisessa sosiaali- ja terveysministeriöllä on keskeinen rooli. Tarvitaan valtakunnallisia suosituksia ja ohjeita, jopa määräyksiä, miten ja millä voimavaroilla hyvien käytäntöjen mukaisesti esimerkiksi neuvolapalvelut tai kouluterveydenhuolto toteutetaan. Lakiehdotuksessa pitäisi kuitenkin painottaa voimakkaammin erikoissairaanhoidon velvollisuutta toimia hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä.

7) Arvio ympäristöterveydenhuollon kytkennästä terveydenhuoltoon

Ympäristöterveydenhuolto on osa terveydenhuoltoa ja sillä on suuri merkitys terveyden edistämisessä. Ympäristöterveydenhuollon osalta todetaan kunnalla olevan mahdollisuus järjestää ympäristöterveydenhuolto muutenkin kuin yhteistoiminta-alueen tai terveyspiirin puitteissa. Lisäksi perusteluissa viitataan elintarvikevalvonnan kehittämistä koskevaan valtioneuvoston periaatepäätökseen, jonka mukaan ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueella toiminta tulee järjestää siten, että tehtäviä hoidettaisiin yli 10 henkilötyövuoden henkilövoimavaroilla.

SAK:n näkee ehdotuksen positiivisena kehityssuuntana, koska ehdotus mahdollistaa kuntaa tai muun terveydenhuollon yhteistoiminta-aluetta laajempien kokonaisuuksien syntymisen ja osaamistason turvaamisen.

8) Arvio työterveyshuollon kytkennästä terveydenhuoltoon

Vaikka työterveyshuolto on vain osa kansanterveyslaissa kuntien velvollisuudeksi nimetystä perusterveydenhuollosta, muodostaa kuitenkin koko työterveyshuolto merkittävän osan suomalaista palvelujärjestelmää. Sen vuoksi olisi ollut toivottavaa, että koko työterveydenhuollon palvelutarjontaa olisi tarkasteltu laajemmin osana koko terveydenhuoltojärjestelmää. Toivottavaa olisi, että kun laissa puhutaan toimintakyvystä, huomioitaisiin työnäkökulma ja puhuttaisiin työ- ja toimintakyvystä.

Työterveyshuoltoa ohjaa työterveyshuoltolaki, johon ei juurikaan edes lakiehdotuksen perusteluissa viitata. Työterveyshuolto perustuu työnantajan ja työterveyshuollon palvelujen tuottajan väliseen sopimukseen. Tämä on tiedostettava, kun mietitään työterveyshuollon asemaa ja tehtäviä.

Työterveyshuollossa tapahtuvan sairaanhoidon kannalta on potilaskertomustietojen saaminen muusta terveydenhuollosta keskeisessä asemassa. Lakiehdotuksen perusteluissa todetaan, että työterveyshuollon potilastiedot eivät kuulu yhteisen potilasrekisterin piiriin. Näin voi olla jatkossakin, mutta tiedon siirron esteitä olisi tarvetta joka tapauksessa syytä pyrkiä madaltamaan.

Lain perusteluissa todetaan kunnallisen työterveyshuollon merkitys palvelujen tuottajana pienissä asutuskeskuksissa ja haja-asutusalueilla erityisesti pienyrityksille ja yrittäjille. SAK näkee tärkeänä kunnallisen työterveyshuollon säilymisen, kehittämisen ja riittävien voimavarojen turvaamisen.

Myönteisenä asiana on nähtävä, että laki mahdollistaa julkisen terveydenhuollon velvoitteeksi annetun työterveyshuollon järjestämisen muutenkin kuin yhteistoiminta-alueen tai terveyspiirin puitteissa. Tämä mahdollistaa jo syntyneiden alueellisten työterveyshuollon kunnallisten liikelaitosten toiminnan jatkumisen.

9) Arvio sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelua ja kehittämistä järjestävän lainsäädännön yhdistämisen tarpeellisuudesta

Vaikka sosiaali- ja terveydenhuollon on perusteltua tehdä hyvinkin pitkälle menevää yhteistyötä, on kuitenkin varottava asioiden medikalisointia. Suunnittelua ja kehittämistä järjestävän lainsäädännön tietynasteinen yhdenmukaistaminen voi olla perusteltua, mutta on vaikea arvioida, missä määrin yhdistämisestä olisi saatavissa hyötyä.

10) Arvio mahdollisista muista sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädännön yhdistämistarpeista

Mikäli valtakunnallisesti syntyy merkittävässä määrin yhteistoiminta-alueita ja muita kokonaisuuksia, joissa sekä sosiaali- ja terveydenhuolto toimivat saman organisaation sisällä, voi olla perusteita antaa sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskeva yhteinen hallintolaki.

3. Muita huomioita

Lakiehdotuksen toteutuessa terveydenhuoltoon syntyy nykyistä suurempia yksiköitä. Haasteina näissä yksiköissä on päätöksenteon ja johtamisen hallinta. Ehdotuksessa todetaan, että henkilöstörakenteen ja määrän tulee vastata alueen terveydenhuollon palvelujen tarvetta. Perusteluissa todetaan kuitenkin muun muassa terveyspiirin osalta, että henkilöstön määrä ei sinällään lisäänny. Tämä aivan ilmeisesti merkitsee töiden uudelleen organisointia. Tämän vuoksi on ehdottoman tärkeää, että henkilöstön mielipiteet palvelurakennetta kehitettäessä otetaan huomioon ja että henkilöstön edustajat ovat mukana suunnitteluprosessissa.

Lakiehdotuksessa todetaan hoitoon ja tutkimuksiin pääsyn osalta aikarajat, joiden kuluessa palvelu on saatava. Kuntoutuksen osalta tällaista aikarajaa ei ehdotuksessa erikseen todeta. Aikataulu käy tietenkin ilmi potilaalle laadittavassa kuntoutussuunnitelmassa. Olisi kuitenkin tärkeää, ettei aivohalvauspotilas tai mielenterveyspotilas joudu odottamaan kohtuuttoman kauan lääkinnällisen kuntoutuksen aloittamista. Tältä osin olisi tarvetta lakiehdotuksen täsmentämiseen.

Yliopistollisten sairaanhoitopiirien hallinnossa on tähän saakka ollut niin valtuustoissa kuin hallituksissa yliopiston edustus. Tästä ei ole mainintaa uudessa terveydenhuoltolakiehdotuksessa. Sairaaloiden ja yliopistojen yhteistyö on tärkeää opetuksen ja tutkimuksen kannalta. Siksi olisi tärkeää jatkossakin turvata yliopiston edustus sairaanhoitopiirin hallinnossa.

Terveydenhuoltolakityöryhmä kiinnittää huomiota siihen, että valtion korvaus terveydenhuollon toimintayksiköille tutkimukseen ja koulutukseen jääneen viime vuosina jälkeen kustannuskehityksestä. SAK yhtyy työryhmän näkemykseen siitä, että opetuksesta koituneet kustannukset tulee korvata terveydenhuollon yksiköille valtion toimesta täysimääräisesti. Myös tutkimuksesta aiheutuvat välittömät kustannukset tulee korvata valtion toimesta.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry