Terveydenhuollon asiakasmaksujen korotusta koskeva esitysluonnos

SAK ei tue terveydenhuollon asiakasmaksuja koskevaa luonnosta hallituksen esitykseksi ja valtioneuvoston asetukseksi.

Suomessa on jo ennen tällä hallituskaudella tapahtuneita asiakasmaksujen korotuksia ollut kansainvälisesti ns. länsimaisiin sivistysvaltioihin vertailtaessa korkeat terveydenhuollon asiakasmaksut. Nykyhallitus on jo aiemmin nostanut asiakasmaksuja, ja nyt valmisteilla oleva korotusehdotus todennäköisesti nostaisi potilaiden ja perheiden maksettavaksi tulevat osuudet aivan verrokkimaiden kärkeen.

Maksukorotukset osuisivat erityisen kipeästi pieni- ja myös keskituloisiin perheisiin. Henkilökohtainen maksukatto ja terveyskeskuksen vuosimaksu tasaavat maksurasitusta, mutta nekin ovat huomattavan korkeat pieni- ja keskituloisille perheille, etenkin jos perheeseen kuuluu useampia toistuvasti ja/tai pitkäaikaisesti terveydenhuoltopalveluja tarvitsevia henkilöitä.

Valmistelutöissä ei ole riittävästi huomioitu esimerkiksi ilta-, yö- ja viikonloppupäivystyksen korkeiden käyntimaksujen erillisyyttä terveyskeskuksien vuosimaksusta. Myöskään lyhytaikaisen osastohoidon maksujen jatkumista myös maksukaton täyttymisen jälkeen ei ole riittävästi huomioitu. Sairaalapäivän maksut (mukaan lukien psykiatrinen hoito) veloitetaan edelleen varsin korkeina (26,80 euroa) jopa maksukaton täyttymisen jälkeen. Nämä maksut ovat kohtuuttoman raskaita niille potilaille ja heidän perheilleen, jotka tarvitsevat toistuvia sairaalahoitojaksoja.

Maksukattoa pitää myös itse ymmärtää seurata ja osata hakea alennettuja maksuja, mikä on monille potilaille kohtuuttoman vaikeata huomioiden heidän sairautensa aiheuttamat rajoitteet toimintakykyyn. Varsinkin mielenterveyden häiriöissä vaatimus seurata itse maksukaton täyttymistä ja huolehtia maksunalennuksen anomisesta on raskas velvoite.

Lisäksi matkakorvaukset ja lääkekorvaukset muodostavat omat erilliset maksukattonsa. Suomessa onkin ulosotossa satojatuhansia terveydenhuollon maksuja jo ennen näitä ehdotettavia korotuksia, mitä voidaan pitää hälyttävänä ja kansainvälisesti vertaillen hyvin korkeana määränä.

SAK on erityisen huolestunut siitä, että lausunnolla olevista säädösehdotuksien luonnoksista puuttuu kokonaan työkykynäkökulma. Vaikutusarvioinnissa ei lainkaan käsitellä vaikutuksia erilaisissa elämäntilanteissa ja erilaisessa työmarkkina-asemassa olevien työikäisten henkilöiden työkykyyn, sen ylläpitämiseen ja edistämiseen sekä työttömillä työmarkkinakelpoisuuden säilymiseen.

Ehdotettavat maksukorotukset todennäköisesti vaikeuttaisivat varsinkin pienituloisten ja matalapalkka-alojen työntekijöiden mahdollisuuksia hakea ja saada oikea-aikaista terveydenhuoltoa, jolloin riskinä on sairauksien paheneminen ja tarvittavan hoidon vaikeutuminen. Tällöin myös yhteiskunnan kustannukset moninkertaistuvat verrattuna siihen, että sairaudet hoidettaisiin nopeammin ja lieväasteisempina.

Tilanteen vaikeutuessa myös haitalliset työkykyvaikutukset todennäköisesti moninkertaistuvat, jolloin pitkäaikaiset ja jopa pysyvät työkyvyn menetykset ovat todennäköisempiä. Haitat potilaille ja heidän perheilleen sekä työmarkkinoille ja verokertymälle ovat säädösluonnoksissa jääneet kokonaan huomiotta ja arvioimatta.

SAK esittää, että lausuttavana olevasta säädöspaketista luovutaan eikä niitä esitellä eduskunnalle ja valtioneuvostolle. Maksukorotuksien aiheuttamat kokonaishaitat yhteiskunnassa ovat todennäköisesti huomattavasti suuremmat kuin niistä saatava helpotus hyvinvointialueiden talousvaikeuksiin.

Mikäli valmistelutyötä ja esityksien eteenpäin viemistä kuitenkin jatketaan, tulee esitysluonnoksia täydentää huolellisella ja kattavalla vaikutusarvioinnilla liittyen työkykyyn, työuriin, työmarkkinoihin, verokertymään ja kansantalouteen.