Lausunto Aluehallinnon uudistamishankkeen HE – luonnoksesta

Valtiovarainministeriö

Lausuntopyyntö VM016:00/2008

1
Yleistä

Aluehallintouudistuksen yleisenä tavoitteena on uudistaa laajasti aluehallintoa ja saada aikaan kansalais- ja asiakaslähtöisesti, tehokkaasti ja tuloksellisesti toimiva aluehallinto. Tavoitteena on aluehallinnon kokoaminen laajasti kahteen viranomaiseen eli elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksiin ja aluehallintovirastoihin. Lisäksi ehdotuksen tavoitteena on vahvistaa ja lisätä maakuntaliittojen roolia ja asemaa aluekehitystyössä.

Tavoite sinänsä on jo hyvin vaativa ja haasteellinen mutta vieläkin vaativammaksi sen on tehnyt kiireellinen aikataulu. Se on vaikeuttanut toimijoiden aitoa sitoutumisesta hankkeeseen ja se näkyy myös ajoittain lakiesityksessä rajallisena kokonaisuuden hahmottamisena. Kiireeseen viittaa myös se, että lausunnon antajien kannalta keskeisiä asioita, kuten uusien viranomaisten toimipaikkojen välistä työnjakoa, valtakunnallisesti tai usean aluehallintoviranomaisen toimialueella hoidettavia tehtäviä sijoituspaikkoineen sekä mahdollisia resurssitarpeen muutoksia ei vielä luonnostekstissä esitetä vaan todetaan näitä asioita käsiteltävän jatkovalmistelussa. Tämä jättää kokonaisuuden auki ja vaikeuttaa näin lausujan asemaa.

Johtuuko kiireestä myös se, että esityksen yleiset tavoitteet eivät ole saaneet kaikki samaa painoarvoa keskenään. Aluehallinnon uudistuksessa tavoitteena oleva kansalais- ja asiakaslähtöisyys on jäänyt lapsipuolen asemaan tehokasta ja tuloksellisesti toimivaa aluehallintoa suunniteltaessa. Tämä on SAK:n mielestä valitettavaa. SAK toivoisi yleisten tavoitteiden olevan paremmin tasapainossa. Ei ole esimerkiksi mitenkään perusteltavissa, että yli 1000 henkilötyövuoden vähentäminen aluehallinnosta vuoteen 2015 mennessä voisi parantaa kansalais- ja asiakaslähtöisyyttä vaikka tietoteknisiä järjestelmiä kehitettäisiinkin. Priorisoitu tehokkuustavoitteeseen pyrkiminen ei voi olla vaikuttamatta negatiivisesti niin aluehallinnossa työskentelevien henkilöiden työmotivaatioon kuin aluehallintotoimijoiden työnlaatuun – eli asiakas/kansalaispalvelun tasoon.

Valtion aluehallinnon ja maakuntien liittojen työnjaon täsmentäminen ja päällekkäisyyksien poistaminen ovat sinänsä tervetulleita uudistuksia. Sitä vastoin maakuntaliitoille kaavailtuun roolin ja aseman vahvistamiseen aluekehitystyössä on vaikea ottaa kantaa hallituksen esityksessä kun ei käy selkeästi ilmi, mitkä tehtävät valtiolta tulisivat siirtymään aluehallinnon aluekehittämistehtävien osalta maakuntiin ja miten tehtävien siirto tapahtuisi ja miten varmistettaisiin, että maakunnat myös nämä uudet tehtävät toteuttaisivat. Jos maakunnan liittojen roolia vahvistetaan, on huolehdittava siitä, että kansallisen tason ohjaus säilyy riittävän vahvana ja sellaisena, että se ehkäisee ristiriitoja. Kansallisilla linjauksilla on luotava pohja erityisesti maakunnallisille vahvuuksien korostamiselle. Sellaista tilannetta, jossa kaksi naapurimaakuntaa toteuttaa julkisen rahan voimin liian samankaltaista strategiaa, ei saa syntyä.

SAK keskittyy yllä mainittujen yleisten kommenttien lisäksi painottamaan tässä lausunnossa yksityiskohtaisemmin virastojen jakoperusteita, henkilöstön asemaa, miten yhteistyön työmarkkinaosapuolten kanssa pitäisi HE:ssä näkyä, työsuojeluviranomaisten toimintaedellytyksiä sekä ongelmallista asiakkuus-käsitettä.

2
Kaksi viranomaista; elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset ja aluehallintovirastot

SAK on virastojen muodostumisen osalta tyytyväisempi esitettyyn ELY kuin aluehallintoviranomaisjakoon. Perustelumme on edelleen sama kuin aikaisemminkin aluejakotyöryhmän alustavia ehdotuksia kommentoitaessa eli se, että SAK:n mielestä viraston muodostamiskriteeriksi ei riitä pelkästään se, että alueet ovat samansuuruisia väestön sekä yritys- ja kuntakannan omaavia kokonaisuuksia. Tällainen jako ei kaikissa tapauksissa välttämättä riitä takaamaan asiakkaiden eikä työntekijöiden tasavertaista kohtelua, sillä virastojen työtaakkaan vaikuttaa voimakkaasti myös mm. yritysten koko, elinkeinorakenne, alueen työllisyystilanne ja työvoiman vaihtuvuus yrityksissä yleensä. Kaiken kaikkiaan aluejaoissa tulisi ottaa huomioon myös alueiden erityispiirteet. Tähän asiaan yksityiskohtaisemmat perustelut ovat työsuojelupiirejä käsittelevässä kappaleessa.

Yksityiskohtana todettakoon, että SAK pitää viisaana päätöstä pitää palkkaturva-asiat ELY:n toimialassa.

3
Henkilöstön asema

Henkilöstön aseman osalta viittaamme jäsenliittomme Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry:n antamaan lausuntoon.

4
Yhteistyö työmarkkinaosapuolien kanssa

Työ- ja elinkeinokeskuksia koskeva lainsäädäntö tuli voimaan tämän vuoden alussa. TE -keskusten toimielimet säilyivät ennallaan ja tätä perusteltiin sillä, että aluehallinnon uudistamisen yhteydessä yhteistyötä työelämäosapuolten kanssa arvioidaan uudelleen. Nyt lausunnolla olevassa luonnoksessa aluehallinnon uudistamista koskevaksi lainsäädännöksi ei työelämäosapuolien kanssa tehtävää yhteistyötä käsitellä. Alueellisia toimielimiä ovat tällä hetkellä maakuntien yhteistyöryhmät, TE-keskusten neuvottelukunnat, aikuiskoulutuksen ennakointi- ja hankintatoimikunnat sekä työ- ja elinkeinotoimistojen TE-toimikunnat. Lisäksi on runsaasti erilaisia projekteihin ja hankkeisiin liittyviä ryhmiä. Näillä työryhmillä ei kuitenkaan ole virallista asemaa ja eri osapuolet ovat näissä epävirallisissa työryhmissä varsin vaihtelevasti mukana.

SAK katsoo, että elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset tarvitsevat työssään tukea ja asiantuntemusta paikallisilta työelämän osapuolilta sekä valtion edustajilta. Alueellisen työllisyys-, koulutus- ja elinkeinopolitiikan toteuttamisessa tarvitaan kolmikantaisen yhteistyöelimen näkemyksiä. Yhteistyötä tarvitaan myös työvoiman liikkuvuus- ja kohtaantoasioissa, työvoiman maahanmuuton kysymyksissä, työelämän kehittämisessä sekä aluerahastojen hankkeiden valmistelussa ja päätöksenteossa.

SAK ehdottaakin, että yhteistyön toteuttamiseksi tulisi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksiin perustaa työllisyys-, elinkeino- ja koulutuskysymyksiin keskittyvä yhteistyöryhmä, jolle siirtyisivät nykyisten alueellisten neuvottelukuntien tehtävät. Ryhmän keskeinen tehtävä olisi ennakoida alueen työvoima- ja koulutustarpeita sekä tehdä ehdotukset ja päättää alueen ammatillisen aikuiskoulutuksen suuntaamisesta. Lisäksi ryhmä seuraisi edellä mainittuja työllisyys- ja elinkeinopolitiikan asioita mukaan lukien alueellinen valmiussuunnittelu, antaisi lausuntoja aluerahastohankkeista sekä saisi informaatiota TE-keskuksen sisäisestä toiminnasta. Ryhmä voisi myös päättää hankittavasta tilauskoulutuksesta. Myös ammatillisen aikuiskoulutuksen kokonaisuudistusta valmisteleva johtoryhmä on aluehallintoa koskevassaan kannanotossa ehdottanut yhteistyöryhmää työmarkkinaosapuolien kanssa.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten toimialaan tulevat kuulumaan myös osaamiseen liittyvät kysymykset. SAK katsoo, että tästä syystä myös opetusministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön pitäisi tehdä tiivistä yhteistyötä uudistuvassa aluehallinnossa. Tästä syystä SAK ehdottaa, että vielä selvitettäisiin voisiko ammatillisen aikuiskoulutuksen osalta joitakin tehtäviä siirtää keskushallinnosta aluehallintoon, esimerkiksi ammatillisen lisäkoulutuksen oppisopimuspaikkojen jaon. Tämä voisi palvella alueen työmarkkinoiden tarpeita ja parantaa työvoiman kohtaantoa.

Koulutuksen ja osaamisen pitäisi SAK:n mielestä näkyä myös ELY:n nimessä, nyt osaaminen hukkuu elinkeino-otsikon alle.

SAK on myös huolissaan siitä, miten ELY:n toimet on HE:ssä painotettu tukemaan alueellista kehittämistä. Keskusten tavoitteeksi on kirjattu: ”yrittäjyyden, työmarkkinoiden toiminnan, osaamisen ja kulttuurin, maaseudun kehittämisen, liikennejärjestelmien toimivuuden ja liikenteen turvallisuuden, hyvän ympäristön sekä luonnon ja luonnonvarojen kestävän käytön sekä työvoiman maahanmuuton edistäminen alueilla.”. Toimintalistauksesta puuttuu SAK:n näkökulmasta erittäin keskeisiä TE-toimistoille kuuluvia toimia kuten työnhakijan palveluiden järjestäminen. TE- toimistojen tehtävien olisi keskityttävä ehdotusta voimakkaammin työttömien työnhakijoiden työllistämiseen ja heidän opastamiseen sekä mm. työvoimapoliittisen koulutuksen järjestämiseen.

5
Työsuojeluviranomaisen toimintaedellytykset ja asema

Aluehallintouudistuksen tavoitteet voivat olla eri tilanteissa ristiriidassa työsuojeluviranomaistoiminnan toteutumisen ja erityisesti sen riippumattomuuden kanssa.

Suomi on sitoutunut noudattamaan kansainvälisiä sopimuksia ja toimeenpanemaan EU:n jäsenmaana yhteisiä velvoitteita ja lainsäädäntöä. Kansainvälisen työjärjestön ILO:n sopimus numero 81 (1947) Ammattientarkastus teollisuudessa ja kaupassa edellyttää, että valtiolla tulee olla työpaikkojen ammattien tarkastusjärjestelmä. ILO:n sopimus edellyttää valvontatoimen riippumattomuutta, yhteistä johtoa ja palkkausta, yhteistyötä työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen kanssa sekä työsuojelutarkastajien riittävää määrää, pätevyyttä ja riippumattomuutta.

EU:n sopimusten tavoitteena on työelämän laadun ja tuottavuuden kehittäminen (ns. Lissabonin sopimus). Tämän saavuttamiseksi EU:n strategioissa korostuvat työsuojeluvalvonnan merkitys ja sen tehostaminen (EU:n työturvallisuus- ja työsuojelustrategia 2007-2012 KOM2007)62 lopullinen). EU:n parlamentti painottaa mietinnössään 15.1.2008 (A6-0518/2008) komission strategiasta työsuojeluviranomaistoiminnan tärkeyttä ja avainasemaa tavoitteiden saavuttamiseksi sekä toiminnan tehostamista mm. sanktioiden osalta.

SAK korostaa seuraavia asioita:

• Työsuojeluvalvonnan hallintomallin tulee olla sellainen, ettei se ole ristiriidassa kansainvälisten sopimusten kanssa. Hallituksen esityksestä tulee käydä selkeästi esille, että kaikki työsuojeluvalvontaa ja työsuojeluviranomaistoimintaa koskevat asiat tulee neuvotella ja käsitellä ILO:n sopimuksen edellyttämällä tavalla työmarkkinaosapuolten kanssa.
• Työsuojelutarkastajien resursseja ei pidä vähentää ja ne tulee taata myös tulevaisuudessa.
• Aluehallinnon uudistamishankkeen yhteydessä työmarkkinaosapuolet ovat yhteisessä kannanotossaan korostaneet työsuojeluvalvonnan tarkoituksenmukaista piirijakoa ja yksikkökokoa valvonnan tasapuolisuuden takaamiseksi. Nykyinen ehdotus pirstoo olemassa olevat käytännöt ja menettelyt sekä aiheuttaa toiminnan tehokkuuden laskua. Aluejako työsuojeluviranomaisen toiminnan osalta tulee tarkastella uudelleen ja lähtökohtana tulee olla työsuojeluvalvonnan pääasiallisen tehtävän, lainsäädännön valvonnan kehittäminen.
• Työsuojelupiirit ovat paikallisviranomaisia eivätkä aluehallintoa.
• Työsuojeluviranomaisen valvontakohteena ovat työpaikat ja valvonta edellyttää erityisosaamista. Synergiaetuja muiden aluehallinnossa toimivien viranomaisten kanssa on vaikea löytää, koska valvontaprosessi interventioineen ja valvontakohteet eivät ole yhteisiä.

5.1
Yksityiskohtaisia huomioita

a) Nykytila

Yleisperustelujen nykytilan kuvaus on työsuojeluviranomaistoiminnan kohdalta puutteellinen. Työsuojeluviranomaisten valvottavana on yli sata säädöstä koskien työsuojelua ja muita työelämän lainalaisuuksia esim. työaika-, työsopimus- ja vuosilomalaki. Työsuojeluviranomaista koskeva lainsäädäntö ja ammattien tarkastustoiminta on huomattavasti vanhempi kuin HE – luonnoksessa kuvattu. Ammattientarkastus aloitettiin maassamme vuonna 1889 ja tätä edelsi vuonna 1868 voimaan tullut laki, mikä sisälsi yksityiskohtaisia määräyksiä työväensuojelusta.

Työsuojeluviranomaistoimintaa koskevat tekstit luonnoksessa eivät kaikilta osin ole selkeitä. Esimerkiksi työsuojelupiirien asiakasryhmälistasta puuttuvat yksittäiset työntekijät ja henkilöstön edustajat. Luonnoksen kansainvälistä kehitystä kuvailevasta kohdasta puuttuu kokonaisuudessaan eri maiden työsuojeluviranomaistoiminta ja siihen liittyvä kansallinen ja EU:n lainsäädäntö. Lisäksi nykytilan arvioinnissa ei tarkastella työsuojeluviranomaisen toimintaympäristöä kuin piirijaon osalta.

Työsuojeluviranomaisten erityistehtävistä puhuttaessa on huomioitava, että erilaiset erityistehtävät, jotka on keskitetty muutamille työsuojelupiireille, ei tarkoita alueellista erikoistumista vaan erityistehtävien, kuten tilaajavastuulain ja ulkomaalaislain valvonnan osalta osaamisen ja yhdenmukaisen valvonnan varmistamista koko maassa.

Alehallinnon tehtäviä kuvattaessa voidaan vain yhdenvertaisuustehtävän osalta löytää yksi kohta, minkä voidaan käsittävän myös työsuojeluviranomaistehtävää eli ”- huolehtia siitä, että lainsäädäntöä sovelletaan yhdenmukaisesti ja tasavertaisesti maan eri osissa”. Alueita ei saa kansainvälisten sopimusten mukaan eriarvoistaa työsuojeluvalvonnan saatavuudessa ja laadussa.

b) Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

Aluehallinnon uudistamisen tavoitteet kuvataan kohdassa 3.1. Työsuojeluviranomaisen erityinen asema ei tule selkeästi esille tavoitemäärittelyssä. Kansainväliset sopimukset ja käytännöt edellyttävät työsuojeluviranomaistoiminnan riippumattomuutta, itsenäistä asemaa ja hallituksen vaihdoksista riippumatonta keskitettyä johtamista ja ohjeistusta. Aluehallinnon uudistamishankkeen väliraportin (19/2008 VM) liite 2 sisältää huomioita työsuojelun ohjausmalliin kootussa aluehallintoviranomaisessa. Nämä asiat tulisi sisällyttää selkeästi hallituksen esitykseen. Tämä väliraportin työsuojeluviranomaista koskeva osio valmisteltiin kolmikannassa.

Keskeiset ehdotukset kohdassa 3.2. eivät sisällä selkeää kuvausta siitä, miten aluehallintouudistuksessa taataan työsuojeluvalvonnan ja – viranomaistoiminnan erityisasema sekä voimavarat. Työsuojeluvalvonta on perusluonteeltaan paikallishallintoa, jossa kohteena ovat työpaikat ja sen työsuojeluongelmat. Niiden ratkaiseminen on koko maassa samojen lakien alaista ja sen tulee täyttää yhdenvertaisuuden ja tasapuolisuuden vaatimukset. Toiminnan strateginen suunnittelu, arviointi ja operatiivinen ohjaus pitäisi tapahtua keskitetysti.

Esityksen mukainen aluehallintovirastojen suunniteltu alueellinen sijainti on työsuojeluvalvonnan kannalta huolestuttava ja ongelmallinen. Esityksen mukaisesti työsuojeluviranomaiset sijaitsisivat viidessä virastossa. Pidämme erittäin huolestuttavana ehdotusta, jossa yhden alueen (Etelä-Suomi) työsuojeluviranomaisen valvontakohteina on 42 % kaikista maamme työpaikoista, joissa työskentelee 48 % työntekijöistä.

Suuren eteläisen aluehallintoviranomaisen syntyminen estää tuloksellisen työsuojeluvalvonnan edellyttämät tasapainoiset ratkaisut ja valvonnan vaikuttavuuden toteutumisen. Aluejakoehdotus heikentää kansalaisten yhdenvertaista kohtelua ja lisää työsuojeluvalvontaviranomaisen osaamisen sekä valvontakäytäntöjen eriytymistä. Työsuojeluviranomaista ei voi myöskään rinnastaa palveluntuottajaan muiden viranomaisten rinnalle.

c) Esityksen vaikutukset

Esityksessä tulisi arvioida myös työsuojeluviranomaistoiminnan mahdollisten muutosten taloudelliset vaikutukset. Tällä hetkellä Suomessa on kahdeksan työsuojelupiiriä aikaisemman 14 sijaan. Hallinnonrakenteita tiivistämällä ja toiminnallisella tehostamisella esim. verkostoja kehittämällä on saatu taloudellisia hyötyjä. Tätä kehitystä tulisi jatkaa. Työsuojelupiireillä on yhteinen keskitetty palvelukeskus. Palvelua voidaan kehittää ja monipuolistaa. Tällä hetkellä hallintopalveluihin kuuluu mm. viestintä, koulutus, näyttelytoiminta, tietojen käsittely ja julkaisut. Ehdotuksen mukaisesti osa aluevirastoista sijaitsisi paikkakunnilla, joissa ei tällä hetkellä sijaitse työsuojelupiirin työsuojelutoimistoa. Tämä johtaisi muutoksiin vakiintuneissa asiakaskäytännöissä ja heikentäisi toiminnan laatua ja vaikuttavuutta.

Tietohallintoa on hyvä kehittää ja yhtenäistää aluehallintouudistuksen yhteydessä. Toimintoja yhtenäistämällä ja järjestelmien integroinnilla ja henkilöstöresursseja tältä osin tehostamalla saadaan mahdollisesti toivottavat säästöt ja vaikuttavuus.

Työsuojeluviranomaisen asiakaskunta on eri kuin muilla viranomaisilla ja valvonta kattaa monia erilaisia asioita, mitkä edellyttävät erityistä tietosuojaa. Esimerkiksi työsuhdeasioiden (kuten vuosilomalaki, syrjintä, kiusaaminen, yhdenvertaisuus, työterveyshuolto ja ammattitaudit jne.) valvonta edellyttää usein yksityiskohtaista selvitystä ja myös asiakkaiden kohtaamista sekä myös arkaluontoisten tietojen käsittelyä ja erilaisia henkilökohtaisia neuvotteluja työpaikalla ja toimistotiloissa. Näiden asioiden valvonnassa on taattava salassapidon vaatimukset (esimerkiksi terveys- ja yritystietojen osalta). Millä tavalla yhteiset tukitoiminnat aiotaan järjestää ja miten työsuojeluvalvonnan tietosuojan erilainen perusta otetaan tässä huomioon, ei sisälly hallituksen esitykseen. Sähköistä viestintää on tarve kehittää myös työsuojeluviranomaisen osalta. Mutta tietotekniikalla ei kuitenkaan voida korvata työsuojelutarkastajien pääasialliseen tehtävään kuuluvia työpaikkakäyntejä.

Tukitoimintoja suunniteltaessa on otettava huomioon, että työsuojeluviranomaisen asiakkaat koostuvat eri ryhmistä kuin muiden alueviranomaisten, joten synergiaetua ei paljon löydy. On myös varmistettava, että työsuojeluviranomaisten puoleen kääntyvät asiakkaat saavat asiantuntevaa palvelua jo heti ensikosketuksella. Tämä koskee myös erityisesti muun muassa ammattitaudeista ja työtapaturmista ilmoittamista sekä tilanteista, jotka aiheuttavat välitöntä hengen ja terveyden menetyksen vaaraa. Tänä päivänä asiakas voi soittaa suoraan työsuojeluviranomaiselle ja tietää olevansa oikeassa paikassa.

Aluehallintouudistus ei saa vaikuttaa työsuojeluvalvonnan heikkenemiseen ja henkilöstöresurssien vähentämiseen. Päinvastoin toimintaa tulisi tehostaa EU:n yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi ja viime vuosina työsuojeluviranomaisten valvottavaksi säädettyjen lakien valvomiseksi (mm. tilaajavastuulaki, ulkomaalaisvalvonta, yhdenvertaisuuslaki jne.). Uudistuksessa tulee huomioida kolmikantaisesti sovittujen sopimusten kuten työsuojeluvalvonnan runkosopimus ja ns. STM:n resurssityöryhmässä päätetyt toimenpide-ehdotukset.

Esityksessä kuvattu synergiaetu eri viranomaisten toimintoja kokoamalla ja monikanavaisten ja paikasta riippumattomien palvelumallien kehittäminen on ristiriidassa työsuojeluviranomaisen päätehtävän kanssa, mikä koostuu työpaikoille kohdistuvasta lainasäädännön noudattamisen valvonnasta. Hallituksen esityksestä (kohta 4.4.) puuttuvat tiedot työsuojeluviranomaisen yhteiskunnallisista vaikutuksista esimerkiksi kohdassa työllisyys ja työelämä. Työsuojeluviranomaisen toimintaedellytykset tulisi uudistuksessa rakentaa niin, että positiivinen vaikuttavuus olisi kaikilla alueilla samantasoinen ja suuntainen.

Yhteistyöpalvelupisteiden käyttöönotto työsuojeluviranomaisen toimintaan voi johtaa asiakkaiden etääntymiseen työsuojeluviranomaisesta.

d) Laki työsuojeluhallinnosta annetun lain muuttamisesta

Työsuojeluvalvonnan tulee toimia kiinteässä yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa. Työsuojelulautakuntien jäsenet nimittää tänä päivänä piiripäällikkö työantaja- ja työntekijäjärjestöjen ehdotuksesta. Esitetty aluejako tekee lautakuntien nimeämisen hyvin haasteelliseksi, kun tavoitteena on riittävän monipuolinen alueellinen, toimialakohtainen ja työmarkkinaosapuolten edustavuus lautakunnassa.

e) Muita esitykseen liittyviä huomioita

Mielestämme seuraavat asiat tulee selvittää ennen esityksen hyväksymistä.

• Työsuojelupiirit valvovat nykyisellään myös julkisten työpaikkojen työturvallisuutta ja työterveyttä. Miten toteutetaan valtionhallinnon työsuojelulainsäädännön noudattamisen valvonta, jos valvova viranomainen on tämän organisaation osa?
• Miten viraston eri toimialojen henkilöstön edustaminen järjestetään viraston johtamisessa?

6
Huomioita lakitekstiin ”Laki aluehallintovirastosta” ja asiakas -käsitteeseen

6.1
”Laki aluehallintovirastosta”

3 §
Käsite ”työympäristöä” tulisi muuttaa käsitteeksi, mikä sisältää myös työsuojeluviranomaisen valvottavaksi säädetyt työsuhdeasiat kuten työsopimuslaki, tilaajavastuu, vuosilomalaki, yhdenvertaisuuslaki, työaikalaki, tasa-arvolaki, työelämän tietosuojalaki jne. Sama muutos tulisi tehdä myös perustelutekstiin ko. kohtaan.

4§
1 momentin kohtaan 7) tulisi lisätä ”ja muut työsuojeluviranomaisen hoidettavaksi määrätyt valvontatehtävät, joista erikseen säädetään” ja muotoilla lausetta niin, että sana ”tuotteet” poistetaan. (Katso edellinen kappale työsuhdeasiat..). Edellä mainitut työtyösuojeluviranomaisen tehtävät tulisi lisätä myös kohtaan ”Yksityiskohtaiset perustelut”.

11§
Lain kohdassa tulisi työsuojeluviranomaisen tehtäviä hoitavan päällikön tehtävistä ja vastuista ILO:n sopimuksiin perustuvan riippumattomuuden varmistamiseksi säätää kuten poliisitoimen tehtävistä.

14§
Työsuojelutarkastajien kelpoisuusvaatimuksista tulisi säätää ILO:n sopimuksen numero 81 edellyttämällä tavalla. Työsuojelutarkastajien virkanimitysten yhteydessä tulisi varmistaa, että työelämän ja työehtojen tuntemus ei kapene nykyisestään sekä kaikissa aluevirastoissa tulisi olla tarvittava määrä lääketiellistä, psykologista sekä kemian ja sähköturvallisuuden tuntemusta.

6.2
Asiakkuus -käsitteenä

HE:een valittu asiakas- kohderyhmä on SAK:n mielestä ongelmallinen sillä se rajaa keskeisiä TE- toimistojen ryhmiä palvelujen reunamille. Esitetty asiakasryhmä -määritelmä pitää sisällään ”yritykset, yhteisöt ja yksityiset elinkeinonharjoittajat sekä kunnat ja kansalaiset”. Asiakasryhmänä ei mainittu ollenkaan esim. työnhakijaa, mikä on huolestuttavaa. TE- toimistojen ensisijainen tehtävä ei voi olla jatkossakaan yrittäjien palveleminen vaan työnhakijoihin ja heidän työmarkkinakelpoisuuden ylläpitämiseen tähtäävät tehtävät. SAK:n mielestä TE- toimistojen tärkeimpiä asiakkaista ovat alueen työntekijät, joiden kuuluu saada tarvitessaan mm työnvälitys, ohjaus- ja koulutuspalveluita TE- toimistoista.

Lisäksi asiakasryhmä -määritelmä kansallisuus -pohjalta on ongelmallinen siksi, että TE-toimistojen tehtäviin kuuluu myös maahanmuuttajaryhmien työllistymisestä ja kotouttamisesta huolehtiminen. Suurin osa maahanmuuttajista – eikä erityisesti työvoimana maahan tulleet – ei ole Suomen kansalaisia.

Lopuksi SAK toivoo, että aluehallintouudistuksen tahtia rauhoitettaisiin ja keskityttäisiin tekemään siitä tasapuolisesti kaikkia tavoitteitaan palveleva kokonaisuus. Osa lausunnossa esiin nostamista asioista olisi todennäköisesti huomioitu myös virkamiesvalmisteluvaiheessa, jos aikaa valmisteluun olisi ollut enemmän käytettävissä.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry