Komission tiedonanto laillista maahanmuuttoa koskevasta toimintasuunnitelmasta ja sitä koskeva perusmuistio

Eduskunta
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta

1. Yleistä

SAK yhtyy toimintasuunnitelman ja perusmuistion siihen perusnäkemykseen, että maahanmuuton tulee olla aina laillista ja hallittua. Tämä ei valitettavasti ole läheskään aina nykytilanne. Laiton maahantulo, pimeä työvoima ja ihmisten hyväksikäyttö halpatyövoimana sekä eräissä tapauksissa jopa suoranainen ihmiskauppa ovat todellisuutta myös EU:ssa. Ongelmat ovat toki suurempia vanhoissa suurissa jäsenmaissa kuin Suomessa, mutta silti EU:n laajentumisen ja globalisaation myötä kielteiset lieveilmiöt koskettavat myös meitä.

EU:n ja Suomen väestön ikääntyessä vauhdilla ulkomaisen työvoiman tarve kuitenkin väistämättä lisääntyy, joten maahanmuuttopolitiikan EU-tason sääntelylle on todellinen tarve. Tulijoiden inhimillinen ja oikeudenmukainen kohtelu on myös aina varmistettava.

Oikeana on kuitenkin pidettävä sitä perusmuistiossa esitettyä Suomen kantaa, että kolmansista maista tulevaa työvoimaa koskeva päätöksenteko on &#;8221säilytettävä sekä mittasuhteiden että rakenteen osalta kansallisella tasolla”. Tämä tarkoittaa esimerkiksi, ettei ole syytä ottaa käyttöön EU:n omaa ”green cardia”. Samoin on syytä suhtautua varauksellisesti siihen, että EU:lle perustettaisiin oma kotouttamisrahasto, koska toimenpiteet ja vastuu maahanmuuttajien kohtelusta ja vastaanotosta ovat kuitenkin tosiasiasiassa paikallisia ja kansallisia.

Suunnitelman peruslähtökohdissa ei tule riittävän selkeästi esiin se perusperiaate, että uusia kolmansien maiden työntekijöitä tarvitaan täydentämään eurooppalaisia työmarkkinoita, ei korvaamaan ja syrjäyttämään täällä jo olevaa työvoimaa. Ei pidä unohtaa, että EU-maissa on noin 20 miljoonaa työtöntä. Aktiivisen työperäisen maahanmuuttopolitiikan tarkoitus tulisi muotoilla kirkkaasti niin, että kyse on työvoimaa täydentävistä, ei korvaavista toimenpiteistä. Tämä lähtökohta on selvästi ilmaistu mm. suomalaisten työmarkkinajärjestöjen yhteisessä kannanotossa 16.3.2006.

Puutteena kokonaisuudessa on myös se, ettei siinä juuri lainkaan käsitellä lyhytaikaiseen rajat ylittävään työskentelyyn ja esim. vuokratyöhön ja palveluiden puitteissa tapahtuvaan työvoiman liikkuvuuteen liittyviä asioita. Ne ovat kuitenkin todellisuutta yhä enemmän myös kolmansien maiden suhteen, joten toimintasuunnitelma ei oikein vastaa tämän päivän verkostotalouden todellisuutta.

2. Kokonaisuus ontuu

Ongelmallisinta komission suunnitelmassa on se, että toimenpidekokonaisuuden ulkopuolelle on kokonaan rajattu laiton maahanmuutto ja ulkomaalaisten luvaton työnteko. Konkreettisia toimenpiteitä ei myöskään esitetä sen varmistamiseksi, että tulijat saavat oikeudenmukaisen kohtelun EU-maiden työmarkkinoilla. Se, että työ aina tehdään työntekomaan työehdoilla, on kuitenkin aivan keskeinen periaate, jonka tulisi kulkea punaisena lankana koko toimenpidekokonaisuudessa.

EU-kansalaisten suhtautuminen koko maahanmuuttoon riippuu suuressa määrin siitä kuinka hyvin onnistutaan torjumaan maahanmuuttoon liittyviä kielteisiä lieveilmiöitä. Siksi toimintasuunnitelmassa pitäisi ottaa kokonaisvaltaisempi lähestymistapa ja kytkeä myös ongelmakohtiin puuttuminen ja työehtojen toteutumisen nykyistä parempi valvonta osaksi kokonaisstrategiaa.

Erillinen tiedonanto, jota komissio lupaa huhtikuussa 2006, antaa kenties viitteitä unionitason suunnitelluista toimenpiteistä tässä suhteessa, mutta laittoman maahanmuuton ja pimeän työnteon torjunta on oltava elimellinen osa hallittua työperäistä maahanmuuttopolitiikkaa. Siksi näitä asioita on edistettävä yhdessä ja samanaikaisesti.

Tilaajan vastuuseen ja ammattiliittojen rajat ylittävään kanneoikeuteen liittyvät keinot tulee sisällyttää myös unionitason sääntelyyn, jotta voidaan nykyistä olennaisesti paremmin varmistaa se, että kunkin maan työehtosopimukset ovat se pelisääntö, johon työvoiman liikkuvuus aina ankkuroidaan.

3. Työvoimapoliittinen harkinta syytä säilyttää kolmansien maiden kohdalla

Suomen osalta perusmuistio toteaa, että tarkoituksena on tulevassa maahanmuuttopoliittisessa ohjelmassa toisessa vaiheessa poistaa työvoimapoliittinen harkinta kolmansien maiden kansalaisilta ja myöntää automaattisesti oleskelulupaan myös työnteko-oikeus.

Tältä osin asia on kuitenkin auki. SAK on antamassaan lausunnossa edellyttänyt, että ensiksi kootaan kokemukset EU:n laajentumisen mukanaan tuomasta liikkuvuudesta ja sen tarjoamista mahdollisuuksista. Työvoimapoliittinen harkinta, toisin sanoen kotimaisen työvoiman ensisijaisuus, on syytä säilyttää varsinkin herkillä aloilla myös vastakin. Tältä osin Suomen työmarkkinoiden avaaminen tai sen ennakointi tässä vaiheessa ei ole tarpeen, eikä perusteltua.

4. Lopuksi

Suomessa on viime aikoina tehty joukko tärkeitä päätöksiä kolmikantaisesti, joilla pyritään edistämään hallittua, työperäistä maahanmuuttoa ja myös lyhytaikaista työskentelyä Suomessa. On tärkeää, että tilaajan vastuuta ja uusien EU-maiden työntekijöiden rekisteröintiä koskevat lakiesitykset saadaan ripeästi käsiteltyä eduskunnassa ja voimaan. Samoin on tarpeen kiirehtiä niitä verotuskäytäntöihin liittyviä muutoksia, joista työmarkkinajärjestöt ovat jättäneet valtioneuvostolle yhteisen kirjelmän.