Opintotuen rakenteen kehittäminen – muistio

Opetusministeriö
PL 29
00023 Valtioneuvosto

Lausuntopyyntönne 24/040/2009

Pyydettynä lausuntonaan muistiosta opintotuen rakenteen kehittäminen Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry toteaa seuraavaa.

Johtoryhmän muistio tarkastelee toimeksiantonsa täsmennyksen mukai-sesti vain korkea-asteen opintotuen kehittämistä kannustamaan päätoimis-ta opiskelua. Eri koulutusasteiden erillinen tarkastelu on perusteltua siksi, että toisen asteen opiskelun tukemisessa on kysymys elämän tilanteeltaan erilaisen opiskelijajoukon opiskelun ja toimeentulon tukemisesta.

Johtoryhmä esittää tukiajan jaksottamista ja perusteiden yhtenäistämistä, suoritusvaatimuksen korottamista, eräiden tulojen tarveharkinnallisuudesta luopumista, eräitä tarkistuksia opintolainan ja korkoavustuksen myöntämi-seen, opintorahan indeksisidonnaisuutta ja huoltajalisän käyttöönottoa sekä ateriatuen korottamista. Varsinaista rakenneuudistusta johtoryhmä ei esitä.

Esitetyt etuuksien korotukset ja lisäykset parantavat opintotuen kokonais-tasoa siinä määrin marginaalisesti, että opiskeluaikaisen työssäkäynnin tuskin voi olettaa vähenevän. Työssäkäynti on kuitenkin suurin ja tärkein yksittäinen syy opintojen pitkittymiseen. Kun opintotuki ei turvaa toimeentu-lon takaavaa tasoa, työssäkäyntiä voi pitää opiskelijoiden oikeana ja pe-rusteltuna tapana huolehtia elämisensä perusedellytyksistä.

Vaihtoehtojen vertailussa (luku 4 ) olisi tullut huolellisemmin arvioida laina-painotteisemman mallin mahdollisuuksia vaikuttaa opintojen tehostumi-seen. Nykyinen opintorahapainotteinen opintotuki syntyi Ahon hallituksen vaihtoehtona opintolainoituksen menojen kasvulle aivan toisenlaisissa, jopa poikkeuksellisissa talouden olosuhteissa. Valtion korkotukimenot paisuivat koska korkokanta kohosi nykyiseen nähden moninkertaiseksi. Tuki-uudistuksen perusajatus oli, että korkotuen osuus voitaisiin maksaa rahoi-tuslaitosten sijaan suoraan opiskelijalle opintorahana.

Uudistuksen taustalla oli olettamus, että korkokanta jää pysyvästi korkealle tasolle, jolloin siirtyminen opintorahapainotteisuuteen olisi pitkällä aikavälillä ellei jopa taloudellisesti edullinen niin ainakin neutraali vaihtoehto.

Vuoden 1992 opintotukiuudistuksen taloudellinen perusta mureni viimeis-tään siirryttäessä asteittain yhteisvaluuttaan ja korkotason vakiinnuttua. Onnettomuudeksi koitui se, että julkistaloudellisesti tiukimpaan aikaan osui sekä vanhojen opintolainojen ylisuuren korkotuen maksaminen että uusien runsaampien opintorahojen myöntäminen samanaikaisesti.

Nykyinen taloudellinen tilanne ja edessä olevat näkymät vakaammasta korkokehityksestä puoltaisivat siirtymistä takaisin lainapainotteiseen opin-totukimalliin, jossa kyettäisiin turvaamaan kokoaikaisen opiskelun edellyt-tämä toimeentulotaso. Tätä seikkaa SAK pitää perustavanlaatuisena edel-lytyksenä sille, että opiskelijoilta voidaan vaatia täysipainoista opiskelua.

Korkea-asteen opintotuen kehittämisessä tulisi lähtökohdaksi ottaa sekä sosioekonomisten erojen tasaaminen että koulutusinvestointien tarkoituk-senmukainen hyödyntäminen.

Sivistyspoliittisesti on tärkeä, että opintotuen avulla voidaan avata vähäva-raisten perheiden lapsille koulutusväylät, joihin heidän mielenkiintonsa suuntautuu ja heidän opiskeluedellytyksensä ovat riittävät. Lahjakkuuksien ja taipumusten täysimittainen hyödyntäminen on merkinnyt Suomelle pal-jon. Ilman laajapohjaista sivistystason kohottamista Suomi ei olisi tietoyh-teiskuntakehityksessä suoriutunut niin hyvin kuin on.

Olemassa oleva koulutustarjonta on pääosin yhteiskunnan rahoittama in-vestointi sivistystason kohottamiseen ja uuden osaamisen tuottamiseen, ts. työvoiman uusintamiseen. Yhteiskunnan vahvassa intressissä on, että in-vestointi tehokkaasti tuottaa sille tavoitteeksi asetettuja tuloksia.

Avatessaan opiskelijalle opiskelumahdollisuuden korkeakoulussa yhteis-kunta sitoutuu useiden kymmenien tuhansien eurojen investointiin maksa-malla pääosan koulutuskustannuksista ja turvaamalla opiskelijan opiskelu-aikaista toimeentuloa. Vastavuoroisesti opiskelija lähtökohtaisesti sitoutuu päätoimiseen ja tehokkaaseen opiskeluun.

Luonnollisesti opiskeluaikana tapahtuvat muutokset elämäntilanteessa, esimerkiksi sairaus tai perheen perustaminen tulee ottaa huomioon opiske-lusuoritusten arvioinnissa.

Myös opiskelijan näkökulmasta hakeutuminen koulutukseen on investointi. Investoinnin taustalla ovat odotukset halutusta työstä, vakaammasta työ-markkina-asemasta sekä korkeammasta tulotasosta.

Opiskeluaikaisen tuen tulisikin toimia tavalla, joka saisi opiskelijan käyttä-mään opiskelumahdollisuuden tehokkaasti hyväkseen. Opintotuki on siis pääosin nähtävä valtion investointitukena. Tuen muotoina olisivat inves-tointiavustus(opintoraha) ja investointilaina (opintolaina). Tällaisen tuen muotojen tulisi vaihdella sen mukaan kuinka tehokkaasti investointi toteu-tetaan. Käytännössä tämä merkitsisi sitä, että osa lainasta muuttuisi avus-tukseksi, jos investointi viedään läpi odotusten mukaisesti tehokkaasti ja tuottavasti ja käytetty koulutuspaikka vapautetaan uudelle opiskelijalle.

Tällainen lähtökohta puoltaisi opiskelun tukemista sellaisella tuen tasolla, joka mahdollistaa kokoaikaisen opiskelun ilman työssäkäyntiä.

Opiskeluaikaisen toimeentulon pääosan muodostaisi nykyistä selvästi suu-rempi lainamuotoinen tuki, jonka enimmäismäärä voisi vaihdella elämänti-lanteen perusteella ja jolle valtio antaisi takauksen sekä korkotakuun. Ta-voiteajassa opintonsa suorittava saisi tuntuvan osan lainastaan anteeksi, jolloin hän vapautuisi osasta takaisinmaksuvelvollisuutta.

Opintolainan takaisinmaksu voitaisiin järjestää siten, että se suhteutettaisiin opiskelun jälkeiseen tulotasoon, jolloin lainan maksuaika voisi olla enimmillään jopa 30 vuoden luokkaa.

Lainoitus tulisi suorittaa valtion varoista tai perustaa erillinen opintolainara-hasto esimerkiksi Koulutusrahaston yhteyteen. Tulisi myös huolellisesti harkita voidaanko järjestelmä rakentaa vakuutuspohjaiseksi, jolloin henkilö siirtyessään Suomessa työelämään olisi laajan koulutusvakuutuksen piiris-sä ja voisi saada tarpeelliseen aikuiskoulutukseensa myöhemmin tukea.

SAK pitää perusteltuna, että edellä kuvattua mallia edelleen selvitettäisiin ja pohdittaisiin vaihtoehtona, joka näissä olosuhteissa näyttäisi olevan ainoa käyttökelpoinen keino korottaa korkea-asteen opintojen aikainen toi-meentulotaso sellaiseksi, että se kaikissa tapauksissa turvaisi kokoaikaisen opiskelun edellytykset.

Kannanotto johtoryhmän jatkotyöhön

Opintotukipolitiikassa tulisi erottaa toisen asteen koulutuksen tuki omaksi lohkokseen, jossa opiskelun tukemista pitää tarkastella myös osana per-hepolitiikkaa.

Koulutuksen maksuttomuus ja opintotuki on ensisijaisesti sosiaalinen tu-lonsiirto lapsiperheille.

Yhteiskunnan intressinä on, että koulutuksen kautta valmistuu yhteiskunta- ja työelämään hyviä valmiuksia hankkineita nuoria. SAK lähtee siitä, että nuorten peruskoulutukseen tulisi sisältyä paitsi peruskoulu myös toisen as-teen ammatillinen tai yleissivistävä koulutus. Tämän koulutusvaiheen ajan nuorilla tulisi olla maksuton koulutus ja opintososiaalisella tuella tulee sekä kompensoida välillisiä opiskelukustannuksia että tasoittaa perheiden talou-dellisia lähtökohtaeroja.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry