Rajajohdon rakentamislupahakemus
Kauppa- ja teollisuusministeriö
Neuvotteleva virkamies Arto Rajala
PL 32
00023 Valtioneuvosto
Lausuntopyyntö 2/801/2004
Kauppa- ja teollisuusministeriö on pyytänyt SAK:n lausuntoa Venäjän ja Suomen välisen rajajohdon rakentamislupahakemuksesta, jonka United Power Oy on jättänyt 25.5.2004 kauppa- ja teollisuusministeriölle.
Kyseessä olisi Kernovo-Kymi välille sijoittuva 1000 megawatin tasavirtasähkökaapeliyhteys. Hakija on esittänyt toissijaisena vaihtoehtona lupaa kahdelle 500 megawatin kaapelille, jotka voitaisiin liittää kahteen eri pisteeseen Kotkan ja Inkoon välisellä rannikkoalueella. Samalla on tarkoitus asentaa vedenalainen valokuitukaapeli tiedonsiirtoyhteyksiä varten. Sähkömarkkinalain mukaan maan rajan ylittävään, nimellisjännitteeltään vähintään 110 kilovoltin sähköjohdon rakentamiseen tarvitaan KTM:n lupa.
Johtohankkeesta ei ole toistaiseksi laadittu ympäristövaikutusten arviointia. Sähkömarkkina-asetus ja sähkömarkkinalaki edellyttävät kuitenkin, että mahdolliseen lupapäätökseen on liitettävä ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain mukainen arviointiselostus. Lisäksi tarvitaan sen kunnan tai niiden kuntien suostumus, joiden alueelle johto rakennetaan, ellei kaavassa ole jo tehty aluevarausta sähköjohtoa varten.
KTM pyytää lausuntoa kahteen ratkaisuvaihtoehtoon, jotka ovat:
- Hankkeelle määrätään ne pisteet, joissa merikaapeli liitetään Suomen kantaverkkoon ja näin määritellylle hankkeelle vaaditaan tehtäväksi YVA ennen hakemuksen lopullista ratkaisemisesta.
- Hanke hylätään ilman ympäristövaikutusten arviointia.
Lisäsähkön tarve todellinen – tärkeintä riittävä oma kapasiteetti
United Power Oy:n merikaapelihanke on lähtöisin ennen muuta Ruotsin teollisuuden tarpeista. Sen pääasiallisin tarkoitus ei ole myydä sähköä Suomen markkinoille, vaan lisätä tarjontaa pohjoismaisilla markkinoilla. Taustalla on ruotsalaisen teollisuuden kokema huoli sähkön riittävyydestä ja hinnasta tilanteessa, jossa on tehty päätös ydinvoimaloiden alasajosta ilman varmuutta korvaavan voimalakapasiteetin rakentamisesta. Siksi maan teollisuus on tehnyt etukäteisvarauksia ostaa sähköä hakijayhtiöltä. Käytännössä sähkö tuotettaisiin Sosnovyi Borin ydinvoimalaitoksissa.
Sähkön kysyntä kasvaa Pohjoismaissa vuoteen 2020 mennessä arvioiden mukaan ainakin 50 TWh, josta yksistään Suomen lisätarve on lähes 20 TWh. Uutta voimalakapasiteettia tarvitaan lisäksi korvaamaan käytöstä poistuvia voimalaitoksia Pohjoismaissa arviolta 10 TWh:n verran. Tuoreimpien arvioiden mukaan uutta sähköntuotantotehoa on Suomessa investoitava vuoteen 2025 mennessä 5000-6000 megawattia. Sähkön lisätarve on siis kiistaton ja tätä taustaa vasten kaikki toteuttamiskelpoiset hankkeet, jotka lisäisivät sähkön tarjontaa Pohjoismaissa, ovat sähkönkäyttäjien näkökulmasta tervetulleita ja periaatteessa kannatettavia.
Selvitysmies Martti Purasjoen tuoreessa raportissa on kuvattu kilpailunäkökulmasta tilannetta, joka vallitsee pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla. Hän kuvaa asetelmaa oligopoliksi, vaikka toteaakin, että sinänsä pohjoismainen sähköpörssi toimii paremmin kuin muualla maailmassa. Selvitysmies ehdottaa tilanteen korjaamiseksi investointeja kotimaiseen lisäkapasiteettiin (kuudes ydinvoimala, vesi- ja bioenergia), Fortumin markkinavoiman vähentämistä sekä Suomen ja Tanskan omistusosuuden vahvistamista Nord Poolissa ja pohjoismaisten kantaverkkoyhtiöiden yhdistämistä. Purasjoki pitää välttämättömänä Suomen ja Venäjän pitkän aikavälin energiakumppanuutta, jolla on yhtymäkohtansa myös koko EU:n ja Venäjän energiayhteistyöhön.
SAK yhtyy käsitykseen lisäsähkön tarpeesta ja myös näkemykseen siitä, että hintojen kurissapitämiseksi pohjoismaisille sähkömarkkinoille tarvitaan lisää kilpailua, jota uudet toimijat voisivat tuoda mukanaan. Etusijalla pitää kuitenkin olla lisäkapasiteetin rakentaminen kotimaassa ja kotimaisin voimin. Eduskunnan kesäkuussa vahvistama energia- ja ilmastoselonteko tarjoaakin hyvän pohjan jatkaa Suomessa omaksuttua monipuolista energialinjaa.
Seuraavassa hallitusohjelmassa on mahdollistettava lisäinvestoinnit sekä ydin-, vesi- että bioenergiaan. Jos ja kun kotimaiset edellytykset investoinneille sähköntuotannon lisäkapasiteettiin turvataan, ei merikaapelihanke ole suomalaisten sähkönkäyttäjien näkökulmasta sinänsä tarpeellinen. Siksi olisi luontevinta, että kaapeli vedettäisiin suoraan Ruotsiin, jonka kysyntää tyydyttämään se ennen muuta onkin tarkoitettu. Lisätessään tarjontaa yhteispohjoismaisilla sähkömarkkinoilla hanke koituisi kuitenkin välillisesti myös suomalaiskuluttajien eduksi ja siksi hakijaa tulisi rohkaista tutkimaan aidosti myös suora kaapelivaihtoehto.
Sähköntuontia Venäjältä tarvitaan &#;8211 liika riippuvuus vältettävä
Viime vuonna Suomen tarvitsemasta sähköstä viidesosa tuotiin Venäjältä. Tammikuussa tuontia hetkellisesti rajoitettiin, kun maan oma kapasiteetti ei kovilla pakkasilla riittänyt tyydyttämään Pietarin alueen kasvanutta kysyntää. Samoihin aikoihin myös tuonnissa Ruotsista oli ongelmia.
Sähköä ei voi tuottaa varastoon, joten omavaraisuutemme tulee olla aina riittävän korkealla tasolla, jotta myös kulutushuippuihin kyetään vastaamaan. Tämä edellyttää, että myös reservissä olevien voimaloiden yllä- ja kunnossapidosta huolehditaan ja niiden yhteenlaskettu teho riittää. Suomelle elintärkeää sähköhuoltoa ei voida rakentaa tuonnin varaan. Vaatimus riittävästä omavaraisuudesta kaikissa tilanteissa on siksi ehdoton myös huoltovarmuuden näkökulmasta.
Fingrid Oyj ja Venäjän oma sähköverkkoyhtiö FGC ovat osoittaneet, että tällä hetkellä Pietarin alueella alkaa olla vahvan talouskasvun ansiosta pulaa riittävästä sähköntuotannosta. Lisävientiin ei siksi olisi todellisia mahdollisuuksia, koska alueen omankin kysynnän tyydyttämisessä on tekemistä. Otettaessa kantaa lupahakemukseen on arvioitava sitä, kuinka realistiset mahdollisuudet hakijalla on toimittaa luvattu 1000 megawattia perusvoimaa pohjoismaiseen verkkoon.
Hakijayhtiön taustalla on Venäjän ydinenergiaministeriölle kuuluva valtionyritys Rosenergoatom, joka on myös FGC:n kilpailija. Venäjän hallitus on ilmoittanut huomattavasta uusien ydinvoimaloiden rakentamisohjelmasta. Uusia voimaloita on tarkoitus rakentaa myös Pietarin alueelle. Eri tiedoista päätellen hakijayhtiöllä on Venäjän presidentin ja hallituksen tuki suunnitelmiensa takana. Näin ollen voitaneen pitää todennäköisenä, että ainakin uusien voimaloiden valmistuttua Luoteis-Venäjällä olisi riittävä tuotanto myös lisävientiä varten. Vikatilanteisiin varautuminen edellyttää kuitenkin riittävää varavoimaa myös Venäjän puolella, kuten Energiamarkkinavirasto lausunnossaan 28.8.2006 huomauttaa.
SAK toteaa, että sähköntuontia Venäjältä tarvitaan vastakin ja siitä on ollut tuntuvaa etua tähänkin asti. Tilanne ei markkinataloudessa periaatteessa ainakaan huonone, jos venäläisiä sähköntoimittajia on yhden sijasta kaksi ja kaapeliyhteyksiä myös yhden sijasta vähintään kaksi. Pikemminkin on hyvä asia, jos myös tuontiin syntyy kilpailua. Mutta liiallisen riippuvuuden välttäminen edellyttää, että meillä on riittävä oma kapasiteetti, joka myös häiriötilanteissa takaa sähkönsaannin.
EU:n ja Venäjän energiayhteistyö
Hakija perustelee hankettaan viittaamalla sähkömarkkinoiden vapauttamiseen ja kilpailun lisäämiseen Euroopan unionissa. Komission ja parlamentin energiamarkkinoita koskevassa suuntaviivapäätöksessä vuodelta 2003 kehotetaan unionia ja sen jäsenvaltioita mm. yhteistyöhön kolmansien maiden kanssa energiatoimitusten varmistamiseksi ja sähkönjakeluverkostojen yhteensovittamiseen myös muiden Euroopan valtioiden kuten Venäjän kanssa. Yhteistä etua palvelevina projekteina suuntaviivoissa mainitaan mm. Norja-Ruotsi-Suomi-Venäjä -yhteys ja Etelä-Suomi-Venäjä -yhteys.
Hakemuksesta voi päätellä, että United Power hakee pääsyä ja ansaintamahdollisuuksia Pohjoismaiden kautta nimenomaan koko eurooppalaisilla sähkömarkkinoilla. Kernovo-Kymi -merikaapeli olisi tässä suhteessa eräänlainen päänavaus.
Suomella on pitkä kokemus energiayhteistyöstä itäisen naapurin kanssa. Aloitteellinen rooli myös EU:ssa on siksi paikallaan, vaikka Venäjä usein asioikin suoraan suurien jäsenmaiden eikä koko unionin kanssa. Suomen toimiessa EU:n puheenjohtajamaana energiakysymykset nousevat esille mm. Lahden ylimääräisessä huippukokouksessa, johon myös presidentti Putin osallistuu. Venäjän ja EU:n välinen peruskirja energiayhteistyöstä on pitkälti valmiiksi neuvoteltu, mutta sen allekirjoitus viivästynee edelleen. Myös Venäjän näköpiirissä olevalla WTO-jäsenyydellä voisi olla myönteisiä vaikutuksia investointeihin ja energia-alan tiivistyvään yhteistyöhön unionin ja Venäjän välillä.
Huomattava osa EU-maiden käyttämästä energiasta tulee jo nyt ja vielä enemmän vastaisuudessa Venäjältä, joten energialla on huomattava poliittinen ja strteginen merkitys EU:n ja Venäjän välisissä suhteissa. Jotta molempien tarvitsema energiakumppanuus vahvistuu myös käytännössä, tarvitaan vastavuoroisuutta, yhdenmukaisia ja korkeita ympäristö- ja turvallisuusnormeja, investointien suojaa sekä kaikin puolin tasavertaisia ja syrjimättömiä pelisääntöjä. Markkinoiden avaamisen tulee olla aidosti molemminpuolista. Energiatoimitusten luotettavuus – ilman poliittisia epävarmuustekijöitä – on myös avainasemassa.
Tätä taustaa vasten ja ottaen huomioon, että kaapelihankkeella näyttäisi olevan myös Venäjän johdon tuki, Suomen lupapäätöksellä on myös laajempi EU:n ja Venäjän välisiin energiasuhteisiin liittyvä ulottuvuutensa. Se tulee päätöksenteossa ottaa huomioon. Poliittisten näkökohtien huomioonottaminen puoltaa sitä, että ratkaisusta ja sen ajankohdasta sekä perusteluista keskustellaan laajemmin myös koko valtioneuvoston piirissä.
Kantaverkon vahvistaminen ja varakapasiteetti reunaehtoina
Esitetyn 1000 megawatin merikaapelin kytkeminen Suomen kantaverkkoon edellyttäisi verkon vahvistamista sekä vikatilanteiden varalta riittävää varakapasiteettia myös Suomen puolella. Kuten Fingrid Oyj:n ja Sähkömarkkinaviraston lausunnoista ilmenee, näiden investointien kustannus voi yhteensä nousta jopa yli miljardiin euroon. Kyseessä on uuden 400 kV:n johdon rakentaminen Kaakkois-Suomen leikkauksen yli Huutokoski-Toivila-Hämeenlinna-Hikiä tasolle, uusi kaupallinen 1000 megawatin tasasähköyhteys Ruotsiin ja taajuusohjatun ja nopean häiriöreservin (kaasuvoimaloita) lisäys.
Ei voida kohtuudella edellyttää, että Fingrid Oyj, joka lain mukaan on vastuussa Suomen kantaverkon häiriöttömästä toiminnasta, tekisi nämä pakolliset investoinnit omalla kustannuksellaan. Hakemukseen sisältyvässä karkeassa kustannuslaskelmassa ei ole varauduttu kuin 310 miljoonan euron investointeihin, joista itse merikaapelin rakentamiseen on tarkoitettu 300 miljoonaa euroa.
United Powerin pääomaksi on ilmoitettu hakemusvaiheessa 10 miljoonaa euroa, josta pääosa on muussa kuin likvidissä muodossa. On ilmeistä, että ilman omistajien huomattavia lisäpanostuksia ja/tai omistusrakenteen muutosta hakija ei pystyisi huolehtimaan kantaverkon vahvistamiseen ja varakapasiteettiin liittyvistä haasteista.
Yhteenveto
Palkansaajien ostovoiman ja Suomessa harjoitettavan tuotannon ja tänne tehtävien investointien kannalta on tärkeää, että sähkön hinta on mahdollisimman kohtuullinen. Kallis sähkö heikentää työllisyyttä ja suhteellista kilpailuasemaamme, sillä ilmastomme on kylmä ja tuotantorakenteemme varsin energiaintensiivinen pohjoisesta sijainnista johtuen.
Näistä syistä kaikki toteuttamiskelpoiset hankkeet, joilla voidaan pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla lisätä tarjontaa ja kilpailua, ovat periaatteessa tervetulleita. Tärkeintä on kuitenkin varmistaa, että Suomella itsellään on riittävä sähköntuotantokapasiteetti. Sitä varten poliittisten päättäjien on luotava investoinneille tarvittavat lupa- ja muut edellytykset.
Sähköverkkojen yhdistäminen ja pullonkaulojen poistaminen sähkönsiirron tieltä on erittäin tärkeää paitsi Pohjoismaissa myös koko EU:ssa. Venäjän ja unionin välisen energiayhteistyön tiivistäminen voi myös koitua koko maanosan parhaaksi. Suomen tulee siksi edistää energiakumppanuutta EU:n ja Venäjän välillä. Sähkön siirtoyhteyksien rakentaminen molemmin puolisen hyödyn pohjalta on olennainen osa tätä kumppanuutta.
Valitettavasti nyt lausunnolla oleva hanke ei käytettävissä olevien asiakirjojen pohjalta vaikuta toteuttamiskelpoiselta, koska siihen ei sisälly Suomen kantaverkon vahvistamiseen ja varakapasiteettiin liittyviä realistisia ehdotuksia ja sitou-muksia. Lisävarmuutta kaivattaisiin myös siihen millainen on Pietarin alueen sähköntuotannon määrä ja oma kysyntä lähitulevaisuudessa, jotta lisävienti alueen voimalaitoksista olisi varmalla ja häiriöttömällä pohjalla.
Suomalaisomistus hankeyhtiössä on Kotkan Energian kautta ainoastaan viisi prosenttia. Kun otetaan huomioon, että yhtiön pääasiallisena liikeideana on – merikaapelin rakentamisen lisäksi – käyttää hyväksi Suomen kantaverkkoa sähkön myymiseksi Ruotsiin, on suomalaisen omistusosuuden osuus yhtiössä kovin vaatimaton. Lisäpääomien tarve ja molemminpuolisen hyödyn periaate puoltaisi sitä, että hankkeessa tulisi olla huomattavasti suurempi suomalaispanos siinä tapauksessa, että se muuttuisi toteuttamiskelpoiseksi.
Luontevin ja ilmeisesti taloudellisestikin edullisin vaihtoehto olisi kaapelin vetäminen suoraan Ruotsiin, jolloin hanke siirtyisi hakijan ja Ruotsin viranomaisten väliseksi asiaksi.
SAK katsoo, ettei hakemusta tulisi kuitenkaan hylätä suoralta kädeltä, vaan pyrkiä jatkoneuvotteluissa selvittämään onko hanke toteuttavissa – ellei suora yhteys Ruotsiin sovi hakijalle – niin, että Suomen kantaverkkoyhtiön ja Energiamarkkina-viraston esittämät reunaehdot koskien mm. kantaverkon vahvistamista ja varavoiman rakentamista toteutetaan ja hankkeeseen tulee riittävän vahva suomalaisosapuoli. Vasta sen jälkeen, jos nämä ehdot täyttyvät hyväksyttävästi, KTM määrittäisi kaapelin liittymispisteet.
Lopullisesti luvan myöntäminen edellyttäisi kuitenkin vielä hyväksyttävää ympäristövaikutusten arviointia sekä luotettavaa selvitystä siitä, että Pietarin ja luoteisen alueen voimala-, verkko- ja varavoimakapasiteetti riittävät 1000 megawatin lisävientiin alueelta.
Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö ry