Lausunto ehdotuksesta kestävien hankintojen toimintaohjelmaksi

Ympäristöministeriö
PL 35
00023 Valtioneuvosto

Viite: Kirjeenne 13.2.2008 YM004:00/2007

Ympäristöministeriö on pyytänyt lausuntoa Kestävät hankinnat toimintaohjelmaehdotuksesta, jonka on laatinut työ- ja elinkeinoministeriö ja ympäristöministeriö yhteistyössä. Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry lausuu ehdotuksesta seuraavaa.

Yleensä toimet, joilla julkiset hankkijat saadaan ottamaan hankinnoissa paremmin huomioon ympäristönäkökulma ja toimimaan esimerkkinä ilmaston muutoksen hillinnässä, ovat kannatettavia. Toimintaohjelman alkuvaiheessa onkin järkevää aloittaa ne eniten kuormittavilta toimialoilta: sähkön hankinnasta, palvelusopimuksista, rakennuksista ja kiinteistöhuollosta, energiaa käyttävistä laitteista ja elintarvikkeista.

SAK pitää kuitenkin erittäin tärkeänä, että julkisia kestäviä hankintoja linjatessa pidetään esillä ympäristönäkökulman lisäksi toimien sosiaalinen kestävyys. Lausunnolla olevasta toimintaohjelmaehdotuksesta tämä näkökulma puuttuu kokonaan.

Lisäksi kestävien hankintojen toimintaohjelmaehdotuksen hyvien tavoitteiden saavuttamisessa on seuraavia haasteita, jotka olisi syytä ottaa huomioon ennen kuin toimintaohjelmavalmistelussa edetään:

1)

Vaikka kesäkuussa 2006 voimaan tullut uusi kansallinen hankintalaki mahdollistaakin ympäristönäkökulman huomioon ottamisen paremmin kuin sitä edeltävä laki, painottaa se kuitenkin edelleen EU- lainsäädännön linjan mukaisesti ennen kaikkea sisämarkkinatavoitteiden toteutumista eli tavaroiden vapaata liikkumista, palvelujen tarjoamisen vapautta ja sijoittamisvapauden edistämistä. Lain mukaan kilpailun edistäminen, yrittäjien tasapuolista kohtelua ja syrjimättömyyttä sekä avoimuutta ja suhteellisuutta koskevat vaatimukset ovat hankintayksiköitä velvoittavaa oikeutta. Sen sijaan ympäristönäkökohtien huomioonottamista koskeva säännös on luonteeltaan suosituksen omainen.

Tosin ympäristötavoitteita voidaan hankinnan yhteydessä ottaa huomioon hankkeen kohteen määrittelyssä, tarjousten paremmuutta koskevan vertailun valintakriteereiden asettamisessa ja hankintasopimuksen erityisehtojen asettamisessa. Näitä tekijöitä voidaan kuitenkin huomioida tarjousten perusteella paremmuusvertailussa vain sillä edellytyksellä, mitä julkisia hankintoja koskevan laissa määritellään eli vain, jos ne voidaan määritellä ympäristömerkin ja sen perusteiden kautta. Ympäristökriteerien rajoittaminen ympäristömerkin käyttöön rajoittaa merkittävästi niiden huomioimista tarjouskilpailussa palvelujen kriteerinä. Lisäksi rajoitteita luo se, että hankintalain mukaisesti tavaroiden ja palvelujen laatutekijöitä ilmaistaan tarjouskilpailussa teknisin termein eli käytännössä viittaamalla standardeihin tai vastaaviin viitteisiin.

Hankintalainsäädäntöä olisi yllä mainituista syistä kehitettävä selkeämpään suuntaan ja erityisesti teknisten kriteereiden käsitettä hankintalaissa olisi laajennettava. Olisi siis myös selvitettävä, miten ympäristötekijöiden huomioonottaminen hankinnoissa olisi käytännössä toteutettavissa.

2)

Kestävien hankintojen toimintaohjelma keskittyy valtion hankintoihin ja tekee niistä ehdotuksia. Kuten toiminta-ohjelmaehdotuksessakin todetaan, julkisista hankinnoista melkein kolme neljännestä muodostuu kuntien, kuntayhtymien ja muiden kunnallisten organisaatioiden hankinnoista. Jotta julkisissa hankinnoissa saavutettaisiin maksimaaliset ilmastonmuutosta hillitsevät vaikutukset, olisi mietittävä tarkkaan, miten kunnat saadaan sitoutettua ehdotuksen mukaisiin toimiin. Tämä koskee mm. sitä, miten hankintastrategian laatimiselle ja ympäristö-järjestelmän soveltamiselle olisi varmistettavissa riittävät resurssit erityisesti hankkeen alussa, miten kuntien osalta järjestettäisiin toimintaohjelman seuranta (kunnilta puuttuu esim. keskistetty talousraportointi energiaa käyttävien laitteiden ja liikkumisen osalta), miten ja kuka järjestää tarvittavan koulutuksen kunnissa jne.

3)

Kestävän kehityksen toimintaohjelmassa on huomioitu hyvin poliittisten päätöksentekijöiden ja ylempien asiantuntijavirkamiesten kouluttamis- ja tiedottamistarpeet. Jotta toimintaohjelman onnistunut läpivieminen voidaan taata, on koulutusta järjestettävä myös palvelutuotannossa työskenteleville työntekijöille. Nämä ihmiset vaikuttavat omilla päivittäisillä toimillaan ja päätöksillään siihen, toteutuuko kestävien hankintojen toimenpideohjelma käytännössä vai ei.

On hyvä, että palkansaajakeskusjärjestöiltä on pyydetty tässä vaiheessa lausuntoa asiasta. SAK:n mielestä olisi kuitenkin ollut tärkeää, että julkisen sektorin työntekijöiden ääni olisi ollut kuuluvilla jo toimintaohjelman valmisteluvaiheessa. Työryhmässähän heillä ei ollut edustusta. Tämän lisäksi työntekijäjärjestöjä ei kuultu asiantuntijakuulemisissakaan. Toimintaohjelman toimeenpanovaiheessa julkisen sektorin henkilöstön osaamista on hyödynnettävä paremmin.

Lopuksi SAK toteaa, että kestävien hankintojen toimintaohjelman toteutumisen seuranta ja sen vaikutusten arviointi on vaikeaa, jos indikaattoreita ei saada täsmennettyä/kehitettyä edelleen.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry