Hyppää sisältöön

s a k·fi Näistä puhutaan Lausunnot Korontasausjärjestelmän ehtoje…

Lausunnot

Korontasausjärjestelmän ehtojen muuttaminen

Kauppa- ja teollisuusministeriö
PL 32
00023 VALTIONEUVOSTO

Lausuntopyyntönne 10/530/2007

Kauppa- ja teollisuusministeriö on pyytänyt SAK:n lausuntoa korontasausjärjestelmän ehtojen muuttamisesta. Viitaten vientiteollisuuden työpaikkojen suureen merkitykseen lausumme seuraavaa:

Suomen julkisesti tuettu viennin rahoitusjärjestelmä käsittää vientitakuut ja korontasauksen. Korontasauksessa vienti- tai aluskaupan neuvottelu- ja valmistusaikainen rahoituksen korkoriski siirretään ostajalta valtiolle. Järjestelmä on laajasti käytössä teollisuusmaissa. Sen ehdoista sovitaan kansainvälisesti OECD:ssä ja niitä on lisäksi täsmennetty EU:ssa. On luonnollista, että Suomi noudattaa näitä yhdessä sovittuja pelisääntöjä.

Korontasauksessa ostajan kannalta kyseessä on käytännössä ilmainen korko-optio. Riskin kantaa valtio. Se toteutuu, kun pitkäaikaiset korot nousevat rahoitusmarkkinoilla. Silloin korontasaussopimusten kanta kasvaa ja valtion menot väistämättä lisääntyvät.

Risteilyalusten rakentamisessa Suomen kanssa kilpailevat Ranska, Italia ja Saksa käyttävät korontasausta kauppojen saamiseksi omille telakoilleen osin jopa Suomen järjestelmää edullisemmin ehdoin. Siksi järjestelmän ehtoja joudutaan tarkastelemaan valtiontaloudellisten näkökohtien ohella ennen muuta suhteessa suomalaisen työn ja tuotannon kilpailukyvyn turvaamiseen.

Sinänsä koko korontasausjärjestelmä on peräisin ajalta, jolloin kansainväliset rahoitusmarkkinat toimivat paljon epätäydellisemmin ja korkoheilahtelut olivat nykyistä paljon suurempia. Paras ratkaisu olisi, jos OECD-maat voisivat yhdessä kokonaan luopua järjestelmästä, sillä se ei tosiasiassa enää nykypäivänä ole välttämätön vientikauppojen edistämiseksi. Suomen tulisikin EU:ssa herättää keskustelua koko järjestelmän tarkoituksenmukaisuudesta, jotta siitä tulevaisuudessa voitaisiin luopua.

Kuten KTM:n lausuntopyynnössä todetaan, valtiolle korontasausjärjestelmästä aiheutuneet menot ovat parhaillaan vahvassa kasvussa. Menot voivat nousta lähivuosina jopa kymmeniin miljooniin euroihin, pahimmillaan kumulatiivisesti jopa satoihin miljooniin euroihin. Yksittäinen tasauslasku voi eräissä tapauksissa olla jopa enemmän kuin tasauksen kohteena olevan aluskaupan kate.

Tätä taustaa vasten on ymmärretävää, että KTM miettii keinoja, joilla korontasausjärjestelmän ehtoja voitaisiin muuttaa, sillä suojaustoimenpiteillä voidaan vaikuttaa järjestelmän korkoriskiin. KTM on 1.3.2007 perustanut korkotyöryhmän, jolta odotetaan ehdotuksia järjestelmän korjaamiseksi. Koska suojaustoimet tulisi sopimuskannan lisäksi ulottaa myös varauskantaan, syntyy tarve koko järjestelmää säätelevän lain muuttamiseen.

Tulevaisuuden ennustaminen on tunnetusti vaikeaa ja siksi riskin toteutumista ei voida luotettavasti ennakoida. Vuonna 2003 alkanut pääasiassa USD-korkojen pitkäaikainen nousu ja yritysten hyvä menestys tilausten saannissa ovat aiheuttaneet nykyisen, korontasaustoiminnan historiassa ensimmäisen, valtion menojen merkittävän kasvun.

Suomen Vientiluotto Oy:n tietojen mukaan korontasaustoiminnasta voi syntyä korkotukimenoja vuosina 2008 – 2012 jopa yhteensä 152 milj. &#;8364. Menoista kohdistuu vientiluottoihin yhteensä 62 milj. € eli 41 % ja alusluottoihin 90 milj. € eli 59 %. Solmittujen ja lähitulevaisuudessa solmittavien korontasaussopimusten osuus menoista on 91 milj. € eli 60 %, josta alusten osuus on runsaat puolet. Varauskannasta menoja on laskettu syntyvän vajaat 29 milj. € eli noin 20 %, mikä koostuu lähes yksinomaan aluksista. Osa varauskannasta jäänee toteutumatta. Uusista hakemuksista johtuvat menot on arvioitu noin 32 milj. euroksi eli noin 20 %:ksi.

Menot ovat kasvussa myös siksi, että vuoteen 2005 asti käytössä olivat pitkät korkotarjousten ns. holding-periodit. Holding-periodien rajoittaminen vuonna 2005 olikin järkevä toimenpide, joka onneksi vähentää korkoriskin toteutumista muutoksen jälkeen annetuissa tarjouksissa.

Korontasausjärjestelmää on väistämättä syntyneessä tilanteessa muutettava, jotta valtiolle aiheutuvia menoja voitaisiin rajoittaa. SAK yhtyy siihen ministeriön pyynnössään ilmaisemaan kantaan, että ehtoja mahdollisesti muutettaessa lähtökohtana tulee kuitenkin edelleen pitää sitä, että tasaus Suomessa säilyy kansainvälisesti verrattuna kilpailukykyisenä.

Näiden kahden tavoitteen yhteensovittaminen on eittämättä haasteellinen tehtävä. Menojen rajoittaminen ehtoja heikentämällä on toki verrattain yksinkertaista, mutta samalla mahdollisesti aiheutuva vahinko suomalaiselle viennille voi olla tuntuva. Siksi tasapainon löytäminen edellyttää, että ennen lopullisia päätöksiä tehdään huolellinen vertailu, benchmarking, kilpailijamaiden ja Suomen ehtojen välillä.

Voidaan perustellusti esimerkiksi kysyä, kuinka paljon korontasauksen myöntäminen tosiasiallisesti enää vaikuttaa kaupan saamiseen silloin, kun kyse on kolmannesta tai neljännestä sisaraluksesta tai alustyypistä, jonka rakentamiselle ei tosiasiassa ole kilpailijoita.

Lausuntopyynnössä esitettyjä eri muutosvaihtoehtoja arvioimme seuraavasti:

a) korontasauksen käytön kytkeminen vientitakuun käyttämiseen (kaikilta osin tai esim. tietyn enimmäismäärän ylittävältä osalta)

Korontasaussopimusten kannasta nykyään noin puolet kohdistuu luottoihin, joilla on vientitakuu. Vientitakuupakko on käytössä muutamien OECD-maiden julkisissa vienninrahoitusjärjestelmissä. Tuoreen OECD-selvityksen mukaan vientitakuupakko on käytössä alusrahoituksen kilpailijamaistamme Ranskassa ja Saksassa (poislukien kotimaiset aluskaupat). Italia ja Norja eivät sovella vientitakuupakkoa.

Koska juuri Italia on eräs kovimmista kilpailijamaistamme, korontasauksen kytkemisellä vientitakuun käyttämiseen Suomessa olisi mitä ilmeisimmin haitallinen vaikutus korontasausjärjestelmän käyttökelpoisuuteen ja kansainväliseen kilpailukykyyn.

b) korontasausluoton nostopakko luottosopimuksen solmimisen jälkeen

Nostopakko on kilpailijamaista käytössä vain Svensk Exportkreditillä, jolla on tarjota vaihtoehtona edullista markkinaehtoista rahoitusta. Nostopakko poikkeaisi muiden kilpailijamaiden käytännöistä ja heikentäisi Suomen järjestelmän kansainvälistä kilpailukykyä.

c) korontasausluoton määrällinen rajoittaminen

Maamme vientiteollisuuden rakenteesta johtuen korontasauksen kohteena olevat vienti- ja alusluotot ovat useimmiten suuria tai erittäin suuria toimituksia. Esimerkiksi yksi Turusta toimitettava risteilijä voi maksaa yli 900 miljoonaa euroa. Kilpailutilanteessa julkinen rahoitustuki on usein tärkeää ja monesti myös kaupan syntymisen ennakkoehto.

Määrällinen rajoitus vähentäisi kyllä korontasauksen määriä, mutta heikentäisi samalla telakoidemme ja esimerkiksi paperikonetoimitustemme kansainvälistä kilpailukykyä. Se saattaisi johtaa jopa kauppojen jakamiseen pienempiin osiin, vaikka pilkkominen ei kaupallisesti olisikaan järkevää.

Määrällinen rajoittaminen voisi tulla kyseeseen vain, mikäli siitä päästäisiin mahdollisimman laajapohjaiseen yhteiseen kansainväliseen sopimukseen.

d) holding period -ajan lyhentäminen 6+6 kuukaudesta esimerkiksi 4 kuukauteen

Suomessa holding period on käytännössä 6 kk. Suomen käytäntö on esimerkiksi telakkateollisuutemme merkittävimpien kilpailijamaiden käytäntöjä tiukempi.

Holding periodi on pyritty harmonisoimaan EU:ssa ja muuallakin OECD-maissa kuudeksi kuukaudeksi, joten sen lyhentäminen neljään kuukauteen olisi poikkeuksellista ja heikentäisi korontasausjärjestelmän kansainvälistä kilpailukykyä. Suomen on käytännössä pakko noudattaa kulloistakin EU-käytäntöä.

e) muut mahdolliset tavat

Pyrittäessä rajoittamaan korontasausjärjestelmästä valtiolle aiheutuvia menoja tulisi harkita korontasauksen harkinnanvaraisuutta. Se tulisi kytkeä selvemmin suomalaisen intressin edistämiseen nykyisen automaattisen järjestelmän sijasta. Eli jatkossa korontasaus voitaisiin myöntää kauppa- ja teollisuusministeriön määrittelemin elinkeinopoliittisin perustein ja ehdoin. Ne voisivat vaihdella jonkin verran toimialoittain.

Toinen muutos, joka parantaisi järjestelmän työllisyysvaikutuksia, olisi kotimaisuus-astevaatimuksen korottaminen isoissa kokonaishankkeissa, kuten aluksissa. Nyt kotimaisuusasteet ovat yleensä korkeita alustoimituksissa, mutta jatkossa voi olla – telakoiden omistus huomioiden – toisin. Silloin kun toimitus tapahtuu useammasta maasta, esimerkiksi Ranskasta ja Suomesta, voitaisiin myös edellyttää korkoriskin jakoa toimitukseen osallistuvien maiden kanssa.

SVL Oy on vuodesta 2005 varmistanut korontasauksen vaikuttavuutta edellyttämällä korontasauksen hakemista ennen vientikaupan syntymistä. Tätä ennakkoehtoa on jatkettava.

Suomen järjestelmän kokonaiskilpailukyky on nykyään jonkin verran heikompi kuin monien kilpailijamaiden, joilla on tarjottavanaan myös suoraa CIRR-ehtoista luotonantoa sekä kaikissa korkotilanteissa edullista rahoitusta ns. markkinaikkunasta. Myös riskinottokapasiteetti on esimerkiksi Ruotsissa ja useissa muissa kilpailijamaissa Suomea parempi.

SAK pitää tärkeänä, että suomalaiset viejät saavat kilpailutilanteessa kansainvälisten säännösten mahdollistaman samantasoisen tuen kuin suomalaisyritysten kilpailijat. Siksi tulisi harkita vientitakuiden ja korontasauksen lisäksi suoraa luotonantoa viennin rahoituksessa niin CIRR-ehdoin kuin vaihtuvin koroin.

Paras tapa turvata Suomen vienninrahoitusjärjestelmän kilpailukykyä on tiukennusten ja selvennysten ajaminen kansainvälisillä vientiluottofoorumeilla EU:ssa ja OECD:ssä. Yksipuolisesti emme voi heikentää ehtojamme vaarantamatta vientiteollisuuden työpaikkoja.

Suomi ei pienenä maana voi tarjota kilpailijamaita edullisempia ehtoja tai ottaa suurempaa riskiä. Valtiontalouden ja KTM:n menokehyksen asettamat reunaehdot on siksi otettava huomioon ja lisättävä suomalaisen intressin mukaista harkinnanvaraisuutta korontasauksen myöntämisessä.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry