SAK:n lausunto julkisesta työvoimapalvelusta annettuun lakiin ja työttömyysturvalakiin valmistelluista muutoksista

Työ- ja elinkeinoministeriö
PL 32
00023 Valtioneuvosto

Lausuntopyyntönne 10.7.2009

Muutokset perustuvat osin Akku-komitean ja Sata-komitean linjauksiin, joista jälkimmäiset pohjautuvat pääosin tammikuussa 2009 neuvoteltuihin työmarkkinajärjestöjen eläkepolitiikkaa ja työttömyysturvaa koskeviin esityksiin vuosille 2009-2014 (ns. sosiaalitupo). Näiltä osin SAK on sitoutunut ehdotusten toteuttamiseen.

Julkisen työvoimapalvelulakiin ja työttömyysturvalakiin ehdotettavat muutokset ovat laaja kokonaisuus. Erityisesti työttömyysturvaan liittyviä muutoksia on käsitelty useaan kertaan STM:ssä työmarkkinakeskusjärjestöjen kanssa. Sen sijaan julkiseen työvoimapalvelulakiin liittyviä muutoksia ei ole käsitelty työ- ja elinkeinoministeriön kolmikantatyöryhmissä. SAK katsoo, että erityisesti omaehtoista koulutusta ja palkkatukea koskevista muutoksista olisi syytä vielä neuvotella työmarkkinajärjestöjen kanssa ennen hallituksen esityksen antamista.

SAK:n keskeiset esitykset ja kommentit

• SAK vastustaa täydellistä luopumista ryhmälomautusmenettelystä. Luopumisen sijaan menettelyn käyttöä tulisi rajata ja kehittää nykyisestä.
• Palkkatuen käytöstä yksityisessä työvoimapalvelussa tulisi neuvotella. SAK vastustaa luonnoksessa esitettyä muotoilua.
• Työllistymissuunnitelman on oltava nykyistä selkeämmin myös viranomaisia sitova. Suunnitelman ohjaavaa roolia halutaan korostaa, jolloin sen on oltava kaikkia sen laatimiseen osallistuvia osapuolia sitova.
• Keskimääräisen työmatkaan käytetyn ajan tulisi kokoaikatyössä olla kolme tuntia aiemmin esillä olleen mukaisesti, eikä sitä ole syytä korottaa.
• Ehdotettu 25 vuoden ikäraja omaehtoisesta koulutuksesta on poistettava.

Kaikki yllä olevat esitykset on avattu laajemmin luonnostekstissä. Niiden lisäksi SAK esittää myös useita muita ehdotuksia.

1 Julkisesta työvoimapalvelusta annettuun lakiin valmistellut muutokset

Yleisesti SAK pitää kannatettavana, että TE-toimistojen palvelut, toimenpiteet ja palvelupro-sessit kirjataan lakiin nykyistä selkeämmin ja yksiselitteisemmin. Erityisesti palveluprosessin kokoaminen yhteen (5 lukuun) selkeyttää lakia ja helpottaa sen ymmärrettävyyttä. Muutoksilla on oletettavasti TE-toimistojen käytäntöjä yhtenäistävä vaikutus.

Työnhaun alussa laadittavien suunnitelmalajien vähentäminen on tervetullut muutos: sen seurauksena byrokratia selkeytyy ja palvelutilanteessa huomio toivottavasti kiinnittyy työnhakijan palvelutarpeen kannalta oleelliseen.

Ryhmälomautusmenettely (3 luku 5 §)

Luonnoksessa ehdotetaan ryhmälomautusmenettelystä luopumista kokonaan. Menettely on osoittautunut viime aikojen runsaissa lomautuksissa osin ongelmalliseksi, mutta kokonaan siitä ei ole syytä siitä huolimatta luopua. Nykyisellään ryhmälomautusmenettely on toimimaton lähinnä teollisuudessa, jossa lomautukset tapahtuvat tuotannon ehdoilla. Tällöin lomautusjaksot ovat usein yksilöllisiä ja huonosti ennakoitavia, jolloin ryhmämenettely ei toimi. Eniten ongelmia ryhmälomautusmenettelyissä on ollut pienillä työnantajilla.

Toisaalta monissa tapauksissa ryhmämenettely on koettu toimivaksi ja käyttökelpoiseksi. Esimerkiksi lyhytkestoisissa ja kaikkien lomautettujen kohdalla samalla tavalla toteutettavissa lomautuksissa ryhmämenettely on koettu toimivaksi. Näin on erityisesti julkisella sektorilla, jossa lomautuksissa työnantajan tavoittelemien säästöjen rooli on korostunut. Tällöin lomautukset ovat määräaikaisia ja usein lyhytkestoisia, ja ne toteutetaan kaikkien lomautettujen kohdalla samalla tavalla. Samoin samalla kertaa lomautettavien henkilöiden määrä on usein suuri, kaupungeissa jopa tuhansia. Tällaisissa tapauksissa ryhmälomautuksista ei ole syytä luopua.

Lyhyissä lomautuksissa ei ole mitään syytä ottaa lomautettuja henkilöasiakkaiksi TE-toimistoihin. Heillä ei ole useimmiten tarvetta työvoimapalveluille, eikä TE-toimistoilla toisaalta ole mahdollisuuksia sellaisia tarjotakaan etenkään suurissa massalomautuksissa. Kaikkien henkilökohtainen ilmoittautuminen TE-toimistoon lisäisi kansalaisten kohtaamaa byrokratiaa täysin turhaan. Lisäksi ryhmämenettelystä luopuminen kokonaan lisäisi TE-toimistojen neuvonta- ja selvittelytyötä, mikä olisi haitallista resurssien ollessa rajalliset.

SAK esittää näin ollen, että ryhmälomautusmenettely säilyy, mutta sen käyttöä rajataan ny-kyisestä. Kriteereinä on tällöin oltava lomautuksen kesto ja sen toteutustapa: lyhytkestoi-sissa ja kaikkien lomautettujen kohdalla samalla tavalla toteutettavissa massalomautuksissa ryhmämenettely on syytä säilyttää nykyisellään. Kriteerejä määriteltäessä on oltava tarkkana, että ongelmallisiksi koetuissa tilanteissa ryhmämenettelyn käyttö saadaan todella poistettua, ja lomautetut henkilökohtaisiksi asiakkaiksi TE-toimistoihin. Ryhmälomautuksesta tulisi säätää laissa mahdollisimman tarkasti, jotta kaikkialla TE-hallinnossa noudatettaisiin samanlaisia käytäntöjä. Ryhmälomautusmenettelyä voitaisiin kehittää lisäksi niin, että 10 henkilön raja-arvoa nostettaisiin, jotta aivan pienet työnantajat jäisivät pois ryhmälomautusmenettelyn piiristä, koska niiden kohdalla on havaittu eniten ongelmia menettelyn suhteen.

Ryhmälomautuksessa on aiheutunut ongelmia erityisesti silloin, kun toteutunut lomautus on poikennut suunnitellusta. Tällöin lomautetun työttömyysturvahakemuksessa ilmoittamat lomautuspäivät poikkeavat ryhmälistoilla ilmoitetuista, minkä seurauksena työttömyyskassoille on aiheutunut täysin turhaa selvittämistyötä. Ryhmämenettelyä voitaisiin joustavoittaa esimerkiksi siten, että ryhmälistoilla ei tarvitsisi ilmoittaa täsmällisesti lomautuspäivien toteuttamisajankohtia, vaan pelkkä tietyn aikavälin lomautuspäivien kokonaismäärän ilmoittaminen riittäisi. Työttömyysturva voitaisiin maksaa lomautetun oman ilmoituksen perusteella.

Sääestepäivien kohdalla nykyinen käytäntö on syytä pitää ennallaan. Sen suhteen nykykäytäntö toimii ilman ongelmia, eikä muutostarpeita ole.

Työnhaun voimassaolo (3 luku 6 §)

Luonnoksessa ehdotetaan kirjattavaksi lakiin työnhaun voimassaolon lakkaaminen, jos työnhakija ei saavu työllistymissuunnitelman tai sitä korvaavan suunnitelman laatimista tai tarkistamista varten varatulle ajalle. Kriteeri on hyvin tiukka, vaikka perustelutekstin mukaan sen ei oleteta merkittävästi muuttavan nykyistä käytäntöä. On kohtuutonta, jos työnhaku katkeaa esimerkiksi tilanteissa, joissa työnhakija ei itsestään riippumattomista syistä pääse sovittuun aikaan TE-toimistoon. SAK esittää näin ollen, että 3 luvun 6 §:n 2 momentin 4a-kohtaan lisätään lievennys, jonka mukaan kohtaa ei sovelleta, mikäli saapumatta jääminen on johtunut työnhakijan sairaudesta, tapaturmasta tai muusta henkilöstä itsestään riippumattomasta syystä (samaan tapaan kuin korvauksettoman määräajan asettamisesta ollaan ehdottamassa työttömyysturvalain 2 luvun 18 §:n 2 momenttiin).

Ulkomaalaisten työnhakijoiden rekisteröinti (3 luku 7 §)

SAK kannattaa luonnoksessa esitettyä muutosta, jonka mukaan oleskeluluvan jatkuvaluonteisuus poistetaan työnhakijaksi rekisteröitymisen edellytyksestä ulkomaan kansalaisilta ja kansalaisuutta vailla olevilta. TE-toimiston palvelujen tarjoaminen myös määräaikaisesti maassa olevilta vähentää heidän riippuvuuttaan tietystä työnantajasta. Lisäksi se mahdollistaisi nykyistä paremmin työvoiman liikkuvuutta alojen välillä. SAK ei näe, että muutos tarjoaisi mahdollisuuksia Suomen sosiaaliturvan väärinkäyttöön.

Työnhakijan informointi (3 luku 8 §)

Luonnoksen mukaan työnhakijaa tulisi informoida myös työnhakuun liittyvistä seikoista. Lisäys nykylakiin on kannatettava, mutta ehdotuksen mukaiset &#;8221työnhakuun liittyvät seikat” jäävät epäselviksi, eikä niitä ole avattu perustelutekstissä.

SAK korostaa, että työnhakijoita on informoitava erityisesti korvauksettomista määräajoista selkeästi. Etenkin työttömyysturvalain 2 luvun 18–21 §:n mukaisista karensseista on informoitava työnhakijaa ymmärrettävällä tavalla heti työnhaun alkaessa, ja lisäksi etenkin silloin, kun karenssiuhka on työnhakijalla todellinen. Jos työnhakija esimerkiksi jättää saapumatta työllistymissuunnitelman laatimis- tai tarkistamistilaisuuteen, häntä on välittömästi informoitava, että toisesta ilman pätevää syytä saapumisesta jättämisestä seuraa 15 päivän karenssi (josta ehdotetaan säädettäväksi työttömyysturvalain 2 luvun 18 §:ssä).

Työnhakijan haastattelu ja työllistymissuunnitelma (5 luku)

Työnhakijan haastattelun järjestäminen ja työllistymissuunnitelman laatiminen kahden viikon kuluessa työnhaun alkamisesta ja haastattelun järjestäminen uudestaan ehdotetuissa tarkistuspisteissä selkeyttävät ja tehostavat palveluprosessia ja edistävät työnhakijan nopeaa työllistymistä. On kuitenkin perusteltua, että tarkistuspisteitä ei tarvitse noudattaa kategorisesti, vaan haastattelu ja suunnitelman laatiminen voidaan jättää tekemättä, jos se olisi ilmeisen tarpeetonta. Lain muotoilu on näiltä osin onnistunut. Lisäksi on välttämätöntä, että työllistymissuunnitelmaa voidaan tarkistaa aina työnhakijan pyynnöstä. Tämä mahdollistaa palvelujen tarjonnan joustamisen työnhakijan elämäntilanteen ja tarpeiden muuttuessa. Uusien käytäntöjen toteutumista ja toimivuutta on syytä seurata tarkasti muutosten voimaantulon jälkeen.

SAK on huolissaan siitä, kykenevätkö TE-toimistot selviytymään uusista aikarajoista etenkin korkean työttömyyden oloissa. Perustelutekstissäkin todetaan, että suunnitelman laa-timinen koetaan työlääksi ja se vie henkilöstöresursseja. Liian vähäiset resurssit eivät saa johtaa siihen, että suunnitelman laatiminen jää vain pelkäksi byrokraattiseksi muodollisuudeksi.

Ehdotetun 5 luvun 2 §:n 4 momentin mukaan myös työnantaja voi osallistua työllistymissuunnitelman laatimiseen tai tarkistamiseen. SAK:n mielestä työnantajan mukaan ottamisen käytäntöjä olisi kehitettävä määrätietoisesti nykyisestä, jotta momentti ei jäisi lakiin kuolleeksi kirjaimeksi. Ehdotettu muotoilu mahdollistaa työnantajien kategorisen sivuuttamisen työllistymissuunnitelman laatimisesta. TE-hallinnon palvelujen tarkoitus on edistää henkilöasiakkaan sijoittumista avoimille työmarkkinoille. Tavoitetta saataisiin edistettyä tehokkaammin ottamalla työnantajat nykyistä laajemmin mukaan työnhakijan palveluntarpeen arviointiin ja suunnitteluun heti työttömyyden alkaessa.

Koska työllistymissuunnitelmalle kaavaillaan keskeistä roolia työnhakijan työllistymisen ja hänelle tarjottavien palvelujen ohjaamisessa, sen on oltava nykyistä selkeämmin myös viranomaisia sitova. Muuten on olemassa vaara, että työllistymissuunnitelman työllistymistä tehostava rooli menetetään. Työnhakijoita on vaikeaa sitouttaa ohjelman toteuttamiseen, elleivät he voi olla varmoja, että se sitoo myös viranomaisia. Tämän varmistamiseksi työnhakijalla on oltava oikeus kieltäytyä tarjotuista palveluista ja toimenpiteistä, joista ei ole sovittu työllistymissuunnitelmassa.

Muutosturva (5a luku)

Luonnoksen oleelliset sisällölliset muutokset ovat ehdotukset, että jatkossa TE-toimisto selvittäisi viran puolesta muutosturvan piiriin kuulumisen ja että kohtuuttomuutta koskevan maininta poistettaisiin 30 päivän aikarajan yhteydestä (molemmat 2 §:ssä).

Muutosturvan piiriin kuulumisen selvittäminen TE-toimiston toimesta on perusteltua ja järkevöittää palvelukäytäntöä nykyiseen verrattuna.

Muutosturvan piiriin kuulumisen edellytykseksi ehdotetaan työnhaun alkamista 30 päivän kuluessa työsuhteen päättymisestä, mikä vastaisi nykylain mukaista edellytystä, jonka mukaan työllistymisohjelman laatimista on pyydettävä 30 päivän kuluessa työsuhteen päättymisestä. SAK esittää, että koko 30 päivän aikaraja tulisi poistaa. Kun jatkossa TE-toimisto selvittäisi viran puolesta muutosturvan piiriin kuulumisen, tämä tulisi selvitetyksi kahden viikon kuluessa työnhaun alkamisesta, koska työnhakijan haastattelu on järjestettävä kahden viikon kuluessa. Useimmiten työttömäksi joutuvat tai lomautetut rekisteröityvät työnhakijoiksi heti työttömyyden tai lomautuksen alkaessa, jolloin ylimääräisten aikarajojen määrittely olisi tarpeetonta. Näin ollen 30 päivän raja vain lisäisi byrokraattisuutta ja vaikeuttaisi työttömyysturvajärjestelmän ja siihen liittyvien palvelujen hahmottamista ja ymmärtämistä.

Jos 30 päivän rajasta halutaan kuitenkin pitää kiinni, se ei saa olla niin ehdoton kuin luonnoksessa esitetään. Nykylaissa on 30 päivän rajaan liittyvä kohtuuttomuusmaininta, jonka mukaan työllistymisohjelma voidaan laatia myös 30 päivän aikarajan täytyttyä, mikäli sen laatimisen epääminen olisi muutoin kohtuutonta. Kohtuuttomuusmaininta ehdotetaan poistettavaksi tarpeettomana. SAK:n näkemyksen mukaan kohtuuttomuusmaininta on syytä säilyttää, eikä sen poistaminen ole missään tapauksessa tarpeetonta. Nykykäytännön mukaan epäämistä on pidetty kohtuuttomana esimerkiksi tilanteissa, joissa työnhakijan informaatio muutosturvan suhteen on ollut puutteellista. Kyseinen argumentti pätee myös lain ollessa luonnoksessa esitetyn kaltainen. Näin ollen lakiin on jätettävä mahdollisuus poiketa 30 päivän rajasta kohtuuttomien tilanteiden varalta. Lainsäädännöllä ei ole syytä aiheuttaa kohtuuttomia tilanteita, joihin kohtuuttomuusmaininnan poistaminen väistämättä johtaisi.

Omaehtoinen koulutus (6a luku)

AKKU-johtoryhmän ehdotus SATA-komitealle oli saattaa työvoimapoliittinen koulutus ja omaehtoinen koulutus samaan asemaan työttömän työnhakijan työllistymisen edistämiseksi. Lähtökohta ehdotuksessa oli, että koulutustarpeesta päätetään osana työllistymissuunnitelmaa, jolloin yksilöiden erilaiset tarpeet ja elämäntilanteet voidaan huomioida. Tähän ajatukseen sopii varsin huonosti yhden koulutusasteen rajaaminen tukeen oikeuttavan omaehtoisen koulutuksen ulkopuolelle. SAK katsoo, että koulutustarpeesta pitää voida päättää työllistymissuunnitelmassa, myös yliopisto-opintojen osalta.

Lisäksi SAK vaatii omaehtoisen koulutuksen ikärajaan joustoa. Jatkossakaan ei voi olla tarkoitus käyttää työttömyysturvaa opintotukena. Kuitenkin esimerkiksi heti peruskoulun jälkeen toisen asteen ammatillisen koulutuksen suorittavat ehtivät olla 6 vuotta työelämässä ennen 25 vuoden täyttämistä. Ei ole mitään perusteita sille, että jos he esimerkiksi menettävät työpaikan ja alueen työmarkkinatilanne edellyttäisi uudelleen koulutusta, he eivät voisi hakeutua omaehtoiseen koulutukseen samoin ehdoin kuin yli 25-vuotiaat.

Lain perusteluissa todetaan, että koulutukseen pääsyn ehtojen on syytä olla hyvin yksiselitteiset, jotta kohtuuttomilta ja epätasa-arvoisilta päätöksiltä vältyttäisiin. Monien erilaisten, kuten koulutusastetta, ikää tai aiempien opintojen keskeyttämistä tai jatkamista koskevien ehtojen asettaminen on kuitenkin omiaan lisäämään ongelmatilanteita.

Omaehtoisesta koulutuksesta olisi sovittava työllistymissuunnitelmassa ennen opintojen alkua tietyin poikkeuksin. SAK:n näkemyksen mukaan omaehtoisesta koulutuksesta sopimisessa olisi syytä olla enemmän joustoa kuin 6 a luvun 3 §:n 2 momenttiin esitetään. On helposti kuviteltavissa tilanteita, joissa koulutuspaikka on otettava vastaan ja koulutus aloitettava hyvinkin lyhyellä varoitusajalla. Näin voi olla esimerkiksi silloin, kun työnhakija hyväksytään koulutukseen varasijalta. Lain liian jäykät määritelmät eivät missään tapauksessa saa estää koulutukseen hakeutumista ja koulutuksen aloittamista.

Työllistymisen edistäminen työllisyysmäärärahojen avulla (7 luku)

7 luvun 3 §:n 3 momenttiin esitettävä lisäys yksityisestä työvoimapalvelusta mahdollistaisi tuen käytön henkilöstöpalveluyrityksissä. Hallituksen esityksen perustelutekstiluonnoksissa ei ole mitään mainintaa millä perusteilla tukea voitaisiin myöntää henkilöstöpalveluyrityksille.

SAK vastustaa palkkatuen laajentamista koskemaan henkilöstöpalveluyrityksiä ilman mitään reunaehtoja ja tarkempia perusteluita. SAK katsoo, että palkkatukea voitaisiin maksaa henkilöstöpalveluyritysten kautta vain vaikeasti työllistyville henkilöille ja pidempikestoisiin työsuhteisiin. Muutoin vaarana on palkkatuen pilkkominen hyvinkin lyhyisiin työsuhteisiin ja työttömän työnhakijan ajautuminen toimeentulo-ongelmiin. Tuen myöntäminen lyhyisiin työsuhteisiin olisi myös hallinnollisesti hankalaa. Lisäksi SAK vaatii, että asiasta neuvotellaan ennen hallituksen esityksen antamista työmarkkinakeskusjärjestöjen kanssa ja että valmistelussa huomioidaan asiasta aiemmin valmistellut linjaukset ja sopimukset.

SAK:n mielestä palkkatuen ehtojen lieventäminen siten, että alle 30-vuotiaita voidaan kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen työllistää määräaikaisesti, on perusteltua työllisyystilanteen heikentymisen takia. Lisäksi muutos olisi voimassa vain määräajan vuoden 2011 loppuun saakka.

Työmarkkinatoimenpiteet (8 luku)

3 §:ään ehdotettu lisäys yksityisyyden suojasta annetun lain työnantajaa ja työntekijää kos-kevien säännösten soveltamisesta työmarkkinatoimenpiteen järjestäjään ja siihen osallistu-vaan on perusteltu ja tervetullut lisäys. Muutos edistää samalla työpaikalla työskentelevien yhdenvertaista kohtelua ja on siten erittäin kannatettava.

5 §:ään ehdotettu työmarkkinatoimenpiteiden enimmäiskestoon liittyvien säännösten yhte-näistäminen ja yksinkertaistaminen on sinänsä perusteltua. Maksimikestoksi ehdotetaan 12 kuukautta, joka on SAK:n mielestä kannatettavaa. SAK esittää, että kuitenkin myös uudessa laissa säilytettäisiin erityisistä syistä, kuten työmarkkinoilta syrjäytymisen ehkäisyn vuoksi, sovellettava 18 kuukauden enimmäisaika. Kyseisen poikkeuksen olemassaolo on perusteltua, eikä ole olemassa painavia argumentteja, miksi se olisi syytä kumota. Erityisesti korkean työttömyyden oloissa työmarkkinoilta syrjäytymisen vaara kasvaa, jolloin sen perusteella laissa olevia erityissäännöksiä ei ole syytä kumota.

Ylläpitokustannusten korvaaminen (10 luku)

Ehdotetut muutokset selkiyttävät ylläpitokorvauksen maksamiseen liittyviä säännöksiä. Ylläpitokorvauksen maksamista laajennettaisiin myös omaehtoisessa koulutuksessa oleville. Muutokset yhtenäistäisivät perusteita, joilla eri työmarkkinatoimenpiteissä ja koulutuksessa oleville maksetaan ylläpitokorvausta, ja ovat siten hyvin perusteltuja. Ylläpitokorvauksen tasoa ei ole nostettu useisiin vuosiin, joten sen nosto 9 euroon kuukaudessa on kannatettavaa.

Luonnoksessa säilyisi työharjoittelun kohdalla poikkeus oikeudessa ylläpitokorvaukseen siten, että työharjoitteluun osallistuvalla olisi oikeus ylläpitokorvaukseen vain, jos tämä on saanut työttömyyspäivärahaa enimmäisajan tai työmarkkinatukea vähintään 500 päivää (10 luku 3 § 4 momentti). SAK esittää poikkeuksen poistamista ja ylläpitokorvauksen maksamista kaikille työharjoitteluun osallistuville. Ylläpitokorvauksen tarkoituksena on korvata työmarkkinatoimenpiteeseen osallistuvien matka- ja muita kustannuksia. Nämä kustannukset eivät riipu siitä, kuinka kauan toimenpiteeseen osallistuva henkilö on aiemmin saanut työttömyysetuutta, jolloin mainittuun poikkeukseen ei ole perusteita ja se tulisi siten poistaa kokonaan.

2 Työttömyysturvalakiin valmistellut muutokset

Työssäkäyntialueen uusi määrittely (1 luku 9 §) on entistä joustavampi ja sen myötä työnhakijat olisivat nykyistä tasa-arvoisemmassa asemassa asuinpaikastaan riippumatta. Muutos on näin ollen kannatettava.

Luonnoksen 2 luvun 5 §:n 1 momenttiin ehdotetaan uutta 5-kohtaa, jossa säädettäisiin yrittäjän perheenjäsenen työttömyysturvasta tilanteissa, joissa yritystoiminnan edellytykset ovat pysyvästi heikentyneet. Lisäys on sinänsä kannatettava, koska se selkiyttää heikossa asemassa olevien yrittäjien turvaa. Esityksen mukaan oikeus työttömyysturvaan syntyisi, jos yritystoiminnasta syntyvä tulo perheenjäsentä kohden olisi vähemmän kuin työttömyysturvalain 5 luvun 7 §:n 1 momentissa tarkoitettu yritystoiminnan olennaisuutta osoittava määrä (710 euroa kuukaudessa vuoden 2001 tasossa). Näin ollen esimerkiksi kahden hengen yrityksessä oikeus työttömyysturvaan syntyisi, jos yrityksestä saatava tulo laskisi alle 1420 euroon kuukaudessa (vuoden 2001 tasossa). SAK:n mielestä raja on korkea, ja sitä olisi laskettava. Yritystoiminnan riskejä ei ole syytä kattaa laajamittaisesti työttömyysturvajärjestelmästä, vaan jatkossakin yrittäjän on kannettava riski yritystoiminnan onnistumisesta.

Näyttökokeeseen valmistavien opintojen on SAK:n mielestä katsottava päättyneeksi teoriaopintojen päättyessä. Ensinnäkin näyttökokeen järjestämisajankohta suhteessa teoriaopetuksen päättymiseen vaihtelee, joten työnhakijoiden yhdenvertaisen kohtelun kannalta on välttämätöntä, että oikeus työttömyysturvaan syntyy teoriaopetuksen päätyttyä. Toiseksi opiskelu todellisuudessa päättyy teoriaopetuksen loppumiseen, joten opiskelijoita on syytä kannustaa hakeutumaan työnhakijaksi heti sen päätyttyä.

2 luvun 14 §:n 1 momenttiin ehdotettu lisäys työnhakijan pätevästä syystä kieltäytyä vastaanottamasta työtä päivittäisen työmatkan pitkän keston perusteella on kannatettavaa. SAK kannattaa kolmen tunnin rajaa kokoaikatyöhön. Sitä pidempi päivittäinen työmatka-aika olisi kohtuutonta. SAK:n mielestä ehdotettu 14 §:n 1 momentin tulkinta on epäselvää tilanteissa, joissa työntekijällä on kaksi osa-aikatyön vuoroa samana päivänä (esim. bussikuskeilla erilliset vuorot aamu- ja iltaruuhkissa). SAK ehdottaa, että joko momenttiin tai perustelutekstiin täsmennetään tulkintaa tältä osin. Olisi luontevaa, että kaksi tai useamman osa-aikaisen työvuoron saman vuorokauden aikana tekevään työntekijään sovelletaan samaa kolmen tunnin aikarajaa kuin kokoaikatyötä tekevään.

2 luvun 15 §:ään ehdotetaan, että tulovertailu laajennettaisiin koskemaan myös kokoaikatyötä siten, että työnhakijalla on pätevä syy kieltäytyä vastaanottamasta kokoaikatyötä, jos siitä maksettava palkka ja mahdollinen soviteltu työttömyysetuus työn vastaanottamisen aiheuttamien kustannusten jälkeen jää pienemmäksi kuin 20-kertaista peruspäivärahan määrää vastaava summa. SAK vastustaa 20-kertaisen peruspäivärahan määrän käyttöä tulovertailussa jyrkästi. Summa on kohtuuttoman matala. Sen käyttöönotto voi äärimmillään aiheuttaa työllistyvän työnhakijan tulojen suuren putoamisen työllistymisen myötä, eikä ole siten hyväksyttävä. SAK:n mielestä tulovertailu on aina tehtävä muutoin maksettavaan työttömyysetuuteen.

SAK:n mielestä on kannatettavaa, että laissa säädettäisiin nykyistä tarkemmin ja täsmälli-semmin korvauksettomista määräajoista. 2 luvun 18 §:ään ehdotetaan 15 päivän korvauksetonta määräaikaa toistuvasta työllistymissuunnitelman tai sitä korvaavan suunnitelman laatimis- tai tarkistamistilaisuuteen saapumatta jäämisestä. SAK haluaa korostaa nimenomaan menettelyn toistuvuutta korvauksettoman määräajan perusteena. Lisäksi 2 luvun 18 §:n 2 momentin säännökset tilanteista, joissa korvauksetonta määräaikaa ei aseteta, ovat välttämättömiä työnhakijan kannalta kohtuuttomien tilanteiden syntymisen estämiseksi.

SAK ehdottaa yksityiskohtaisten perustelujen luonnoksen täsmentämistä 2 luvun 18 §:n 2 momentin perustelujen osalta. Perustelutekstiluonnoksen sivulla 7 (10.7.2009 päivätyssä versiossa) mainitaan, että ”toistuvasta laiminlyönnistä annettaisiin 1 momentissa tarkoitettu korvaukseton määräaika kaikissa muissa tilanteissa paitsi silloin, kun saapumatta jäämisen syynä on sairaus tai tapaturma”. Lakiluonnoksessa 18 §:n 2 momentissa on sairauden tai tapaturman lisäksi mainittu myös henkilöstä itsestään riippumaton syy perusteena korvauksettoman määräajan asettamatta jättämiseen. Henkilöstä itsestä riippumaton syy on näin ollen syytä lisätä myös perustelutekstiin.

60 päivän korvauksettoman määräaikaan liittyvien säännösten (2 luku 18–20 §) täsmentäminen on perusteltua. SAK korostaa, että täsmennetyt säännökset eivät saa johtaa lain vakiintuneiden tulkintakäytäntöjen tiukennuksiin.

Koska jatkossa korostetaan työllistymissuunnitelman keskeistä roolia työnhakijan työnhaussa, hänen palveluprosessissaan ja hänelle tarjottavissa palveluissa, työllistymissuunnitelman on oltava myös viranomaisia sitova. Suunnitelman merkitys vähenee, mikäli näin ei ole ja pahimmillaan menetetään sen rooli työllistymisprosessia ohjaavana instrumenttina. Näin ollen SAK esittää, että lakiin on kirjattava, että korvauksetonta määräaikaa ei aseteta silloin, kun työtön kieltäytyy mistä tahansa tarjotusta toimenpiteestä, josta ei ole sovittu työllistymissuunnitelmassa. Tämä on erittäin tärkeää työnhakijan motivoimiseksi: jos hänelle voidaan tarjota mitä tahansa toimenpiteitä työllistymissuunnitelman ulkopuolelta ilman mahdollisuutta kieltäytyä, työnhakijan motivaatio työllistymisohjelman laatimisessa ja toteuttamisessa kärsii.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry