Hyppää sisältöön

s a k·fi Näistä puhutaan Lausunnot SAK:n lausunto Kioton pöytäkir…

Lausunnot

SAK:n lausunto Kioton pöytäkirjan muutoksesta

SAK:n lausunto Kioton pöytäkirjan muutoksesta 1/CMP8 ja 2/CMP.7–5/CMP.7 osalta

Ympäristöministeriö
kirjaamo.ym@ymparisto.fi

YM6/34/2013

Lausunnon taustaa ja ilmastoneuvotteluiden tilanne

Dohan osapuolikokouksessa joulukuussa 2012 sovittu Kioton pöytäkirjan toinen velvoitekausi vuosille 2013–2020 on käynnissä. Dohassa sovittiin, että vuosina 2013 ja 2014 arvioidaan, kuinka kaikkien maiden päästöjä saadaan vähennettyä voimakkaammin jo ennen vuotta 2020. Lausunnossa on kyseessä Kioton pöytäkirjan muutoksen hyväksyminen kohtien 1/CMP 8 artiklan 3 yhden kohdan (Doha lisäys) ja liitteessä A ja B olevien päätösten 2/CMP.7–5/CMP.7 toimeenpanoa koskevien vaikutusten arviointia ja niiden hyväksyttävyyttä koskevilta osin.

1/CMP8 on kyse siitä, että pöytäkirjaan sitoutuneiden maiden, kuten Suomen, on raportoitava YK:n ilmastosopimuksen sihteeristölle 30.4.2014 mennessä jo saavutetut määrälliset kasvihuonepäästövähennykset sekä niiden rajoittamis- ja vähentämiskehitys. Jäsenmaat voivat myös ilmaista tässä yhteydessä, haluavatko ne nostaa päästövähennyssitoumusten osalta tavoitetasoaan. Lisäksi sitoudutaan esittämään viimeaikaisin ennuste toteutuvasta kasvihuonekaasupäästöjen vähennysmäärästä Kioton toisen kauden loppuun mennessä (vuosi 2020).

Ilmastotutkijoiden mukaan sovitut maailmanlaajuiset Kioton pöytäkirjan mukaiset tai sen ulkopuolella toteutettavat päästökauppatoimet eivät riitä pysäyttämään maapallon lämpenemistä alle kahden asteen.

Vain kunnianhimoinen ja globaali ilmastosopimus mahdollistaa EU:n tavoitetason noston

Vaikka ilmastosopimuksen mukainen vuosina 2013 ja 2014 tehtävä väliarviointi koskettaa kaikkia maita, kohdistuu paine pääasiassa Kioton toiseen velvoitekauteen sitoutuneisiin maihin. Toivottavasti tämä välitarkastelu ei tule haittaamaan uuden kattavan sopimuksen neuvotteluprosessia.

SAK tukee sellaisia Euroopan unionin ja Suomen toimia, jotka edistävät kunnianhimoisen sekä sitovan globaalin ilmastosopimuksen syntyä viimeistään vuoteen 2020 mennessä. Myös sopimuksen työohjelmasta pitää saada kunnianhimoinen. On oleellista, että uusi sopimus vähentää aidosti päästöjä ilmaston lämpenemisen rajoittamiseksi alle kahteen asteeseen.

EU:n jäsenmaat ovat sitoutuneet ilmasto- ja energiatiekarttojen 2050 osalta leikkaamaan hiilidioksidipäästöjä Euroopassa 80–95 % vuoteen 2050 mennessä. Onkin välttämätöntä, että myös YK:n ilmastosopimuksen tavoitteet ja toimet saadaan tasolle, joilla vuoteen 2050 mennessä leikataan maailman hiilidioksidipäästöjä 85 % vuoden 1990 verrokkivuoteen suhteutettuna. Sopimukseen olisi saatava sitoutumaan tasapuolisesti kaikki teollisuus- sekä kehittyvät maat. Sen lisäksi, että näin rajoitetaan tehokkaasti ilmaston lämpenemistä, turvataan Euroopassa toimivien yritysten kilpailukyky sekä estetään parhaiten hiilivuoto.

Myös Kioton pöytäkirjan toisen velvoitekauden toteutuminen on ilmastonmuutoksen hillinnän onnistumisen kannalta tärkeää, vaikkei se yksin ratkaisekaan liiasta kasvihuonekaasuista johtuvaa globaalia ilmasto-ongelmaa. Sopimuksen piirissä olevien maiden päästöt kun vastaavat vain noin 11 % koko maailman hiilidioksidipäästöistä.

Jos ennen vuotta 2020 tehdään päästövähennystavoitteiden uudelleen tarkastelu, voivat Euroopan unioni ja Suomi sitoutua sen myötä syntyneisiin mahdollisiin uusiin velvoitteisiin vain siinä tapauksessa, että sopimuksesta tulee kaikkia maita laillisesti sitova ja siinä jokaisella maalla on päästövähennysvelvoitteita. Tavoitteet uuden sopimuksen laatimiseksi onkin luotava niin, että sekä ilmastonmuutoksen hillintä että suomalaisen työn kilpailukyky huomioidaan siinä mahdollisimman hyvin.

EU ja Suomi voi nostaa vuoteen 2020 asti sovittua 20 % kasvihuonepäästötavoitevähennysten tasoa vain, jos myös muiden teollisten ja kehittyvien maiden kunnianhimon taso nousee selkeästi suhteessa samaan aikaan.

Uudella kaudella leikattava päästömäärä ja joustomekanismien käytön rajoittaminen perusteltua

Pöytäkirjan 2/CMP.7–5/CMP.7 kohtien uudistusten osalta kyse on mm. siitä, miten todennetaan sovitut päästömäärät, miten joustomekanismeja voidaan käyttää sekä siitä, kuinka päästöoikeuksien piirissä oleva jäsenvaltio tekee jatkossa tiliä myös metsityksestä, metsänhävityksestä ja metsänhoidosta hiilinielujen laskentasääntöjen puitteissa.

Toisella kaudella leikataan sallittua päästömäärää siltä osin kuin se ylittää vuosien 2008–2010 toteutuneet päästöt. Ensimmäiseltä velvoitekaudelta ylijääneet päästöyksiköt voi siirtää täysimääräisesti uudelle kaudelle, mutta niiden ostoa rajoitettiin merkittävästi ja ne siirretään erilliseen varantoon. Lähes kaikki Kioton toiselle velvoitekaudelle osallistuvat maat, EU-maat mukaan luettuna, ovat päättäneet, etteivät aio ostaa ylijääviä päästöyksiköitä. SAK kannattaa tätä päätöstä. Jos näin ei olisi toimittu, mm. Venäjä ja lähinnä itäeurooppalaiset jäsenvaltiot kuten Puola olisivat saaneet ns. kuumasta ilmasta suhteetonta kilpailuetua. Lisäksi vaarannettaisiin ilmastotavoitteiden saavuttaminen.

Myös joustomekanismien käyttöä rajoitettiin Dohassa siten, että niitä voivat käyttää vain maat, jotka osallistuvat toiselle velvoitekaudelle. Joustomekanismien käytön rajoittaminen onkin perusteltua, koska näin luotiin väline, jolla pitäisi voida houkutella jäsenvaltioita sitoutumaan Kioton toiseen velvoitekauteen. Kioton toiseen velvoitekauteen pitäisikin saada ehdottomasti lisää jäsenvaltioita, erityisesti ensimmäisellä kaudella mukana olleita päästövähennysten kannalta keskeisiä maita kuten Kanada, Venäjä ja Japani.

Hiilinielujen käyttö velvoitteiden täyttämiseksi kannatettavaa – kriteerein kanssa oltava tarkkana

Kioton pöytäkirjan sitovien velvoitteiden piirissä olevat maat voivat päättää keinoista, joilla ne täyttävät velvoitteensa. Kioton pöytäkirja mahdollistaa joustomekanismien lisäksi hiilinielujen käytön velvoitteen täyttämiseksi. Jokainen päästövähennysvelvoitteiden piirissä oleva maa joutuu tekemään tiliä myös metsityksestä, metsänhävityksestä ja metsänhoidosta hiilinielujen laskentasääntöjen puitteissa. On tärkeää, että hiilinielun kriteerit määrittyvät siten, että Suomen metsät ovat hiilinieluja eikä puun käytöstä (kuten esim. metsähake) voi tulla edes potentiaalisesti hiilidioksidia ilmaan lisäävää toimintaa.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry