Hyppää sisältöön

s a k·fi Näistä puhutaan Lausunnot Laitoskohtaiset päästöoikeudet…

Lausunnot

Laitoskohtaiset päästöoikeudet ja päästökauppalain muutosesitys

Kauppa- ja teollisuusministeriö
Kirjaamo
PL 32
00023 VALTIONEUVOSTO

Lausuntopyyntö 12/802/2006

Kauppa- ja teollisuusministeriö on pyytänyt SAK:n lausuntoa valtioneuvoston päätösesityksestä laitoskohtaisten päästöoikeuksien jakamisesta, siihen kuuluvasta liitteestä 2 sekä esityksestä päästökauppalain muuttamiseksi.

Samaa asiaa käsiteltiin vuosi sitten järjestetyllä lausuntokierroksella, jolloin SAK antoi seikkaperäisen lausunnon aiheesta. Tässä yhteydessä ei ole siksi tarpeen toistaa niitä yleisiä näkökohtia, jotka 21.7.2006 annetussa lausunnossa tuotiin esiin. EU:n yksipuolisesti aloittamaan päästökauppaan liittyvät ongelmat ja sähkömarkkinoita vääristävät kielteiset sivuvaikutukset eivät kuitenkaan ole mihinkään poistuneet. Päästöoikeuksien hinnan tilapäinen romahtaminen on vain aiheuttanut sen, että tällä hetkellä vaikutukset ovat vähäisiä. Ensi vuodelle ennustettu päästöoikeuden hinnan nousu yli 20 euroon johtaa kuitenkin jälleen sähkön kuluttajahinnan tuntuvaan nousuun. Samaan aikaan komissio on myös päättänyt leikata Suomen päästökauppasektorin päästöoikeuksien määrää, mikä johtaa siihen, että varsinkin lauhdesähkön tuottajat joutuvat enenevässä määrin ja aikaisempaa kalliimmalla hankkimaan päästöoikeuksia.

EU:n päästökauppa näyttää tulleen jäädäkseen ja on todennäköistä, että se jatkuu myös vuoden 2012 jälkeen riippumatta kansainvälisten ilmastoneuvottelujen tuloksista. Koska päästöjen määrä EU-alueella on edelleen kasvussa, odotettavissa on lisää leikkauksia päästöoikeuksien määrään, mikä johtaa edelleen oikeuksien hinnan nousuun. Komissio aikoo myös jatkossa nostaa pakollisesti huutokaupattavien oikeuksien määrän vähintään 10 %:iin. Näistä syistä esimerkiksi Deutsche Bank arvioi tuoreessa katsauksessaan, että oikeuden tonnihinta nousee pysyvästi jo ennen vuotta 2013 vähintäänkin 35 euroon.

Kuten lausunnolla olevasta aineistosta ilmenee, Suomen päästöt ylittivät viime vuonna jälleen selvästi ns. Kioto-rajan ja olivat noin 81 miljoonaa tonnia. Kioto-kauden keskimääräinen arvioitu päästömäärä tulee olemaan noin 83 miljoonaa tonnia, jolloin ylitys on noin 12 miljoonaa tonnia vuositasolla. Ylitys tulee miltei kokonaan päästökauppasektorilta. Mikäli ylitys jouduttaisiin kokonaan korvaamaan päästöoikeuksien ostolla, Suomen kansantaloudelle aiheutuisi vuosittain suoraan lisäkuluja 240 – 420 miljoonaa euroa. Sähkön hinnan nousun aiheuttamat tuntuvasti suuremmat negatiiviset vaikutukset tulevat lisäksi tämän päälle.

Tätä taustaa vasten on annettava tunnustusta niille KTM:n virkamiehille, jotka onnistuivat vakuuttamaan komission edustajat siitä, ettei vuotta 2005 &#;8211 muista jäsenmaista poiketen – voitu sen poikkeuksellisen luonteen vuoksi ottaa lähtökohdaksi määrättäessä Suomen päästöoikeuskiintiöitä vuosille 2008 – 2012. Toissa vuonnahan vesitilanne oli poikkeuksellisen hyvä, sähkön nettotuonti oli korkealla tasolla ja lisäksi sähkön kulutusta vähensi tuntuvasti metsäteollisuuden työsulku, joka kesti seitsemän viikkoa. Tällöin kokonaispäästöt olivat ainoastaan 69,3 miljoonaa tonnia, eli alittivat Kioto-rajan. Päästökauppasektorin päästöt olivat vuonna 2005 ainoastaan 33,1 miljoonaa tonnia, kun ne viime vuonna jo nousivat 44,6 miljoonaan tonniin.

Komissio ”hyvitti” Suomelle normaalivuosiin perustuvilla laskelmilla 5,7 miljoonaa lisätonnia päästökauppasektorin päästöjä vuodelle 2005. Tämän ansiosta valtioneuvoston ehdottomasta jakosuunnitelmasta leikattiin ainoastaan hieman yli kaksi miljoonaa tonnia, kun pahimmillaan leikkaus olisi voinut olla yli seitsemän miljoonaa tonnia. Siitä olisi seurannut nyt näköpiirissä olevaa huomattavasti suurempi päästökauppalasku ennen kaikkea suomalaisille energiantuottajille. Tämä osoittaa, että vakuuttavat perustelut voivat tehota komissiossakin, kunhan suomalaista intressiä puolustetaan riittävän ajoissa, tehokkaasti ja ammattitaitoisesti.

SAK hyväksyi eri toimijoille määrätyt vähennyskertoimet jo vuosi sitten, eikä niiden keskinäisiin suhteisiin esitetä nytkään muutosta. Vähenevät oikeudet (2 milj. tn) leikataan samassa suhteessa kuin ennenkin kaikissa alaryhmissä. Teollisuusprosessien ja teollisuuden oman energiatuotannon osalta kerroin tiukentuu 0,5:lla, raskaimman taakan kantavan lauhdesähkön tuotannon osalta 0,3:lla.

KTM:n esitys siitä, että ne toimijat, jotka eniten joutuvat ostamaan päästöoikeuksia, saavat suhteellisesti suuremman mahdollisuuden hyödyntää muita Kioton mekanismeja (JE, CDM), on oikea. Mekanismien kautta ne toivottavasti selviävät vähäisemmin kustannuksin kuin pelkästään päästöoikeuksia ostamalla. Työpaikkojen turvaamisen ja Suomeen investoimisen näkökulmasta yhtä oikein on, että avoimessa kansainvälisessä kilpailussa olevien teollisuusyritysten taakka ja haitta niiden kilpailukyvylle pyritään pitämään mahdollisimman pienenä, kuten esityksessä tehdäänkin.

Lausunnolla olevat esitykset jakavat lisävähennystaakan samassa suhteessa kuin aikaisemmin. Ellei komissio olisi tehnyt poikkeusta ja tunnustanut Suomen erityisolosuhteita, tilanne olisi huomattavasti vaikeampi. Kielteiset vaikutukset Suomen kansantaloudelle ja sitä kautta myös työllisyydelle, olisivat olleet selvästi suuremmat.

Eräät jäsenmaat ovat haastaneet komission oikeuteen jakopäätöksen takia, johon ne ovat olleet tyytymättömiä. Suomen osalta siihen ei ole tarvetta. Aiheutuvista lisäkustannuksista huolimatta näissä olosuhteissa käsillä olevat esitykset ovat paras tapa edetä päästökaupan kansallisessa toimeenpanossa, eikä SAK:lla ole siksi huomautettavaa niiden suhteen.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry