Maaseutupoliittinen kokonaisohjelma 2014–2020

Työ- ja elinkeinoministeriö

TEM/2378/09.10.02/2012

SAK kiittää mahdollisuudesta lausua maaseutupolitiikan kokonaisohjelman luonnoksesta. Lausuntopyynnössä toivottiin vastauksia viiteen kysymykseen.

1 Ohjelman tärkeimmät asiat liittyvät työpaikkojen turvaamisen, toimivan infrastruktuurin ja palvelujen toimivaan kokonaisuuteen. Alkutuotannon työpaikkojen vähentyessä on palveluelinkeinoilla kasvava merkitys myös maaseudun ihmisten työllistäjinä. Toimivat tietoliikenneyhteydet koko maahan ovat edellytys yritystoiminnalle, asumiselle ja palveluiden järjestämiselle. Sama koskee tiestön ja rataverkon kunnossapitoa. Uusia työpaikkoja on mahdollista synnyttää muun muassa biotalouteen, matkailuun, hoiva-alalle, ja kaivostoimintaan. Lähi- ja luomuruuan tuotantoon ja etätyön lisäämiseen liittyy ympäristöystävällisinä ratkaisuina paljon mahdollisuuksia, mutta niiden tueksi tarvitaan niin säädös- kuin asennemuutosta.

Ohjelman pohdinnat osallisuudesta ja lähidemokratiasta ovat ansiokkaita ja tärkeitä kuntarakenteen uudistuessa. Kansalais- ja järjestötoiminnan edellytysten vahvistaminen ja julkisen vallan kanssa tehtävä yhteistyö ovat tärkeitä huomioita. Järjestöjen maassa – kuten Suomi on – tätä aihetta kannattaa todella pohtia vakavasti.

2 Ohjelman suurimmat puutteet liittyvät sen teoreettisen viitekehyksen soveltamiseen. Kokonaisohjelman strategisena lähtökohtana on paikkaperustainen kehittäminen. Käsitettä avattaessa todetaan, että paikkaperustainen kehittäminen ylittää kaupunki–maaseutu-kahtiajaon ja että alueet ovat monin tavoin vuorovaikutuksessa keskenään, mikä tuottaa yhteiskunnallista eheyttä. Tämä strategia ei kuitenkaan ole keskeisenä johtolankana koko ohjelman tavoitteissa ja sisällöissä. Se, kuinka paljon vaaditaan ja edellytetään maaseutu-erityistä, tarkoittaa vastaavasti, että sama vaatimus voisi nousta kaupunkien lähiöistä, lähes samoin perustein.

Muutamat esimerkit ehkä valaisevat tätä kritiikkiä. Eri kohdissa ohjelmaa esiintyy mm. vaatimuksia: ”lainsäädäntöä on tarpeen joustavoittaa” (s. 3), ”erotetaan kaupunkien ja maaseudun kaavoituksellisen ja yhdyskuntarakenteellisen suunnittelun periaatteet” (s. 29) ), ”maaseudun yritystoimintaa vaikeuttavasta tarpeettomasta sääntelystä tulee päästä eroon” (s. 32). Nämä ovat esimerkkejä toiveesta mukauttaa lainsäädäntöä erilaiseksi kaupungeissa ja maaseudulla. Toteutuessaan ne aiheuttaisivat monenlaisia tulkintaongelmia ja olisivat vastoin yhdenvertaista kohtelua eri puolilla maata. Koko sinänsä ansiokas kappale 3.1. Osallisuus ja lähidemokratia (s.14–15) unohtaa yhteiskunnallisen eheyden tavoitteen, koska kaikki lähidemokratiaa ja osallisuutta koskevat ehdotukset on kirjoitettu pelkästään maaseutunäkökulmasta. Ehkäpä edes viittaus strategiseen lähtökohtaan ja vastakkainasettelun häivyttämiseen, pelastaisi tekstin.

3 Mitä olisi tehtävissä sille, että kaupunkien läheisen maaseudun maatalous- ja muilla yrittäjillä olisi oikeasti monipuoliset lähimarkkinat käytössään. Luomu- ja lähiruokatuottajilta tuleva palaute on sen suuntaista, että heidän mahdollisuuttaan toimia säädellään suurtuottajien ja kaupan suurliikkeiden ehdoilla (s. 7 ja 31). Tähän voisi miettiä vielä jonkin toimenpiteen.

Itsestään selvä on toteamus, että nuorisotakuuta tulee toteuttaa myös maaseudulla (s. 35). Toteutuakseen se vaatii niin kuntien, yritysten kuin järjestöjen toimia riippumatta nuoren asuinpaikasta.

4 SAK:n rooli osana maaseutupolitiikan ja maaseudun kehittämisen verkostoa voisi olla nykyistä näkyvämpi ja aktiivisempi. SAK:laisten liittojen jäsenistä arviolta 200 000-300 000 henkeä käy töissä ja asuu taajaan asutuissa kunnissa tai maaseudulla. Matkailu- ja palvelualojen, puu- ja erityisalojen, elintarvikealan, kuntien työntekijät, rakennustyöntekijät sekä useat teollisuuden ja kuljetusalan palveluksessa olevat saavat elantonsa maaseudulla tehtävästä palkkatyöstä. Vielä useammille maaseutu on vapaa-ajanvieton paikka.

Olisiko mahdollista syventää ohjelmaa tekemällä näkyviksi ne ihmiset, jotka näillä muilla aloilla työskentelevät? Mitkä ovat heidän tarpeensa muun muassa palveluiden suhteen? Vaikka maaseutua, siellä asumista ja työskentelyä on koetettu katsoa laajasta näkökulmasta, on yleiskuvana edelleen maatilat, pellot, metsät ja yritykset. Miten ohjelmassa otetaan huomioon vaikkapa ambulanssinkuljettajat, sahurit, kirvesmiehet, muurarit, kauppojen kassatyöntekijät, rinnetyöntekijät, kaivoksilla työskentelevät? Miten he saavat elantonsa maaseudulta, miten he työmatkansa liikkuvat, millaista hoitoa saavat lapsilleen, millaista koulutusta, miten työterveyshuolto järjestyy, missä on tonttimaata niin asumiseen kuin työllistäville yrityksille.

Leader-toiminta nostetaan ohjelmassa monessa kohtaa paikallisen toiminnan malliesimerkiksi. Mitä toimenpiteitä tarvittaisiin, että nykyistä useammat maaseudulla asuvat ihmiset ja eri järjestöissä toimivat voisivat tulla mukaan Leader-ryhmiin? Esimerkiksi ammattiosastoissa toimii aktiivista väkeä myös maaseudulla. He voisivat olla kiinnostuneet kehittämään paikallisia asioita, jos heitä lähestytään. Nyt he kokevat Leader-toiminnan usein itselleen vieraaksi.

5 Seuraavassa on muita kommentteja ja muutosehdotuksia yksittäisiin toimenpiteisiin:

tp 4 Sosiaalisia ja yhteiskunnallisia yrityksiä on jo perustettu ja niistä saatuja kokemuksia on mahdollista käyttää hyväksi.

tp 9 Kyläasiamiesverkosto, tarvittaisiin myös kaupunginosatyöntekijöitä, osallisuus- ja lähidemokratiavaateet ovat samanlaisia niin kaupunkien lähiöissä kuin maaseudulla ja ovat kuntarakenneuudistuksen yhteydessä ratkaisua odottavia asioita.

tp 11 Mistä Leader-rahoitusta ajatellaan laajennettavan? Maaseuturahoitus lienee kuitenkin ainoa realistinen rahoituskanava, kun ESR- ja EAKR-rahoitus ovat vähentyneet.

tp 13 Leader-ryhmien edustus maakuntien yhteistyöryhmiin on suhteutettava muuhun järjestöedustukseen ja siihen, kuinka suureksi myrrejä voidaan kasvattaa. Työmarkkinajärjestöjen edustus myrreissä ei saa vaarantua.

tp 16 Asuminen ja eläminen: kaipaisi lisäystä työssäkäyvien asumisesta.

tp 19 Maaseudun sosiaalipalvelujen rajaaminen ei-taloudellisiksi: vaatii lisäselvitystä palveluiden laadun ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta.

3.3. Infrastruktuuri ja maankäyttö, tähän kappaleeseen SAK:lla on useita muutosehdotuksia.

Kommentit tavoitetilaan:

Tavoitteena vuoteen 2020 on, että maaseudulla infrastruktuuri on arkipäivän liikkumisen ja yritystoiminnan edellyttämässä kunnossa. Maaseudun saavutettavuus on taattu liikenneyhteyksillä.

3.3.1

2. kappale, viimeinen lause muotoon:
Valtion ja kuntien vastuut yksityisteiden ylläpidon avustamisesta on selkeytettävä.

4. kappaleen loppuun lisäys sekä vastaava lisäys toimenpiteisiin:
Lentoliikenteen palvelutasoa on nostettava parantamalla joukkoliikenneyhteyksiä keskeisille maakuntakentille sekä kehittämällä matkustajapalveluita siten että muun muassa lähtöselvitys voidaan tehdä jo kuljettaessa kentälle.

Muutetaan toimenpide 31 muotoon:
Liikenteen hinnoittelua ja verotusta kehitetään muun muassa tienkäyttömaksuilla. Maaseudulla, jossa yksityisauton käyttö on usein välttämätöntä riittämättömän julkisen liikenteen vuoksi, kilometripohjaiset tienkäyttömaksut asetetaan kaupunkiseutuja halvemmalle tasolle. (VM,LVM).

Muutetaan toimenpide 34 muotoon:
Tehdään 300 miljoonan euron tasokorotus väylänpidon yllä- ja kunnossapitoon, jotta alempiasteisen tieverkon liikennöitävyys pystytään turvaamaan. (LVM)

Muutetaan toimenpide 35 muotoon:
Arvioidaan maaseudun tieverkoston kunto ja kehittämistarpeet ja laaditaan maaseudun tieohjelma yhteistyössä alan toimijoiden ja kehittäjien kanssa osana valtakunnan tieverkon priorisointia. (LVM,Livi, Ely-keskukset, tienkäyttäjät.)

Toimenpide 36 lisäys loppuun:
”…huomioidaan pitkät maakunnalliset etäisyydet ja paikalliset tarpeet mm. työssäkäynnin ja elinkeinoelämän osalta.”

Toimenpide 37 esitetään muutettavaksi muotoon:
Tehdään selvitys, jossa arvioidaan alempiasteisen tieverkon, tietoliikenneyhteyksien ja lentoyhteyksien merkitys raaka-ainekuljetuksiin, etätyömahdollisuuksiin, palveluyrittäjyyden syntymiseen ja matkailuun.

3.3.4 Maaseudun vesi- ja jätevesihuolto:
Kiinnitämme huomiota lauseeseen: ”Jätevesiä on jatkossakin voitava käsitellä kiinteistökohtaisesti luonnonmukaisia menetelmiä käyttäen.” Tämän toteutus ei noudata tasavertaisuuden periaatetta. Kenen määriteltäväksi jää pohjavesien ja vesistöjen suojaaminen? Poikkeamat sallittu vain ikäihmisten kohdalla, jos muutostöistä aiheutuisi kohtuuttomia kustannuksia.
Toimenpide 40, rahoituslähteinä mahdollista käyttää EAKR- ja maaseuturahaston rahoitusta.

tp 41 ja 42 Kaavoitusprosesseihin mukaan alan asiantuntemus ja asukkaat, myös kesäasukkaat, ei pelkästään maa- ja metsätalouden harjoittajat ja maaseutuyrittäjät.

tp 46 Kuljetustuki:
Tukisumma lienee nyt noin viisi miljoonaa vuodessa. Sen merkittävään kasvattamiseen ei ole mahdollisuuksia, vaikka tuen kohdentaminen Itä- ja Pohjois-Suomen yrityksille on sinänsä perusteltua. Tässä esityksessä ei ole laskelmaa, kuinka suuresta summasta olisi vuosittain kyse.

tp 48 yritys- ja työllistämistukien joustavoittaminen
Näistä aiheista lienee TEMin työryhmätyö jo käynnissä.

3.4.2 kappaleen loppu.
SAK kiinnittää huomiota siihen että ulkomaalaisten kausityöntekijöiden työsuhteisiin noudatetaan voimassa olevaa työlainsäädäntöä(s. 36).

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry