Hyppää sisältöön

s a k·fi Näistä puhutaan Lausunnot Palkansaajakeskusjärjestöjen l…

Lausunnot

Palkansaajakeskusjärjestöjen lausunto SOLMU IV -työryhmän ehdotuksista ja loppuraportista

Sosiaali- ja terveysministeriö
PL33
00023 VALTIONEUVOSTO

Lausuntopyyntö 30.10.2012 STM/4353/2012

SOLMU IV työryhmän raportti oli kattava ja yksityiskohtainen oikeustapauksineen. Toimenpiteiden jakaminen kolmessa aikataulussa tehtäväksi on perusteltu ratkaisu. Palkansaajajärjestöt kannattavat pitäytymistä välttämättömissä muutoksissa jo senkin vuoksi, että työntekijöiden liikkuvuuteen liittyen tulee jatkuvasti uusia direktiiviehdotuksia eli asian jatkovalmistelu ja pitkäkestoinen suunnittelu ei ole pelkästään Suomen hallinnassa.

Osa työryhmän ehdotuksista on kannatettavia, mutta useisiin palkansaajajärjestöt suhtautuvat suurella varauksella ainakin nykyisten selvitysten perusteella.

Kannatettavia minimimuutoksia

Solmu IV raportti sisältää useita hyviä minimimuutoksia välittömästi toteutettavaksi. Nämä yksinkertaistavat järjestelmää sekä toimeenpanon että yksittäisen ihmisen nakukulmasta tai korjaavat selkeitä epäkohtia nykylainsäädännössä. Näitä muutoksia palkansaajajärjestöt kannattavat.

Työajanseurannasta luopuminen EU-tapausten työskentelyedellytyksessä

Hallinnollisen taakan ja järjestelmän yksinkertaisuuden kannalta on perusteltua, että viikkotyöajanseurannasta luovutaan tarkastellessa täyttyykö työskentelyedellytys EU-asetusten mukaisissa tapauksissa. Palkkaa seuraamalla saadaan riittävä kuva työskentelyn laajuudesta.

Vakuutuksen loppuminen työskentelyn päättymiseen

Tapauksissa joissa sosiaalivakuutukseen kuuluminen perustuu vain työskentelyyn, on syytä täsmentää lainsäädäntöä sen osalta milloin sosiaaliturvaan kuuluminen päättyy. Vakuutuksen tulisi päättyä työskentelyn päättymiseen.

Vakinaisen muuton osalta kokonaisharkinnan korostaminen

Vakinaista muuttamista arvioitaessa kokonaisharkinnan korostaminen on hyvä muutos ja vastaa lainsäädännön alkuperäistä tavoitetta. Mekaaniset säännöt eivät toimi kaikissa yksityistapauksissa kovin hyvin.

Lisäksi kannatamme seuraavia muutosesityksiä:

  • Lähetettyjen työntekijöiden ja useassa maassa työskentelevien henkilöiden perheenjäsenten tasapuolinen kohtelu

  • Päätösten antamiseen liittyvä selkeytys Kelan ja ETKn suhteen

  • Kotikunnattomien EU-tapausten hoidosta vastaavasta kunnasta ja kustannusten korvaamisesta valtion varoista säädetään

  • Vammaisetuuksien maksaminen myös 5-8 §:n mukaisissa tilanteissa

  • Oleskelulupahakemuksen käsittelyajan huomioiminen soveltamisalalaissa

Arveluttavia minimimuutoksia

Kannatettavien ehdotusten lisäksi työryhmän raportissa esitellään myös sellaisia minimimuutoksia, joiden toteuttamiseen palkansaajajärjestöt suhtautuvat varauksella. Näillä muutoksilla lisättäisiin arviomme mukaan epätasapainoa etuuksien ja maksujen välillä, mikä osaltaan heikentää sosiaaliturvajärjestelmän kestävyyttä ja leqitimiteettiä.

Asetuksen mukaisissa tapauksissa työssäoloehdon lyhentäminen

Työryhmä ehdottaa, että EU-asetuksen mukaisissa tapauksissa työssäolovaatimusta lyhennettäisiin neljästä kuukaudesta yhden kuukauden tarkastelujaksoon. Kun lisäksi työajan seurannasta luovuttaisiin, niin käytännössä Suomen sosiaaliturvan piiriin voisi päästä jo muutaman päivän työskentelylläkin jos palkka vain täyttää asetetun minimiehdon. Tämä huomattavasti helpottaisi sosiaaliturvan piiriin pääsemistä ja siten pahentaisi etuuksien ja maksujen epätasapainoa.

Jos hyvin lyhyt työskentely päättyy työttömyyteen ja työskentelyjaksoja muista EU-maista hyväksi luetaan työttömyysturvan työssäoloehtoon, voi muutaman päivän työskentelyn nojalla tulla maksettavaksi peruspäivärahaa Suomesta pitkäksikin aikaa.

Muutos voisi lisätä epätasapainoa maksujen ja etuuksien välillä, jonka takia palkansaajat suhtautuvat siihen lähtökohtaisesti varauksella. Jos tätä neljän kuukauden rajaa on välttämätöntä siirtää, niin voisi harkita sen lyhentämistä esimerkiksi kolmeen kuukauteen.

Vakinaisen muuton osoittamiseen tarvittavan työsuhteen lyhennys

Työryhmä esittää vakinaisen asumisen osoittamiseen tarvittavan työsuhteen lyhennystä nykyisestä kahdesta vuodesta yhteen vuoteen. Tälle muutokselle työryhmä ei esittänyt kovin vakuuttavia perusteita. Kun tarkoituksena on arvioida onko muutto Suomeen vakinainen, on perusteltua asettaa työsuhteen kestolle kohtuullisen pitkä minimikesto.

On mahdollista, että tarve tällaiselle lyhennykselle pienenee entisestään jos työryhmän esitys kokonaisharkinnan lisäämisestä toteutetaan. Siinä tapauksessa voitaisiin arvioida myös kahta vuotta lyhyemmän työsuhteen perusteella muutto vakinaiseksi jos muut seikat sitä puoltavat. Tätä ehdotusta olisi tarpeen selvittää tarkemmin ennen toteutusta.

Vanhempainpäivärahojen 180 päivän asumisvaatimuksen korvaaminen vakuuttamisvaatimuksella

Työryhmä ei esittänyt perusteluita sille, miksi vanhempainpäivärahojen asumisvaatimus pitäisi korvata vakuuttamisvaatimuksella. Vanhempainpäivärahoja maksetaan verrattain paljon ja kauan, joten tiukka kriteeri on perusteltu, jotta maksut ja etuudet säilyvät tasapainossa.

Jatkotoimenpiteet herättävät kysymyksiä

Välittömästi toteutettavien minimimuutosten lisäksi työryhmä esittää lukuisia jatkotoimenpiteitä joiden toimeenpanoa pitäisi harkita. Näihin palkansaajajärjestöt suhtautuvat lähinnä kriittisesti.

Jälkisuoja

Ehdotus vakuutuksen jälkisuojasta kuulostaa ensilukemalta järkevältä, mutta raportista jää epäselväksi mihin tapauksiin tällaista tarvittaisiin. Erityisesti jos vakuutuksen piiriin pääsemistä huomattavasti helpotetaan työryhmän esittämillä tavoilla, niin jälkisuoja entisestään pahentaisi epäsuhtaa maksujen ja etuuksien välillä.

Asumismäärittelyiden yhtenäistäminen

Työryhmä toivoo kansallisten asumisen määritelmien yhtenäistämisestä toistensa ja mieluiten myös täytäntöönpanoasetuksen kanssa. Ajatus kuulostaa kannatettavalta, mutta se ei välttämättä ole aivan ongelmaton. Eri laeissa on erilaisia määritelmiä asumiselle, koska eri etuuksien ja palvelujen lähtökohdat ja tarpeet ovat hyvin erilaisia. On aivan perusteltua, että asumisperusteisen sosiaaliturvan perustana oleva asumisen määrittely on erilainen kuin vaikkapa verotuksen määritelmä. Verojen maksamisessa merkittävin tarkastelujakso on yksi vuosi, kun taas sosiaaliturvan rahoitus lähtee elinkaariajattelusta. Tarpeettomia eroavaisuuksia toki kannattaa purkaa, mutta väkisin ei kannata pakottaa eri lakien määritelmiä samaan muottiin.

Pitkien poissaolojen vakuuttaminen ja vakuutusmaksut

Työryhmä herättää keskustelua siitä, onko edelleen perusteltua mahdollistaa Suomen sosiaaliturvassa säilyminen yli vuoden poissaolonajalta. Toisaalta työryhmä esittää tällaisten poissaolojen ajalta maksettavaksi jotain sosiaaliturvamaksua. Palkansaajajärjestöt eivät näe perustetta poistaa mahdollisuutta säilyä Suomen sosiaaliturvassa yli vuoden poissaolojen ajalta poikkeustapauksissa. Tulosidonnaisten sosiaaliturvamaksujen kerääminen pidempien poissaolojen ajalta olisi pohtimisen arvoinen ajatus.

Työttömyysvakuutuksen päättäminen työvoimapoliittisesti moitittavaan toimintaan

Työryhmä esittää, että työskentelyn nojalla Suomen sosiaaliturvaan päässeen työttömyysvakuutus lopetettaisiin jos henkilö syyllistyy työvoimapoliittisesti moitittavaan toimintaan. Tätä esitystä ei ole erityisemmin perusteltu. Jää epäselväksi minkä takia nykyiset työttömyysturvalaissa olevat seuraamukset eivät riitä. Työttömyyspäivärahan maksaminen voidaan jo nyt lopettaa moitittavaan menettelyyn. Tämä ehdotus edellyttää tarkempaa selvitystä ennen sen toteuttamista.

Sosiaalivakuutusmaksujen kerääminen niiltä, joiden toimivaltainen valtio Suomi on

Työryhmä esittää sosiaaliturvamaksujen keräämistä niiltä, joiden luontoisetuuksien toimivaltainen valtio Suomi on. Lähtökohtaisesti esitys vaikuttaa hyvältä, mutta raportista jäi epäselväksi mitä tämä käytännössä tarkoittaisi. Lähtökohtaisesti palkansaajakeskusjärjestöt suhtautuvat varauksella siihen, että sosiaaliturvaa rahoitettaisiin muilla kuin tulosidonnaisilla maksuilla.

Periaatteelliset muutokset nykyjärjestelmään syytä harkita tarkoin

Työryhmä toivoo keskustelua myös nykyisen asumisperusteisen sosiaaliturvajärjestelmän tulevaisuudesta pidemmällä tähtäimellä. Työryhmän näkemyksen mukaan alati globalisoituva maailma ja työvoiman liikkuvuuden nopeutuminen asettaa entistä suurempia haasteita nykyjärjestelmälle.

Raportin perusteella ei kuitenkaan ole selvää, että mitään konkreettista uhkaa nykyjärjestelmälle olisi olemassa. Vaikka tietynlainen työvoiman liikkuvuus voisikin periaatteessa aiheuttaa ongelmia Suomen sosiaaliturvajärjestelmälle, niin ainakaan toistaiseksi nämä uhkat eivät ole realisoituneet. Toimivaa järjestelmää ei kannata muuttaa pelkkien periaatteellisten ongelmien takia. Riskinä on se, että periaatteelliset ongelmat korjataan konkreettisilla käytännön ongelmilla.

Esimerkiksi työryhmän esittämä ajatus odotusajasta ennen sosiaaliturvan piiriin pääsemisestä on Suomen hyvinvointivaltiolle vieras. Tällä hetkellä palkansaajajärjestöt eivät näe perusteita sille, että vakinaisesti Suomeen muuttanut henkilö olisi edes määräaikaa sosiaaliturvan ulkopuolella. Myöskään työryhmän ajatukset vapaaehtoisesta sosiaaliturvaan kuulumisesta ja sosiaaliturvamaksuista eivät vaikuta kannatettavilta.

Jos perusteellisempaa remonttia on pakko tehdä Suomen sosiaaliturvan soveltamiseen, niin sitä pitäisi lähestyä konkreettisen ehdotuksen kautta jonka vaikutuksia arvioidaan monipuolisesti. Muutoin on vaarana, että johonkin yksittäiseen ongelmaan esitetään ratkaisuna jotain suurempaa periaatteellista muutosta jolla olisi huomattavan suuria ja epätoivottuja vaikutuksia muissa tilanteissa. Esimerkiksi sosiaaliturvan odotusaika voisi estää tietynlaista sosiaaliturvasuunnittelua, mutta toisaalta se aiheuttaisi Suomeen vakinaisesti muuttaville ikäviä väliinputoamisia.

Yhteenveto

Palkansaajakeskusjärjestöt eivät näe Suomen nykyisessä asumisperusteisessa sosiaaliturvajärjestelmässä merkittäviä käytännön ongelmia joiden korjaamiseksi suuri periaatteellinen remontti siihen olisi perusteltu. Työryhmän esittämät pienet viilaukset soveltamisalalakiin ovat pääasiassa kannatettavia ja ne korjaavat olemassa olevia epäkohtia.

Sen sijaan palkansaajakeskusjärjestöt eivät kannata ehdotuksia, joiden nojalla sosiaaliturvan piiriin pääsisi huomattavasti nykyistä nopeammin tai helpommin. Sosiaaliturvajärjestelmän rahoituksen ja legitimiteetin kannalta on tärkeää, ettei maksujen ja etuuksien epätasapainoa tarpeettomasti lisätä. Toisaalta on myös tärkeää, että Suomi on työvoiman saatavuuden kannalta houkutteleva maa, eli että sosiaaliturva on riittävän tasoinen ja että sen saamiselle asetetut ehdot eivät ole muita maita oleellisesti tiukemmat.

Palkansaajakeskusjärjestöt pitävät tärkeänä, että niillä on mahdollisuus osallistua esitysten jatkovalmisteluun.

Suomen Ammattiliittojen keskusjärjestö SAK ry

Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry

Akava ry