Luonnos merityösopimuslaiksi
Työ- ja elinkeinoministeriö
PL 32
00023 VALTIONEUVOSTO
Kirjeenne 5.5.2010 TEM/1274/00.04.02/2010
Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry yhtyy liitteenä olevaan Suomen Merimies-Unionin lausuntoon.
Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry
LIITE: Suomen Merimies-Unionin lausunto
4.6.2010
Työ- ja elinkeinoministeriö
Aleksanterinkatu 4
PL 32
00023 VALTIONEUVOSTO
Lausuntopyyntö TEM/1274/00.04.02/2010
LUONNOS MERITYÖSOPIMUSLAIKSI
Suomen Merimies-Unioni SMU ry:llä on ollut mahdollisuus osallistua uuden merityösopimuslain valmisteluun Merimiesasiain neuvottelukunnassa. Merimies-Unionin esittämät näkemykset uuden lain sisällöstä onkin jo otettu pääsääntöisesti huomioon. Tästä huolimatta Merimies-Unioni kiinnittää vielä huomiota seuraaviin seikkoihin.
1. Ehdotetun merityösopimuslain yksittäiset säännökset
1 luvun 10 §, liikkeen luovutus
Liikkeen luovutusta koskevan 1 luvun 10 §:n 3 momentin mukaan ”suomalaisen luovutuksensaajan on viimeistään ennen luovutushetkeä tiedusteltava työntekijöiltä heidän siirtymistään luovutuksensaajan palvelukseen.” Ehdotettu laki selventää voimassa olevan merimieslain 6 §:n säännöstä, jonka mukaan ”milloin työnantajan liike tai alus luovutetaan Suomen kansalaiselle tai suomalaiselle yritykselle siirtyvät hänen oikeutensa ja velvollisuutensa 2 momentissa säädetystä poiketen välittömästi uudelle omistajalle, jos työntekijä kysyttäessä ilmoittaa siirtyvänsä tämän palvelukseen.”
Merityösopimuslaki asettaa näin luovutuksensaajalle selkeän velvollisuuden tiedustella työntekijöiltä näiden halukkuutta siirtyä luovutuksensaajan palvelukseen. Tätä on pidettävä oikeansuuntaisena kehityksenä.
Auki jää sen sijaan kysymys siitä, mitä tapahtuu, jos luovutuksensaaja laiminlyö velvollisuutensa tiedustella työntekijöiden siirtymishalukkuutta. Tilanne kärjistyy erityisesti silloin, kun siirtymishalukkuuden laiminlyönti tapahtuu tilanteessa, jossa alus jatkaa samalla liikennealueella ja samalla reitillä entisen kaltaista liikennöintiä. Koska työntekijöiltä ei tiedustella heidän halukkuuttaan siirtyä luovutuksensaajan palvelukseen, he jäisivät merityösopimuslain pääsäännön mukaan aikaisemman työnantajansa palvelukseen. Tällä ei kuitenkaan olisi enää tarjota heille työtä, minkä johdosta seurauksena olisi mitä ilmeisimmin työntekijöiden irtisanominen taloudellisella ja tuotannollisella perusteella.
Merityösopimuslaissa tulisikin ottaa selvästi kantaa siihen, että mikäli luovutuksensaaja laiminlyö tiedustella työntekijöiden siirtymishalukkuutta, tätä voidaan pitää merityösopimuslain 12 luvun 1 §:n tarkoittama laista johtuvien velvollisuuksien rikkomisena, joka saattaa johtaa velvollisuuteen korvata työntekijöille työpaikan menettämisen johdosta aiheutuneet vahingot.
2 luvun 10 §, sairausajan palkka
Merityösopimuslain 2 luvun 10 §:n mukaan ”työntekijällä, joka on sairauden tai tapaturman vuoksi estynyt tekemästä työtään, on oikeus sairausajan palkkaan sairastumispäivää seuraavan päivän alusta.” Voimassa olevan merimieslain 25 §:n mukaan ”jos työntekijä on estynyt tekemästä työtään sairauden tai vamman vuoksi, on hänellä työsuhteen jatkuessa oikeus saada palkkansa sanotun esteen kestämisaikana, &#;8230″
Merityösopimuslakiin ehdotettu määräys siitä, että sairausajan palkkaa aletaan maksaa sairastumispäivää seuraavan päivän alusta, muuttaa voimassa olevaa oikeustilaa siten, että sairastumispäivää – tai sairauden toteamispäivää – ei käytännössä enää lasketa sairasajaksi ja sairaslomaksi.
Tilanteissa, joissa työntekijä sairastuu vastikevapaan aikana, muutos tarkoittaa sitä, että vastikevapaan, eli ylityön korvauksena annettavan vapaan, kuluminen katkeaa vasta sairastumispäivää tai sairauden toteamispäivää seuraavan päivän alusta. Näin ollen työntekijä joutuu – toisin kuin voimassa olevan lain mukaan on asiantila – sairastamaan ”omalla kustannuksellaan” sairastumispäivän tai sairauden toteamispäivän. Tätä ei kuitenkaan ole todennäköisesti tarkoitettu, vaan päämääränä on ollut säilyttää voimassa oleva oikeustila.
Merityösopimuslain 2 luvun 10 §:ää olisikin muutettava siten, että työntekijän on oikeus sairausajan palkkaan alkaa heti työkyvyttömyyden tai työkyvyttömyyden toteamishetkestä. Muutos voidaan toteuttaa muuttamalla kyseinen merityösopimuslain kohta kuulumaan esimerkiksi seuraavasti: Työntekijällä, joka on sairauden tai tapaturman vuoksi estynyt tekemästä työtään, on esteen kestämisaikana oikeus sairausajan palkkaan.
2 luvun 13 §, sairaanhoidon kustannukset
Merityösopimuslain 2 luvun 13 §:n mukaan työnantajan vastuu sairaanhoidon kustannuksista rajoittuu 112 päivään kuitenkin siten, että vastuu päättyy kuuden kuukauden kuluttua siitä, kun työntekijä on viimeksi jättänyt aluksen.
Voimassa olevan merimieslain 35 §:n 1 momentin mukaan aluksessa annettu hoito ei vähennä saati vaikuta ”hoitopäivien” laskentaan. Mitään syytä siihen, että aluksessa annettu hoito jatkossa vähentäisi merityösopimuslain mukaisten 112 päivän määrää, ei ole. Tämän vuoksi merityösopimuslain 2 luvun 13 §:ään tulisikin sisällyttää voimassa olevaa lakia vastaava säännös siitä, että aluksella annettu hoito ei vaikuta työnantajan velvollisuuteen korvata sairaanhoidon kustannuksia (ajalta, jolloin työntekijä ei ole aluksella).
2 luvun 15 §, palkan säästö
Merityösopimuslain 2 luvun 15§:n mukaan korvaavan työntekijän palkkaamatta jäämisestä syntynyt palkan säästö on jaettava työntekijöiden kesken sen mukaan, kuin kunkin työ on lisääntynyt edellyttäen, ”ettei sitä ole korvattu jo ylityönä.”
Palkan säästöä koskevan säädöksen tarkoituksena on se, että säästö, joka syntyy siitä, että poissa olevan työntekijän tilalle ei palkata korvaavaa työntekijää, jaetaan jäljelle jääneiden työntekijöiden kesken, koska nämä joutuvat tekemään poissa olevan työntekijän työt. Mikäli ylimääräinen työ tehdään ylityönä, ylityökorvauksena maksettu palkka vähentää työnantajalle syntynyttä säästöä.
Lain sanamuodosta ei kuitenkaan käy selkeästi ilmi se, että mikäli ylityökorvauksena maksetaan vähemmän kuin mitä todellinen palkan säästö on, myös maksettujen ylityökorvausten ja palkan säästön erotus on jaettava jäljelle jääneiden työntekijöiden kesken.
2 luvun 16 §, työntekijän oikeus palkkaansa työnteon estyessä
Merityösopimuslain 2 luvun 16 §:n mukaan työntekijällä on oikeus saada palkkansa hänestä ja työnantajasta riippumattoman työtaistelutoimenpiteen ajalta, ”kuitenkin enintään seitsemältä päivältä, jos alus työnteon estyessä on Suomen satamassa.” Säännös jättää epäselväksi sen, onko työntekijällä oikeus saada palkkansa pykälään sisältyvän pääsäännön mukaisesti enintään 14 päivältä, mikäli alus on säännöksen tarkoittaman työtaistelun aikana ulkomailla.
Koska työntekijöiden mahdollisuudet palata ulkomaan satamasta kotiin Suomeen ovat huomattavasti rajatummat kuin mahdollisuudet palata kotiin Suomen satamasta ja koska työntekijä on aluksella ollessaan ja erityisesti ulkomailla täysin riippuvainen työnantajavarustamon ratkaisuista, hänellä tulisi olla oikeus saada palkkansa ulkomailla tapahtuneen ja säännöksen tarkoittaman työtaistelun aiheuttaman työnteon estymisen osalta pääsäännön mukaisesti enintään 14 päivän ajalta.
Asia tulisikin todeta merityösopimuslain 2 luvun 16 §:n 2 momentin viimeisessä virkkeessä selvästi esimerkiksi seuraavasti: Jos työnteon estymisen työsopimuksen osapuolista riippumattomana syynä on toisten työntekijöiden työtaistelutoimenpide, jolla ei ole riippuvuussuhdetta hänen työehtoihinsa tai työoloihinsa, työntekijällä on oikeus saada palkkansa kuitenkin enintään 14 päivältä, jos alus on työnteon estyessä ulkomailla ja enintään seitsemältä päivältä, jos alus on Suomessa.
2 luvun 22 §, palkka aluksen tuhoutuessa
Merityösopimuslain 2 luvun 22 §:n otsikko ”palkka aluksen tuhoutuessa” ei vastaa pykälän sisältöä, joka koskee sitä, koska työntekijän katsotaan kuolleen tilanteessa, jossa alus työntekijöineen tuhoutuu ja on epäselvää, milloin se on tapahtunut.
Koska työntekijän kuolemasta säädetään muutoin merityösopimuslain 13 luvun 12 §:ssä, 2 luvun 22 § tulisi sijoittaa 13 luvun 12 §:ään.
11 luvun 1 §, laivatoimikunta
Ensiksikin merityösopimuslain 11 luvun 1 §:n mukaan laivatoimikunta on oltava vain niissä aluksissa, jotka ovat ulkomaan liikenteessä. Mitään syytä siihen, että kotimaan liikenne jätetään laivatoimikuntaa koskevien säännösten ulkopuolelle, ei kuitenkaan ole. Laivatoimikunta tulisikin valita kaikissa aluksissa, joissa työskentelee vähintään kahdeksan työntekijää siitä riippumatta, onko alus kotimaan vai ulkomaan liikenteessä.
Toiseksi merityösopimuslain sanamuoto laivatoimikunnan jäsenten valitsemisesta on epäselvä sen suhteen, onko laivatoimikunta tarkoitettu pysyväksi vai kutakin asiaa varten erikseen asetettavaksi elimeksi. Voimassa olevan merimieslain laivatoimikuntaa koskevia säännöksiä on tulkittu ja sovellettu käytännössä siten, että laivatoimikunta on asetettu aina kutakin tapausta varten erikseen.
Voimassa olevaa tapaa ovat puoltaneet käytännön syyt: aluksilla noudatettavan vuorottelujärjestelmän mukaan toisen miehistön ollessa töissä aluksella toinen miehistö on vapaavuorolla kotona. Lisäksi miehistön jäsenet saattavat olla poissa alukselta lukuisten muiden syiden, kuten sairauden, vuosilomien, koulutuksen tms. johdosta. Käytännössä onkin osoittautunut mahdottomaksi valita laivatoimikunnan jäseniä ”pysyvästi”: heidät on valittu tai kutsuttu laivatoimikunnan jäseniksi aina sen mukaan, ketkä ovat työvuorossa ja ylipäätään aluksella.
Merityösopimuslain 11 luvun 1 §:stä tulisikin käydä selkeämmin ilmi se, että laivatoimikunta asetetaan aina kyseessä olevaa asiaa varten erikseen aluksella kulloinkin olevista miehistön ja päällystön jäsenistä.
13 luvun 12 §, työntekijän kuolema
Merityösopimuslain 13 luvun 12 §:n 2 momentin mukaan työnantajan maksaa ulkomaan liikenteessä työskennelleen työntekijän hautaamisesta aiheutuvat välittömät kustannukset. Työnantajan velvollisuus kustannusten korvaamiseen on näin ollen rajoitettu vain ulkomaan liikenteeseen.
Esimerkiksi perinteisillä jäänmurtajilla, jotka ovat virallisesti kotimaanliikenteessä, työskentelee kuitenkin samoilla vesialueilla kuin ulkomaanliikenteessä olevilla matkustaja-autolautoilla tai rahtilaivoilla satoja työntekijöitä. Sama koskee rannikkoliikenteessä olevia lastialuksia sekä aluksia. Mitään perustetta sille, että näillä ”kotimaanliikenteessä” olevilla aluksilla työskentelevät asetettaisiin hautauskustannusten korvaamisen osalta huonompaan asemaan kuin ulkomaanliikenteessä olevat työntekijät, ei ole.
Merityösopimuslain 13 luvun 12 §:n 2 momentista olisikin poistettava viittaus siihen, että työnantajan korvausvelvollisuus rajoittuu vain ulkomaan liikenteessä työskenteleviin työntekijöihin.
2. Ehdotetun merityösopimuslain yksityiskohtaiset perustelut
2 luvun 10 §, sairausajan palkka sekä 2 luvun 16 §, työntekijän oikeus palkkaansa työnteon estyessä
Merityösopimuslain 2 luvun 10 §:n perusteluissa todetaan, että ”sairausajan palkkana maksettaisiin täysi palkka, mikä tarkoittaisi työntekijän säännöllisen työajan palkkaa ilman olosuhdelisiä.” Lain 2 luvun 16 §:n perusteluissa taas todetaan, että ”pykälässä mainitulla palkalla tarkoitettaisiin työntekijän säännöllisen työajan palkkaa ilman olosuhdelisiä. Käytännössä työntekijän pykälässä tarkoitettu palkka muodostuisi taulukkopalkasta mahdollisine pätevyys- ja ikälisineen sekä henkilökohtaisesta palkanosuudesta.”
Pelkkä viittaus säännöllisen työajan palkkaan tulee aiheuttamaan sekaannusta ja jopa muutoksia voimassa olevan merimieslain tulkintaan ja soveltamiskäytäntöön, vaikka näin ei mitä ilmeisimmin ole tarkoitettu. Sama koskee viittauksia olosuhdelisiin, pätevyys- ja ikälisiin sekä henkilökohtaiseen palkanosuuteen.
Merityösopimuslain valmistelussa onkin todennäköisesti pidetty silmällä ainoastaan palkkausjärjestelmiä, joissa työntekijän kuukausiansio koostuu säännöllisenä työaikana tehdystä työstä maksettavasta palkasta, ylityönä tehdystä työstä maksettavasta palkasta sekä muista työaika- ja vuosilomalainsäädäntöön perustuvista lisistä ja korvauksista.
Merenkulussa on kuitenkin pääsääntöisesti siirrytty käyttämään työehtosopimuksiin perustuvia takuupalkka- tai muita vastaavia palkkausjärjestelmiä, joissa kuukausiansio muodostuu takuupalkasta sekä erinäisistä, pääsääntöisesti työehtosopimuksissa sovituista lisistä ja korvauksista. Takuupalkka saattaa sisältää esimerkiksi aluksen liikennealueen ja tyypin perusteella lasketun määrän ylitöitä siitä huolimatta tehdäänkö ylityöt vai ei. Lisäksi takuupalkkaan on saatettu laskea mukaan erilaisia muita korvauksia ja lisiä tarkoituksena yksinkertaistaa ja helpottaa palkanlaskentaa ja palkkahallintoa sekä sen ymmärtämistä, mistä eri osista palkkaus ja kuukausiansio muodostuvat.
Takuupalkkajärjestelmiin siirtyminen on myös koskenut sairausajan ja vuosiloma-ajan palkkausta siten, että sairausajan palkan laskuperusteena on käytetty takuupalkkaa tai vastaavaa palkkausjärjestelmää.
Mahdollista on myös, että työntekijä ja työnantaja ovat sopineet keskenään työehtosopimusta paremmista palkkaus- yms. ehdoista. Näissä tilanteissa merityösopimuslain 2 luvun 10 §:n ja 16 §:n tarkoittama palkka on laskettava asianomaisten keskenään sopimien perusteiden mukaisesti.
Se, että merityösopimuslain perusteluissa todetaan sairausajan palkan tarkoittavan vain pelkästään säännöllisen työajan palkkaa ilman olosuhdelisiä tai taulukkopalkkaa mahdollisine pätevyys- ja ikälisineen sekä henkilökohtaisine palkanosuuksineen, saattaa kärjistyneimmillään johtaa siihen, että varustamot muuttavat lain perusteluihin viitaten olemassa olevia palkanlaskentakäytäntöjä ja siirtyvät käyttämään sairausajan palkan laskuperusteena merityösopimuslain perusteluissa esitettyä palkkaa työehtosopimukseen tai henkilökohtaisiin sopimuksiin perustuvien palkkausten sijaan.
Enempien väärinkäsitysten välttämiseksi perusteluissa olisi ehdottomasti syytä todeta, että sairausajan palkkana maksettaisiin täysi palkka, mikä tarkoittaisi joko työntekijän säännöllisen työajan palkkaa ilman olosuhdelisiä tai taulukkopalkkaa mahdollisine pätevyys- ja ikälisineen sekä henkilökohtaisine palkanosuuksineen taikka työehtosopimuksiin tahi työsopimuksen osapuolten välisiin sopimuksiin perustuvaa palkkaa.
2 luvun 18 §, palkanmaksu työsuhteen päättyessä
Merityösopimuslain 2 luvun 18 §:n perustelujen mukaan ”jos erääntymisestä muulloin kuin palkanmaksukauden viimeisenä päivänä on sovittu, erääntyy palkka työsuhteen päättyessäkin maksettavaksi samaisen sopimuksen mukaisesti.” Perustelut eivät tältä osin vastaa merityösopimuslain tekstiä, sillä 2 luvun 18 §:n nimenomaisen sanamuodon mukaan ”työsuhteen päättyessä päättyy myös palkanmaksukausi.”
Mikäli merityösopimuslakia tulkittaisiin perusteluissa esitetyllä tavalla, tämä tarkoittaisi kärjistyneimmissä tapauksissa sitä, että jos palkanmaksupäiväksi on sovittu esimerkiksi joka kuukauden 10. päivä ja jos työsopimus puretaan työnantajan toimesta kuukauden 11. päivä, työntekijä joutuu odottamaan (loppu)palkkaansa seuraavan kuukauden 10. päivään. Erityisen ongelmalliseksi tilanne muodostuu silloin, kun työsopimus päättyy muualla kuin kotimaan satamassa, jonne työntekijä jää rahattomana.
Se, että palkanmaksu jää työsuhteen päättymisen jälkeiseen aikaan, jopa kuukauden päähän, saattaa myös aiheuttaa ongelmia työttömyysturvan hakemisen ja saamisen suhteen, sillä työntekijän tulee liittää työttömyysturvaa koskevaan hakemukseen selvitys viimeisistä ansioistaan, eli käytännössä viimeinen palkkalaskelma. Mikäli tällaista selvitys ei ole, työttömyysturvan maksaminen viivästyy.
Ehdottomana periaatteena tulisikin olla – lain sanamuodon mukaisesti – se, että siitä huolimatta, mitä palkanmaksupäivästä on työsuhteen kestäessä sovittu, palkka on maksettava työsuhteen päättyessä. Tämä tarkoittaa vakiintuneen käytännön mukaisesti sitä, että niin sanotun ulosmaksun on tapahduttava työsuhteen päättymispäivänä. Työnantajan on myös otettava huomioon tämä työsuhdetta päätettäessä ja sovitettava oma toimintansa sen mukaisesti.
3. Muuta
Luottamusmiehet
Voimassa olevan merimieslain 77 §:n 1 momentin mukaan ”työnantaja on velvollinen korvaamaan sen ansion, jonka aluksen pääluottamusmies tai 2 §:n 3 momentissa tarkoitetussa liikenteessä työntekijäin muutoin keskuudestaan valitsema pääluottamusmies ja ammattiryhmää tai osastoa varten valittu luottamusmies menettää työaikana neuvotteluissa työnantajien edustajien kanssa tai toimiessaan muuten työnantajan kanssa sovituissa, työsuhteeseensa kuulumattomissa tehtävissä.” Merityösopimuslakiin ei ole esitetty otettavaksi vastaavaa säännöstä. Tätä ei voida pitää millään tavalla perusteltuna.
Siitä huolimatta, että merenkulun työehtosopimuksissa on määräyksiä korvauksista, joita luottamusmiehille suoritetaan luottamustehtävien hoitamisen johdosta aiheutuvista ansionmenetyksistä, nämä eivät kuitenkaan kata koko sopimusalaa. Mikäli säännös, johon luottamusmiesten ansionmenetyskorvaukset perustuvat, jää pois merityösopimuslaista, osa merenkulun luottamusmiehistä saattaa jäädä korvausten ulkopuolelle.
Merityösopimuslain 13 luvun 6 §:ää, joka koskee luottamusmiehen tiedonsaantioikeutta, onkin täydennettävä säännöksellä, joka vastaa voimassa olevassa laissa olevaa säännöstä luottamusmiehen ansionmenetysten korvaamisesta.
Helsingissä 4. päivänä kesäkuuta 2010
SUOMEN MERIMIES-UNIONI SMU RY
Simo Zitting
puheenjohtaja
Kenneth Bondas
liittosihteeri