Lausunto tilaajavastuulain uudistusta valmistelevan työryhmän väliraportista

Työ- ja elinkeinoministeriö
kirjaamo@tem.fi

TEM/1919/00.04.01/2012

Kannatamme tilaajavastuulain uudistamista ja tilaajan vastuun laajentamista. Tilaajan vastuuta on laajennettava siten, että tilaaja vastaa yhteisvastuullisesti myös alihankkijoidensa veroista ja heidän palveluksessaan olevien työntekijöiden palkoista ja sosiaaliturvamaksuista.

Verojen ketjuvastuuta säädettäessä lähtökohtana voidaan pitää Hollannissa käytössä olevaa mallia. Se on ollut voimassa 1970-luvulta ja todettu toimivaksi.

Tilaajavastuulain uudistaminen ja tilaajan vastuun laajentaminen

Tilaajavastuulakia on uudistettava niin, että rakennusalaa koskevat säännökset laajennetaan koskemaan kaikkia aloja.  Selvitysvelvollisuuden laajuutta ei pidä supistaa eikä kaupparekisteriotetta saa poistaa hankittavista asiapapereista. Selvitysvelvollisuuden laiminlyömisestä säädettyjä sanktioita on kovennettava esimerkiksi siten, että laiminlyöntimaksu määrätään prosentuaalisesti urakkahinnasta.

Tilaajavastuulaissa on vastaisuudessakin säädettävä vain ennen sopimuksen tekemistä tehtävästä selvitysvelvollisuudesta. Tilaajan vastuusta sopimussuhteen aikana on syytä säätää asianomaisessa lainsäädännössä siten, että verovastuusta säädetään verolainsäädännössä, palkkavastuusta työsopimuslaissa jne. Palkkoja koskevan tilaajan vastuun luonteva paikka on työsopimuslaki, jossa jo tällä hetkellä on implementoituna ns. työnantajasanktiodirektiivissä säädetty tilaajan vastuu.

Julkisen sektorin (esimerkiksi valtio ja kunta) osalta esitämme harkittavaksi vaihtoehtoa, jonka mukaan julkisen sektorin tilaajalle ei sopimussuhteen aikana syntyisi vastuuta alihankkijoistaan. Julkisen sektorin tilaajan olisi kuitenkin edelleenkin selvitettävä sopimuskumppaninsa taustat ennen sopimuksen tekemistä. Tällainen malli voisi olla perusteltua, jotta julkinen sektori ei joutuisi vastuuseen yksityisten yritysten veroista ja muista vastuista.

Työsuhteen vähimmäisehtojen noudattaminen

Kannatamme tilaajan vastuun laajentamista palkkoihin siten, että tilaaja vastaa myös muiden alihankintaketjussa olevien työntekijöiden palkoista. Emme kuitenkaan kannata mallia, jonka mukaan tilaajan vastuu koskisi vain alimman palkkaluokan palkkoja tai että vastuu rajoittuisi vain ns. lyhyen rekisterihistorian yrityksiin tai vain ensimmäiseen palkanmaksuun. Myös tietoisuuden sitominen ilmoitusvelvollisuuteen on ongelmallinen. Suhtaudumme siihen varauksellisesti, vaikka tällainen määräys on esimerkiksi rakennusalan työehtosopimuksessa.

Lainsäädännön lähtökohtana tulee olla, että työntekijä saa aina sen palkan, joka hänelle lain ja sopimuksen mukaan on maksettava ilman, että siitä täytyy kenellekään ilmoittaa. Tämä periaate ei toteudu, jos tilaajan vastuu rajoittuu vain alimman palkkaluokan palkkoihin tai vain tiettyihin yrityksiin tai jos työntekijältä tai hänen edustajaltaan vaaditaan erityistä ilmoitusta siitä, ettei palkkoja ole asianmukaisesti maksettu. Yhä useammalta työpaikalta puuttuu nykyisin henkilöstön edustaja. Moni työntekijä ja erityisesti täällä tilapäisesti töissä oleva ei uskalla vaatia saataviaan työsuhteensa aikana. Vastuun sitominen tietoisuuteen aiheuttaisi myös merkittäviä näyttöongelmia.

Rajoitukset olisivat keinotekoisia ja vääristäisivät kilpailua. Ne tehostaisivat lainsäädännön toteutumista vain marginaalisesti eivätkä ne siten toteuttaisi Kataisen hallituksen ohjelman harmaan talouden tavoitteita.

Tilaajan vastuun lähtökohtana tulee olla, että ketjussa mikä tilaaja hyvänsä voi joutua vastuuseen alihankkijansa työntekijöiden palkoista, olipa tämä tietoinen laiminlyönnistä tai ei. Tällainen vastuu ei ole suomalaisessa oikeusjärjestelmässä vieras. Esimerkiksi liikkeen luovutustapauksissa luovuttaja ja luovutuksensaaja vastaavat yhteisvastuullisesti ennen luovutusta syntyneistä palkkasaatavista. Irtisanomistilanteissa työnantajan uudelleen sijoitusvelvollisuus saattaa koskea myös muita yrityksiä.

Ankara vastuu on tilaajan vastuussa perusteltua sen takia, että tilaaja voi itse päättää, teetetäänkö jokin työ ulkopuolisella ja kenellä se teetetään. Alihankkijan kanssa tehtävään sopimukseen voidaan ottaa laajasti erilaisia ehtoja, kunhan ne eivät ole syrjiviä tai lainvastaisia. Tilaaja voi siis monin tavoin säädellä syntyvää sopimusta ja alihankkijan toimintaa. Tavanomaista on esimerkiksi se, että tehdystä työstä maksetaan vasta, kun se on tehty tai kun tietty osa työstä on tehty. Tilaajalla on näin ollen paljon paremmat mahdollisuudet varautua alihankkijansa väärinkäytöksiin kuin työntekijällä turvata saatavansa.

Tilaajan tiedonantovelvollisuuden lisääminen lähetetyistä työntekijöistä

Väliraportissa esitetty tilaajan tiedonantovelvollisuuden lisääminen on sinänsä kannatettava asia. Muutoksella tuskin kuitenkaan on käytännön merkitystä. Säännös jäänee vaikutuksettomaksi mm. sen takia, ettei mitään tehostetta esitetä säädettäväksi.

Tehokkaampaa olisi, jos tilaajan vastuuta laajennettaisiin edustajaan siten, että myös edustaja olisi vastuussa palkoista. Tällä tehostettaisiin työntekijöiden mahdollisuuksia saada saatavansa silloin, kun työnantajana on ulkomainen yritys. Muutos parantaisi lähetettyjen työntekijöiden mahdollisuutta saada palkkansa. Nykyisin mahdollisuudet ovat käytännössä kotimaisia työntekijöitä huonommat.

Hallinnollisesta taakasta ja muista vaikutuksista

Yritysten hallinnollisen taakan vähentäminen on tärkeää. Taakan suuruutta arvioitaessa on kuitenkin kiinnitettävä huomiota siihen, miten uudistukset edistävät tervettä kilpailua ja kerryttävät verotuloja sekä vaikuttavat työntekijöiden asemaan ja korruption vähentymiseen.

Tilaajavastuulain mukainen selvitysvelvollisuus rasittaa eniten rehellisesti toimivia yrityksiä. Mitään erityisen suurta hallinnollista taakkaa selvitysvelvollisuudesta ei kuitenkaan aiheudu, sillä käsityksemme mukaan tilaajat ilman tilaajavastuulain velvoitteitakin selvittävät sopimuskumppaninsa taustat. Itse asiassa selvitysvelvollisuus auttaa tilaajia, kun laissa on selkeä lista selvitettävistä asioista. Lista on tilaajan turva.

Alihankkijalle lista merkitsee kilpailuvalttia. Toimittamalla tilaajalle tilaajavastuulaissa tarkoitetun selvityksen alihankkijan on helppo osoittaa, että kaikki on kunnossa. Tilaajan vastuun laajentaminen edistää avoimuutta ja estää näin korruptiota.

Jokainen ammattitaitoisesti toimiva yritys tietää, että sekä etukäteisselvitykset että sopimussuhteen aikana tehtävät selvitykset ja tarkistukset varmistavat, että kaikki sujuu hyvin. Alihankinnassa on jo nyt paljon sellaista hallinnolliseen taakkaa verrattavaa, joka tosiasiallisesti turvaa tilaajan aseman. Urakkasopimuksissa sovitaan säännöllisesti, että osa kauppahinnasta pidätetään, kunnes työ on kokonaan tehty tai tietty osa työstä on tehty.

Tilaajan vastuun laajentaminen veroihin, eläkkeisiin ja sosiaaliturvamaksuihin sekä palkkoihin lisää sekä tilaajan että alihankkijan velvollisuuksia. Uudistukset parantavat kuitenkin rehellisesti toimivien yritysten asemaa. Kun uudistuksesta aiheutuvia lisävelvollisuuksia verrataan saavutettavaan hyötyyn, hallinnollista taakkaa voidaan pitää kohtuullisena. Verotulot lisääntyvät, pimeä työ vähenee ja työntekijöiden asema paranee. Tilaajan vastuun laajentumisesta yrityksille aiheutuvia taloudellisia vaikutuksia ei näin ollen voi pitää merkittävinä ottaen huomioon verotulojen kertyminen ja palkkasaatavien turvaaminen. Myös työntekijän asema paranee.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry