Hyppää sisältöön

s a k·fi Näistä puhutaan Lausunnot ILOlle vuonna 2013 annettavat …

Lausunnot

ILOlle vuonna 2013 annettavat raportit ratifioitujen yleissopimusten soveltamisesta

Työ- ja elinkeinoministeriö
PL 32
00023 Valtioneuvosto

TEM/659/04.03.02/2013

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry toteaa, että yleissopimuksen nro 81 osalta palkansaajakeskusjärjestöillä on yhteinen lausunto. Lisäksi lausumme seuraavista yleissopimuksista:

Yleissopimus nro 47 Työajan lyhentäminen neljäänkymmeneen tuntiin viikossa (1935)

Suomen työaikalaissa on säädetty säännöllisen työajan enimmäisrajoista noudattaen pääsääntöisesti 40 viikkotunnin enimmäisrajaa. Lähtökohta siis on, että säännöllinen työaika on enintään 40 tuntia viikossa. Viikoittainen säännöllinen työaika voidaan järjestää myös keskimäärin 40 tunniksi viikossa enintään 52 viikon ajanjakson aikana. Tämä on myös työehtosopimuksilla sovittavan tasoittumisjakson keston ja viikkotyöajan enimmäisraja. Työehtosopimuksissa onkin sovittu yleensä työajoista työaikalain mahdollistamalla tavalla toisin, mutta kuitenkin niin, että tasoittumisjakson kestot vaihtelevat yleensä 26 – 52 viikon välillä ja enintään 40 viikkotunnin rajoissa. Useimmissa työehtosopimuksissa on sovittu kokoaikatyön viikkotyöajasta alle 40 tunnin.

Jaksotyössä säännöllinen työaika voi olla enintään 120 tuntia kolmen viikon ajanjaksolla tai enintään 80 tuntia kahden viikon ajanjaksolla.
Moottoriajoneuvon kuljettajille on säädetty vuorokautisesta työajasta, joka saa olla enintään 11 tuntia vuorokausilepoa seuraavan 24 tunnin yhdenjaksoisen ajanjakson aikana.

Lisäksi työnantaja ja työntekijä voivat sopia vuorokautisen työajan pidentämisestä enintään yhdellä tunnilla, mutta säännöllisen työajan tulee tasoittua keskimäärin 40 tunniksi enintään 4 viikon aikana ja viikoittainen työaika saa olla enintään 45 tuntia.

Ylitöiden enimmäisrajoista on säädetty työaikalaissa siten, että ylitöitä saadaan teettää enintään 138 tuntia 4 kuukauden ajanjaksolla, mutta enintään 250 tuntia vuodessa. Lisäksi työnantaja ja työntekijän edustaja voivat sopia lisäylityön tekemisestä enintään 80 tuntia kalenterivuodessa.

SAK katsoo, että työajan enimmäisrajat on pääsääntöisesti huomioitu työaikalaissa ja työehtosopimuksissa työntekijän suoja ja 40 viikkotunnin raja huomioiden. SAK kiinnittää huomiota työnantajalähtöisiin työaikajoustoihin, joista johtuen ns. nollatyösopimukset sekä työntekijöille vastentahtoinen osa-aikatyön käyttö ovat lisääntyneet. Suomessa osa-aikatyöntekijöiden osuus on n. 16 prosenttia kaikista palkansaajista ja osa-aikatyötä tekevien naisten osuus on yli 22 prosenttia kaikista palkansaajista.

SAK kiinnittää huomiota siihen, että työsuojeluviranomaisten olisi seurattava ja valvottava tarkemmin ylitöiden työntekijöille aiheuttamaa kuormitusta ja tehtyjen ylitöiden ja niistä maksettavien korvausten oikeudenmukaista toteutumista.

Työaikalaissa on säädetty vuorokausilevon osalta siten, että työntekijälle on annettava vähintään 11 tunnin tai jaksotyössä vähintään 9 tunnin keskeytymätön lepoaika. Työn tarkoituksenmukaisen järjestelyn johdosta työnantaja ja työntekijöiden edustaja voivat sopia tilapäisesti työntekijän suostumuksella vuorokausilevon lyhentämisestä siten, että levon tulee olla kuitenkin vähintään 7 tuntia. Erityisissä poikkeustapauksissa vuorokausilepo voi olla enintään kolmen päivän ajan vähintään 5 tuntia. Työehtosopimuksilla voidaan sopia vuorokausilevosta toisin.

SAK katsoo, että vuorokausilevon säännökset ovat työntekijän työssä jaksamisen kannalta olennaisia ja niiden noudattamista koskevaa työsuojeluviranomaisten valvontaa tulisi tehostaa.

Yleissopimus nro 132 Palkalliset vuosilomat (muutettu 1970)

Vuosilomalaissa on säädetty vuosiloman kestosta siten, että työntekijällä on oikeus saada palkallista vuosilomaa 2 arkipäivää jokaiselta täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta, eli toisin sanoen 4 viikkoa, jos työsuhde on kestänyt alle vuoden ja 2,5 arkipäivää eli 5 viikkoa, jos työsuhde on kestänyt vähintään vuoden. Vuosilomapalkan osalta on laissa erinäisiä laskentaperusteita. Työehtosopimuksissa on voitu sopia lakia pidemmistä lomakertymistä.

Vuosilomapalkan maksamisesta on säädetty vuosilomalaissa siten, että lomapalkka on maksettava ennen loman alkamista. Enintään kuuden päivän pituiselta lomajaksolta lomapalkka saadaan maksaa työsuhteen tavanmukaisena palkanmaksupäivänä. Työehtosopimuksissa on voitu sopia vuosilomapalkan maksamisesta toisin.

Käytännössä palkallisen vuosilomakertymän ja lomapalkan maksamisen ajankohdan osalta ei ole havaittu suurempia ongelmia. SAK kiinnittää huomiota kuitenkin siihen, että käytännössä määräaikaisissa työsuhteissa olevilla työntekijöillä on harvemmin mahdollista pitää palkallista vuosilomaa, vaan kertynyt loma maksetaan lomakorvauksena työsuhteen päättyessä.

Yleissopimus nro 175 Osa-aikatyö (1994)

Työ- ja elinkeinoministeriössä on selvitetty ns. trendityöryhmässä osa-aikatyöhön liittyviä ongelmia. Ongelmat kohdistuvat erityisesti naisvaltaiselle ja matalapalkka-alana pidetylle palvelusektorille. Ongelmina on todettu mm. osa-aikatyön vastentahtoisuus eli, että työntekijöille ei tarjota muuta kuin osa-aikaista työsuhdetta, vaikka työ olisi mahdollista teettää myös kokoaikaisesti. Työsopimuslaissa säädetty lisätyön tarjoamisvelvollisuus ei käytännössä toteudu lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Ongelmana on se, työntekijöiltä työsopimuksissa yhä useammin edellytetään suostumusta ottaa vastaan lyhytkestoista lisätyötä, jolloin työntekijän mahdollisuus sovittaa yhteen työ- ja vapaa-aikaansa hankaloituu. On myös alettu enenevässä määrin rajoittaa kilpailevaa toimintaa työsopimuksessa, jolloin osa-aikaisen työntekijän mahdollisuus työllistyä toisen saman alan työnantajan palvelukseen lisätulojen saamiseksi on käytännössä mahdotonta.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry