Hyppää sisältöön

s a k·fi Näistä puhutaan Lausunnot Laki eläkelaitoksen vakavarais…

Lausunnot

Laki eläkelaitoksen vakavaraisuusrajan laskemisesta ja vastuuvelan kattamisesta

Sosiaali- ja terveysministeriö
PL 33
00023 Valtioneuvosto
Viite: STM097:00/2005

Aluksi

Eläkelaitosten kate- ja vakavaraisuussäännöstön uudistamiseksi on sosiaali- ja terveysministeriössä valmisteltu luonnos hallituksen esitykseksi. Siinä ehdotetaan, että säädökset eläkelaitosten vakavaraisuusrajan laskemisesta ja vastuuvelan kattamisesta kirjoitetaan yhteen lakiin, joka koskee kaikkia yksityisten alojen lakisääteistä työeläkevakuutusta harjoittavia eläkelaitoksia.

Valmistelussa valittu linjaus vastaa hyvin tavoitetta selkeyttämisestä, sillä uudistus merkitsee nyt hajallaan olevien ja osin eri sisältöisten säännösten yhtenäistämistä ja ajanmukaistamista. On myös lakisääteisen työeläkevakuutuksen tarkoituksen kannalta perusteltua, että eläkelaitosten vastuuvelan (eläkesäätiöillä eläkevastuun) kattamisesta ja vakavaraisuuden määrittämisestä on yhtenäiset laintasoiset säännökset. Yksityisellä sektorillahan lakisääteistä työeläkevakuutusta toteutetaan hajautetusti ja monimuotoisesti, mutta silti kokonaisuutena ja pitkälti yhtenäiseltä säädöspohjalta.

Eläkelaitosten hallitusten vastuu sijoituspäätöksistä korostuu

Hallituksen esityksessä tavoite selkeydestä on johtanut myös siihen, että säännösten yksityiskohtaisuutta on selvästi vähennetty. Tämä antaa eläkelaitoksille nykyiseen verrattuna lisää liikkumavaraa ja harkintavaltaa sijoituspolitiikan suuntaamisessa ja sijoituspäätöksiä tehtäessä. Samalla se kuitenkin merkitsee, että eläkelaitoksen hallituksen vastuu sijoitussuunnitelmasta, sen seurannasta, sijoitusten oikeasta ja tosiasiallisiin riskeihin perustuvasta luokittelusta ja tämän luokittelun vaikutuksesta eläkelaitoksen vakavaraisuusrajaan entisestään korostuisi. Erityistä huolellisuutta eläkelaitoksen hallitukselta vaaditaan päätettäessä välillisten sijoitusten, kuten sijoitus- ja kiinteistörahastojen sekä johdannaissopimusten käyttämisestä.

Lakiluonnoksen mukaan eläkelaitoksen hallituksen on tehtävä täsmälliset päätökset erityisesti välillisiä sijoituksia koskevien valtuuksien määristä, sallituista enimmäistappioista ja niiden merkityksistä eläkelaitoksen vakavaraisuudelle. Hallituksen on myös tarkkaan seurattava päätöstensä toteutusta ja niiden vaikutuksia sekä tarvittaessa korjattava päätöksiä.

Päätösvaltaa ei voi siirtää eläkelaitoksen ulkopuolelle

Lakiesityksen perusteluissa korostetaankin, ettei eläkelaitoksen hallitus voi asiattomasti siirtää vastuuta ja päätösvaltaa sijoitustoiminnassa eläkelaitoksen toimihenkilöille. Lisäksi perusteluissa on huomautettu, etteivät myöskään eläkesäätiöiden ja kassojen hallitukset saisi antaa epäasiallisia ja laajoja valtuuksia sijoituspalvelujen ulkopuolisille tarjoajille, koska viime kädessä hallitus kuitenkin aina vastaa myös johdannaissopimuksia koskevista sijoituspäätöksistä.

Sijoitustoiminnan päätösvallan siirtäminen eläkelaitoksen ulkopuolelle on lailla kielletty työeläkeyhtiöissä, merimieseläkekassassa ja maatalousyrittäjien eläkelaitoksessa. Eläkesäätiöillä ja &#;8211kassoilla on erityisesti työeläkeyhtiöihin verrattuna vähän omaa sijoitustoimintaan perehtynyttä henkilökuntaa, ja ne joutuvat tästä syystä turvautumaan enemmän ulkopuolisten sijoituspalvelujen tuottajiin. Tästä huolimatta olisi perusteltua muuttaa lainsäädäntöä siten, että nimenomaisesti sijoitustoiminnan päätösvallan siirto eläkelaitoksen ulkopuolelle ei ole mahdollista missään lakisääteistä työeläkevakuutusta harjoittavassa eläkelaitoksessa.

Vakuutusvalvontaviraston voimavaroja vahvistettava

Esitys lisää myös eläkelaitosten velvollisuutta raportoida ja antaa selvityksiä sijoitustensa riskeistä valvovalle viranomaiselle. Lisäksi esitetään vakuutusvalvontavirastolle rajoitettua mahdollisuutta myöntää poikkeuslupia sijoitusten keskittämistä koskevien rajojen väliaikaisesta ylittämisestä. Nämä esitykset puolestaan edellyttävät, että vahvistetaan vakuutusvalvontaviraston voimavaroja ja valmiuksia arvioida sijoitusriskejä, eläkelaitosten sijoitustoimintaa koskevaa päätöksentekoa ja menettelytapoja. Myös tavoite ohjaavien valvontakäytäntöjen lisäämisestä korostaa vakuutusvalvontaviraston voimavarojen lisäämistä.

Lopuksi

Kate- ja vakavaraisuussäännöksiä koskevan lainsäädännön ajanmukaistamista on sosiaali- ja terveysministeriön ja vakuutusvalvontaviraston yhteistyönä selvitelty jo pitempään. Sosiaali- ja terveysministeriö liitti tätä koskevan valmistelun selvityshenkilö Matti Louekosken työeläkevakuutusyhtiölakia koskevan uudistamisen jatkotoimeksiantoon marraskuussa 2005. Kysymys onkin selvästi samasta asiakokonaisuudesta eli siitä, miten parhaiten turvataan eläkelaitosten sijoitustoiminnan harjoittaminen siten, että eläkevarat ovat tarvittaessa käytettävissä työllä ansaittujen eläkkeiden maksamiseen. Selvityshenkilö Louekosken johdolla on viime viikkoina valmisteltu esityksiä työeläkeyhtiöiden itsenäisyyden vahvistamisesta, niiden hallinnon tasapuolisesta kehittämisestä sekä riittävän työeläkevakuutuksen ja sijoitustoiminnan asiantuntemuksen turvaamisesta päätöksenteossa. Onkin välttämätöntä, että selvityshenkilön työn pohjalta valmistellut esitykset annetaan eduskunnalle mahdollisimman pian, että eduskunta voisi käsitellä niitä rinnakkain kate- ja vakavaraisuussäännöksiä koskevan hallituksen esityksen kanssa.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry