Hyppää sisältöön

s a k·fi Näistä puhutaan Lausunnot Lausunto luonnoksesta koulutuk…

Lausunnot

Lausunto luonnoksesta koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaksi vuosille 2007-2012

Nuorten ammatillisen koulutuksen vastattava työelämän tarpeisiin | Rakenteellinen kehittäminen ja toisen asteen yhteistyö | Lähiopetusta ja tukitoimia tarvitaan ammatillisessa koulutuksessa | Ammattiopistostrategia herättää kysymyksiä | Työikäiset aikuiset tarvitsevat lisää koulutusmahdollisuuksia | Näyttötutkintojärjestelmää kehitettävä työelämän tarpeisiin | Aikuiskoulutusuudistus vasta alkamassa | Työelämän ja koulutuksen yhteistyöhön lisää laatua | Korkeakoulutuksen kehittäminen | Aloittajapaikkojen mitoitus | Maahanmuuttajat | Toimeentulo koulutuksen aikana | Yksityinen perusopetus |

Opetusministeriö
PL 29
00023 VALTIONEUVOSTO

Lausuntopyyntö 7/500/2007

Pyydettynä lausuntonaan luonnoksesta koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaksi vuosille 2007 – 2012 Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry toteaa seuraavaa.

Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman luonnoksessa on hyvin hahmotettu toimintaympäristön muutokset. Erityisen tärkeää on, että osaavan työvoiman saatavuuden turvaaminen on nostettu keskeiseksi koulutuspoliittiseksi haasteeksi. Työelämän muutoksissa erityisesti osaamisen laaja-alaisuus ja siirrettävyys on keskeinen periaate, joka myös suunnitelmaluonnoksessa todetaan.

Työn tuottavuudesta huolehtiminen on yksi keskeinen työmarkkinoiden osa-alue Suomen menestyksen kannalta. Tuottavuuden parantamisessa tarvitaan yrityksen kaikkien työntekijöiden vahvaa osaamista. Vain monitaitoiset ammattiosaajat voivat kehittää innovatiivista työyhteisöä ja työpaikkaa. SAK ehdottaa, että osaamisen keskeinen merkitys työn tuottavuuden parantamisessa huomioidaan myös kehittämissuunnitelmassa.

SAK pitää tärkeänä, että ikäluokkien koossa tapahtuvat merkittävät muutokset on huomioitu toimintaympäristön muutoksia koskevassa analyysissä.

Osaamiseen liittyvät kysymykset ovat keskeisiä koko Suomen menestyksen kannalta. Siksi ei voida ajatella, että sitä koskevat poliittiset linjaukset koskevat vain yhden ministeriön toimialaa. Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman hyväksyy valtioneuvosto. Jatkossa asiakirjaa olisi laajennettava koskemaan nykyistä laajemmin koko suomalainen osaamisstrategia hallinnonrajat ylittäen.

Kehittämislinjauksia tehtäessä olisi syytä arvioida myös kustannusvaikutukset ja tarvittavat määrärahat uudistusten toteuttamiseen. Muutoin on vaarana, että toimenpide-esitykset jäävät elämään vain kehittämissuunnitelmassa.

Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman luonnos on laaja asiakirja, joka tässä vaiheessa on suurelta osin kirjoitettu varsin yleisellä tasolla, mutta joiltakin kohdin hyvinkin yksityiskohtaisesti.

Nuorten ammatillisen koulutuksen vastattava työelämän tarpeisiin

Asiakirjassa ehdotetaan, että ammatillisia tutkintoja kehitetään osaamiseen ja työelämän toimintakokonaisuuksiin perustuvina. Samalla ehdotetaan, että silloin kun se on elinkeino- ja muun työelämän ja yksilön kannalta tarkoituksenmukaista niin osaamistarpeisiin voidaan vastata myös tutkinnon osilla.

SAK korostaa, että ammatillisten tutkintojen lähtökohta on oltava tutkintojen modulaarisuus eli se, että tutkinnon osista muodostuu koko tutkinto. Erilaisten tutkinnon osien tuottamaan rajattuun osaamiseen SAK suhtautuu erittäin kriittisesti. Tällainen kapea osaaminen voi palvella lyhyellä aikavälillä työntekijän ja työnantajan intressejä, mutta pidemmällä aikavälillä kapea-alainen osaaminen ei ole kenenkään etu. Erityisesti nuorten kohdalla on syytä etsiä uusia keinoja, miten ammatillisen koulutuksen keskeyttämistä voidaan vähentää ja yhä useampi nuori saa työelämän vaatimuksia vastaavan ammatillisen tutkinnon suoritettua.

Nuorten ja aikuisten ammatillisessa koulutuksessa tavoitteet ovat erilaisia. Nuorten koulutuksesta on saatava yleisemmät valmiudet työelämään siirtymiseksi. Tällaisia valmiuksia ovat esimerkiksi elinikäinen oppiminen, ammattisivistys, sosiaaliset taidot, kielitaito ja työelämäosaaminen.

Työmarkkinoilla selviytymisen vähimmäisvaatimuksena voi pitää vähintään ammatillisen perustutkinnon suorittamista. Esimerkiksi nuorista työttömistä lähes puolet on vailla ammatillista koulutusta. Ammatillinen koulutus on osa sitä sivistyspääomaa, jonka takaaminen kuuluu yhteiskunnan tarjoamaan peruskoulutusvaiheeseen. Jotta nykyistä useampi nuori saa ammatillisen tutkinnon suoritettua, SAK ehdottaa vaihtoehtoisesti selvitettäväksi oppivelvollisuuden laajentamisen koskemaan myös toisen asteen koulutusta. Lisäksi ehdotamme, että kehittämissuunnitelmaan lisätään toimenpideohjelma ammatillisen koulutuksen keskeyttämisen vähentämiseksi. Oppilaitosten edellytyksiä huolehtia tukea tarvitsevista nuorista on parannettava. Tarvitaan lisää opetusta, ohjausta ja tukitoimia koulutuksen aikana. Lisäksi olisi lisättävä oppilaitosten velvoitteita huolehtia keskeyttämisvaarassa olevista nuorista, esimerkiksi niin, että näille nuorille tehtäisiin yksilöllinen opinto-ohjelma.

Lisäksi SAK huomauttaa, että ammatillisten perustutkintojen laajentaminen kolmivuotisiksi oli tärkeä uudistus ammatillisen osaamisen arvostuksen nostamiseksi. Tutkinnon tuottama yleinen jatko-opintokelpoisuus poisti koulutusjärjestelmämme keskeisen umpikujan. Näistä periaatteista on syytä pitää kiinni myös jatkossa. Toisaalta on syytä myös huomata, että monilla aloilla, esimerkiksi teollisuudessa alle 18-vuotiaiden työssäoppimisjaksojenkin järjestäminen on ongelmallista.

Rakenteellinen kehittäminen ja toisen asteen yhteistyö

Toisen asteen koulutuksen selkeä kehittämislinja on jo pitkään ollut yhteistyön lisääminen lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen kesken. Erilaisin ratkaisuin yhteistyöstä on tullut monin paikoin arkipäivää. Kaksoistutkinnon suorittajien määrä on kasvanut sitä mukaa kuin koulutuksen tarjonta on lisääntynyt. Kehittämissuunnitelmaluonnoksessa ei mainita yhteistyöstä mitään.

Asiakirjassa todetaan, että ikäluokkien pienenemisestä aiheutuviin muutoksiin varautuminen on jo aloitettu ammatillisen koulutuksen järjestäjäverkkoa ja korkeakouluverkkoa rakenteellisesti uudistamalla. Lukioiden rakenteellisesta kehittämisestä ei ole mitään mainintaa. Suomessa on edelleen yli 400 lukiota ja lukuisa määrä hyvin pieniä lukioita. Samaan aikaan ammatillisia oppilaitoksia kootaan yhä suuremmiksi kokonaisuuksiksi.

SAK painottaa, että rakenteellisen kehittämisen on koskettava koko koulutuksen kenttää. Ikäluokkien pienentyessä toisen asteen koulutus on koottava seudullisiksi, isommiksi kokonaisuuksiksi. Samalla keinotekoisia raja-aitoja eri koulumuotojen välillä toisella asteella on madallettava. Tavoitteena on oltava, että koko ikäluokalla on mahdollisuus laadukkaaseen koulutukseen, joka mahdollistaa uuden oppimisen sekä jatko-opinnoissa että työelämässä.

Lähiopetusta ja tukitoimia tarvitaan ammatillisessa koulutuksessa

Hallitusohjelmassa on todettu, että ammatillisessa peruskoulutuksessa lisätään lähiopetuksen ja -ohjauksen määrää. SAK korostaa, että kehittämissuunnitelmassa on linjattava miten lisäys aiotaan toteuttaa. Opetuksen ja ohjauksen lisääminen on yksi keskeisin keino vähentää koulutuksen keskeyttämistä.

Ammattiopistostrategia herättää kysymyksiä

Suunnitelmassa korostetaan useammassakin kohdin ammatillisen koulutuksen kokoamista alueellisesti yhteen vahvoiksi ammattiopistoiksi, joiden toiminta kattaa koko ammatillisen koulutuksen.

SAK on pitänyt tärkeänä, että ammatillista aikuiskoulutusta on voitu kehittää omana kokonaisuutenaan aikuispedagogiikkaan erikoistuneiden oppilaitosten ja oman tutkintojärjestelmän puitteissa.

Ammatillisen aikuiskoulutuksen lainsäädäntöä on vasta muutettu siten, että Suomeen on luotu työelämän kehittämis- ja palvelutehtäviin erikoistuneita aikuiskoulutuksen oppilaitoksia. On tärkeää, että meillä on lähellä työelämää toimivia erikoistuneita yksiköitä, jotka tehokkaasti ja osaavasti (esimerkiksi aikuispedagogiset ratkaisut, lyhyemmät koulutusajat, joustavat toimintamuodot ja hyvä työelämän tuntemus) kykenevät vastaamaan työelämän nopeastikin muuttuviin koulutustarpeisiin.

Työelämän muutoksia varten on luotu muutosturvan toimintamalli, jonka tavoitteena on nopeuttaa työnsä menettäneiden uudelleen työllistymistä. Näissä tuotannon muutos- ja työvoiman irtisanomistilanteissa tarvitaan aikuiskoulutukseen ja työelämän tarpeisiin erikoistunutta osaamista. SAK korostaa, että tällaisen osaamisen laajentamisesta sekä kehittämisestä on huolehdittava myös jatkossa turvaamalla työelämän palvelu- ja kehittämistehtävän saaneiden oppilaitosten toimintakyky.

Lisäksi pidämme tärkeänä, että pitkälle erikoistuneiden, omaan alaansa keskittyneiden pienien oppilaitosten toiminta voidaan turvata myös jatkossa.

Luonnoksessa mainitaan myös ammattiosaamisstrategia, jonka sisältö jää lukijalle arvoitukseksi.

Työikäiset aikuiset tarvitsevat lisää koulutusmahdollisuuksia

Suunnitelmaluonnoksessa on viitattu tasa-arvoisiin koulutusmahdollisuuksiin ja kiinnitetty huomiota työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmaan ja väestön resurssien saamiseen mahdollisimman laajasti käyttöön. Lisäksi todetaan, että aikuisväestön koulutukseen osallistumisessa tavoitteena on, että osallistumispohja laajenee aliedustetut ryhmät paremmin kattavaksi.

SAK:n mielestä kiireellisintä ammatillisessa aikuiskoulutuksessa on lisätä aliedustettujen ryhmien koulutukseen osallistumista, jotta osaavan työvoiman saatavuus voidaan turvata ja työmarkkinoiden toimivuutta parantaa. Erityisesti vähemmän koulutettujen osallistumisen lisäämiseksi tarvitaan myös jatkossa erityistoimia. Noste-ohjelman hyvien käytäntöjen levittäminen on tärkeää, mutta se ei yksin riitä. SAK on esimerkiksi esittänyt, että Nosteen kohderyhmälle avattaisiin mahdollisuus oppisopimusteitse ammattitutkintojen suorittamiseen niin, että heitä ei huomioitaisi ammatillisen lisäkoulutuksen kiintiössä.

Näyttötutkintojärjestelmää kehitettävä työelämän tarpeisiin

Työkokemuksen lisääntyessä tarvitaan enemmän ammatillisen osaamisen syventämiseen ja erikoistumiseen tähtäävää työelämälähtöistä täsmäkoulutusta. Näyttötutkintojärjestelmä vastaa näihin aikuisten koulutustarpeisiin työuran eri vaiheissa.

Ammattitutkinnot ovat työelämälähtöisiä tutkintoja, jotka palvelevat yksilöä ja työelämää lyhyempänä koulutusaikana, joustavana opetuksen organisointina ja henkilökohtaistettuna opetuksena. Järjestelmää on jatkossakin kehitettävä työelämän ja aikuisten tarpeiden pohjalta.

Asiakirjassa otetaan myös kantaa päällekkäiskoulutukseen ja asetetaan tavoitteeksi, että mahdollisimman suuri osa tutkintoon johtavasta uudelleenkoulutuksesta nostaisi henkilön koulutustasoa. SAK:n mielestä ammatillisen koulutuksen osalta tällaista tavoitetta ei voida asettaa. Ammatillisen perustutkinnon suorittaneiden luonteva jatko- ja täydennyskoulutusväylä on ammatti- tai erikoisammattitutkinnon suorittaminen työuran eri vaiheissa. Näyttötutkinnoilla voi päivittää, syventää ja uudistaa omaa ammatillista osaamistaan, vaikka koulutustaso ei sinänsä nousekaan.

Aikuiskoulutusuudistus vasta alkamassa

Hallitusohjelman mukaisesti opetusministeriössä on käynnistymässä ammatillisen aikuiskoulutuksen kokonaisuudistus. SAK korostaa, että kehittämissuunnitelmassa ei tässä vaiheessa pitäisi kovin tiukasti ammatillisen aikuiskoulutuksen kehittämislinjoja, jotta kokonaisuudistuksen valmistelua ei ole liian tiukasti sidottu jo alkuvaiheessa.

Työelämän ja koulutuksen yhteistyöhön lisää laatua

Suunnitelmassa ehdotetaan laajennettavaksi työpaikalla tapahtuvaa opiskelua. SAK:n mielestä oppimista voidaan siirtää työpaikoille, edellyttäen, että oppilaitosten ja työelämän välillä on hyvä ja luottamuksellinen yhteistyö ja että työelämän puolelta panostetaan työssäoppimisen laadun kohottamiseen. SAK on korostanut, että sekä aikuisten että nuorten ammatillisessa koulutuksessa tarvitaan työelämäläheisiä koulutusmalleja opiskelumotivaation ja koulutuksen työelämävastaavuuden parantamiseksi. Päävastuu koulutuksen järjestämisestä ja arvioinnista sekä laadusta on oltava kuitenkin jatkossakin oppilaitoksissa.

Työpaikoilla tapahtuvaa oppimista on viime vuosien aikana lisätty merkittävästi, esimerkiksi ammatilliseen peruskoulutukseen on lisätty työssäoppimista sekä ammattiosaamisen näytöt. Myös aikuisten näyttötutkintojen määrät kasvavat koko ajan ja oppisopimuskoulutusta lisätään. Työpaikkaohjaajat tarvitsevat koulutuksen lisäksi myös työaikaa ja tukea vaativaan tehtäväänsä. SAK ehdottaa, että kehittämissuunnitelmaan lisätään työpaikkakoulutuksen laatu. Työpaikoille siirrettävän opetuksen ja arvioinnin tueksi tarvitaan laatukriteerit ja työpaikkojen laadunseurantajärjestelmä. Erityisesti oppisopimuskoulutuksen laajentamisen edellytyksenä on laadun nykyistä parempi seuranta.

SAK kiinnittää huomiota, että koulutuksen ja työelämän yhteistyön organisoinnin kehittämislinjaukset puuttuvat asiakirjasta kokonaan. Yhteistyötä tehdään monissa eri toimielimissä jo tällä hetkellä, näistä valtakunnan tasolla keskeisimpiä ovat työ- ja koulutusasiainneuvosto, alakohtaiset koulutustoimikunnat sekä näyttötutkintojärjestelmän toimintaa ohjaavat ja laatua valvovat tutkintotoimikunnat. Erityisesti tutkintotoimikuntien työtehtäviä ja työmäärää, toiminnan resursseja sekä jäsenten osallistumismahdollisuuksia toimikunnan työhön olisi syytä arvioida näyttötutkintojärjestelmän laajentumisen myötä. SAK ehdottaa, että asiaa koskeva linjaus sisällytetään kehittämissuunnitelmaan.

Lisäksi SAK ehdottaa, että työelämäosapuolten osallistumista ammatillisen koulutuksen kehittämiseen, organisointiin, tavoitteiden asettamiseen ja laadun varmistukseen lisätään erityisesti alue- ja maakuntatasolla. Näin voidaan varmistaa, että koulutus vastaa työmarkkinoiden, yritysten ja yksilöiden tarpeisiin ja että eri tahot sitoutuvat osaamisen parantamiseen.

Korkeakoulutuksen kehittäminen

SAK tukee kehittämissuunnitelman linjausta siitä, että korkeakoululaitos muodostuu duaalimallin mukaisesti yliopistoista ja ammattikorkeakouluista molempien omia tehtäviä ja profiilia painottaen.

Duaalimallin korostaminen sekä toisella että korkea-asteella lisää tarvetta turvata ammatillista väylää etenevien mahdollisuudet jatko-opintoihin korkea-asteella, erityisesti ammattikorkeakouluihin. SAK esittää, että kehittämissuunnitelmassa asetetaan selkeä tavoite, kuinka moni ammattikorkeakouluissa opintonsa aloittava on suorittanut ammatillisen perustutkinnon. Tarvittaessa tämä väylä on pidettävä avoinna varaamalla osa ammattikorkeakoulujen aloituspaikoista ammatillisen perustutkinnon suorittaneille.

Korkeakoulujen tiiviin yhteistyön lisäksi on tarpeen korostaa ammattikorkeakoulujen ja ammatillisten oppilaitosten yhteistyön lisäämistä, jotta yritysten työvoimatarpeisiin alueilla voidaan vastata korkeatasoisella ammattiosaamisella sekä lisätä ammattiosaajien siirtymistä jatko-opintoihin ammattikorkeakouluihin.

Aloittajapaikkojen mitoitus

Suunnitelman sisältämä ammatillisesti eriytyvän koulutuksen aloittajapaikkamitoitus on suuntaa antava tulevien vuosien perusrahoituksen arviointiin. SAK ei pidä perusteltuna ammatillisen koulutuksen aloituspaikkojen vähennystä. Jatkossa toisen asteen oppilaitosten yhteistyö tulee lisääntymään ja niiden opiskelijoiden määrä kasvamaan, jotka haluavat suorittaa ammatillisten opintojen ohessa myös lukio-opintoja. Esitetty mitoitus riittää kuitenkin rahoitusratkaisujen pohjaksi.

SAK on ollut aloitteellinen ns. toimialavuoropuhelun käynnistämiseksi eri tuotannonaloilla. Näistä prosesseista tulee ennakoivaa tietoa tulevaisuuden työvoiman laadullisista ja määrällisistä tarpeista. Alakohtaiset koulutustoimikunnat tulevat jatkossa rakentamaan omia arvioitaan näiden perustalle. Muutokset voivat olla varsin nopeita.

Koulutuksen kysyntä tulee jatkossa ohjaamaan voimakkaammin koulutuksen tarjontaa. On tärkeä, että nuoret ovat opintoihinsa motivoituneita ja koulutushalukkaita. Koulutustarjonnan ylläpitämisessä on kysymys paitsi työvoimatarpeiden ennakoinnista myös &#;8211 ja erityisesti – suomalaisten nuorten mahdollisuudesta koulutuksen avulla hankkia perussivistys ja -osaaminen toimiakseen itsenäisinä kansalaisina yhteiskunta- ja työelämässä.

Työmarkkinoilla liikkuvuuden lisääntyminen ja kansainvälistyminen aiheuttavat sen, että arvio Suomen kansantalouden ja työvoimatarpeen kehityksestä ei enää riitä tuottamaan kelvollista pohjaa aloittajapaikkojen tarpeen arvioimiseksi. Entistä suurempi osa avoimista työtilaisuuksista täytetään ammatin vaihtajalla ja toisaalta kaikilla koulutusasteilla ulkomailla tarjottava työ tulee lisääntymään.

Maahanmuuttajat

Suomen tai ruotsin kielen kunnollinen osaaminen on edellytys suomalaisessa yhteiskunnassa ja työelämässä pärjäämiselle. Ohjelmassa on hyvin korostettu kielitaidon ja tuetun opiskelun merkitystä perus- ja lukio-opinnoissa, mutta yhtä tärkeää se on myös maahanmuuttajataustaisten nuorten ammatillisissa opinnoissa selviytymiselle. SAK ehdottaa, että kehittämissuunnitelmaa täydennetään tältä osin.

Samoin monikulttuurisuuskasvatus on suunnitelmassa nähty tärkeänä sisältöalueena esi-, perus- ja lukio-opetusta, mutta SAK korostaa, että sen tulee olla tärkeä osa myös nuorten ammatillisissa opinnoissa.

Korkeakouluopiskelijoille on suunniteltu tarjottavan riittävästi suomen ja ruotsin kielen opetusta. Sen järjestäminen kaikille Suomeen opiskelemaan tuleville olisi tärkeää, koska tämä opiskelijaryhmä on potentiaalinen Suomeen työhön jäävä ryhmä myös.

Kun työperusteista maahanmuuttoa tuetaan, tulee samalla huolehtia suoraan työhön tulevien riittävästä suomen tai ruotsin kielen koulutuksesta ja näiden työntekijöiden sekä heidän perheenjäsentensä kotouttamisesta ja perehdyttämisestä suomalaiseen työelämään ja yhteiskuntaan. SAK ehdottaa myös, että kolmikantaisesti ratkaistaan, kuinka maahanmuuttajatyövoimaa rekrytoivat työnantajat osallistuvat kieliopetuksen ja ammatillisen perehdyttämisen kustannuksiin.

Toimeentulo koulutuksen aikana

Toisen asteen opiskelijoiden opintotuessa myöntämisen ehdot ovat tiukat ja tuen taso on alhainen. Lisäksi opintorahan suuruuteen vaikuttavat kaikilla alle 20-vuotiailla vanhempien tulorajat, joita nyt onneksi korotetaan. Ammattiin opiskelevista merkittävä osa asuu itsenäisesti ja tulevaisuudessa oppilaitosverkon muuttuessa yhä useampi joutuu muuttamaan toiselle paikkakunnalle opiskelupaikan perässä.

Vasta julkaistun Kelan tutkimuksen mukaan ammatillista perustutkintoa opiskelevista vain puolet sai opintorahaa. Ammattiin opiskelevat ottavat opintolainaa yhtä usein kuin korkeakouluopiskelijat. 1990-luvun alun jälkeen 18 – 19 -vuotiaiden toimeentulotukiasiakkuudet ovat lisääntyneet merkittävästi. Tutkimuksen mukaan kaikkein heikoimmassa taloudellisessa asemassa ovat toisella paikkakunnalla, itsenäisesti asuvat opiskelevat nuoret. Toimeentulo-ongelmat opiskeluvaikeuksien ja koulutuksen keskeyttämisen syynä olisi syytä ottaa vakavasti. SAK pitää kiireellisimpänä asiana opintotuen uudistamisessa itsenäisesti asuvilta alle 20-vuotiailta vanhempien tuloharkinnan poistamista ja kotona asuvien nuorten opintorahan tasoa korottamista.

Yksityinen perusopetus

Suunnitelmaluonnoksessa ehdotetaan, että yksityiset perusopetuksen järjestäjät vahvistavat koulutusjärjestelmän moniarvoisuutta ja lisäävät perheiden valintamahdollisuuksia.

SAK ei pidä perusteltuna lisätä julkisesti tuettua yksityistä perusopetuksen tarjontaa. Pedagogiset vaihtoehtokoulut ovat riittävä lisä kuntien järjestämään perusopetukseen. Uskonnollisten yhteisöjen osoittama kiinnostus oman perusopetuksen järjestämiseen ei riitä perusteeksi suunnata julkista tukea niille. Eri uskontokuntien yhdenvertainen kohtelu merkitsisi perusopetuksen hajautumista suurimmissa kaupungeissa uskontunnustuksen mukaan.

SAK korostaa lähikouluperiaatetta ja perusopetuksen ydinsisällön säilyttämistä yhtenäisenä.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry