ILO; Social Health Protection: An ILO Strategy towards Universal Access to Health Care

Työministeriö
Kansainväliset asiat
PL 34
00023 Valtioneuvosto

Lausuntopyyntönne 12.9.2007

Pyydettynä lausuntona palkansaajakeskusjärjestöt SAK, STTK ja AKAVA toteavat seuraavaa:

Kansainvälisen työkonferenssin (89. istunto, vuonna 2001) konkluusiot painottivat ja vahvistivat ILO:n toimivaltaa sosiaalisen turvallisuuden (social protection) alueella. Niiden seurannan osana Kansainvälinen työtoimisto on laatinut lausuntopyynnön kohteena olevan strategialuonnoksen.

Sosiaalinen turvallisuus, pitäen sisällään terveyden suojelun, on yksi ILO:n kunnon työn agendan neljästä peruspilarista. Työ ei ole kunnon työtä ellei se sisällä sosiaalisen turvallisuuden minimitasoa. Palkansaajakeskusjärjestöt pitävät Kansainvälisen työtoimiston valmistelemaa strategialuonnosta tärkeänä keskustelun jatkumona.

ILO:n kampanja sosiaalisen turvallisuuden parantamiseksi ja laajentamiseksi kattamaan kaikkia tätä turvaa tarvitsevat, on laaja-alainen ja tarpeellinen hanke. Terveyden suojelu ja terveyspalvelujen saatavuuden turvaaminen muodostavat merkittävän osan sosiaalisen turvallisuuden kentästä. Tähän liittyy keskeisesti myös terveyspalveluiden rahoituksen järjestäminen sekä sosiaalietuudet, joilla turvataan kansalaisen mahdollisuudet selvitä sairauden aiheuttamasta taloudellisesta taakasta.

Strategialuonnoksen tavoitteena on herättää laajempaa keskustelua terveydestä, terveyspalveluiden saatavuudesta ja palveluiden rahoittamisesta sekä niiden yhteiskunnallisista vaikutuksista. Strategialuonnoksen taustalla on ILO:n ihmisoikeussopimusten mukaisten oikeuksien varmistaminen sekä terveyden että sosiaalisen turvallisuuden osalta. Palkansaajakeskusjärjestöt kunnioittavat näitä ihmisoikeuksia ja pitävät erittäin tärkeinä näitä oikeuksia edistäviä toimenpiteitä.

Maailmassa on suuri joukko ihmisiä, jotka jäävät eri syistä terveyspalvelujen ulkopuolelle. Omissa kannanotoissaan palkansaajakeskusjärjestöt ovat pitäneet tärkeänä hyvää ja kattavaa terveydenhuoltoa, työkyvyn ja terveyden edistämistä Suomessa ja tämä periaate pätee myös kansainvälisesti.

Työvoiman ja kaikkien kansalaisten terveyden turvaaminen ja edistäminen ovat merkittäviä talouden tuottavuutta lisääviä tekijöitä, kuten myös luonnoksessa todetaan. Ne eivät voi olla erillinen politiikan osa vaan ne ovat ja niiden pitäisi aina olla osa kokonaisvaltaista kansallista yhteiskuntastrategiaa.

Tehokas kattavuus on riippuvainen terveyspalvelujen fyysisestä, taloudellisesta ja maantieteellisestä saatavuudesta. Luonnoksessa korostetaan aiheesta taloudellisen turvan merkitystä osana hoitoon pääsyn turvaamista ja sen ratkaisevaa merkitystä terveyteen liittyvän köyhyyden välttämisessä. Kuten luonnoksessa todetaan, on arvioitu 1,3 miljardin ihmisen elävän olosuhteissa, joissa heillä ei ole mahdollisuutta tarvitsemaansa vaikuttavaan terveydenhoitoon. Hoidon saatavuuden arviointia vaikeuttaa globaalisti saatavien terveyspalveluja koskevien tietojen huono vertailtavuus. Jonkinlaisina mittareina voidaan käyttää tietenkin terveydenhuoltohenkilöstön määrää asukaslukuun suhteutettuna tai myös koulutettujen henkilöiden avustamien synnytysten määrää. On tärkeää kehittää menetelmiä ja mittareita, joilla voidaan arvioida terveyspalvelujen kattavuutta ja saavutettavuutta kansallisesti ja myös kansainvälisesti.

Luonnoksessa on myös lueteltu haasteita, joita korkean elintason maat kohtaavat lähivuosikymmenten aikana. Haasteina on mainittu väestön ikääntyminen ja siitä johtuva sairastumisen lisääntyminen ja hoidon tarpeen kasvaminen. Muina haasteina voitaisiin mainita seuraavat kolme asiaa:

väestön terveyserot ovat jopa olleet kasvussa, kuten Suomessa. Heikommassa sosioekonomisessa asemassa olevien terveys on selkeästi huonompi kuin hyvin toimeentulevilla. Esimerkiksi työntekijät kuolevat nuorempina ja sairastavat enemmän kuin korkeammin koulutetut – työntekijät eivät ole tasa-arvoisessa asemassa terveyden suhteen. Haasteena terveydenhuollon toiminnalle on globaali pula sairaanhoitajista (OECD 2005), joka vaikeuttaa terveydenhuollon toimintaa sekä kehittyneissä että kehittyvissä maissa. Kolmantena haasteena on väestön lihominen. Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan maailmassa on nyt 1,2 miljardia ylipainoista ihmistä eli suunnilleen saman verran kuin ruuan puutteen vuoksi alipainoisia. Liikalihavuus on monien vakavien sairauksien kuten sydäntautien, verenpainetaudin, aivohalvauksen, hengityselinten sairauksien, niveltulehdusten ja tietyntyyppisten syöpien riskitekijä.

Luonnoksessa kuvataan eri maissa käytössä olevia rahoitusmekanismeja. Lähestymistapa, jossa hyödynnetään käytössä olevia mekanismeja ja täydennetään niitä jatkossa eri tavoin terveyspalvelujen kattavuuden saavuttamiseksi, tuntuu realistiselta ja järkevältä lähestymistavalta. Luonnoksessa tuodaan esille valtion keskeistä roolia palveluiden organisoinnissa ja eri osa-alueiden määrittelyssä. Pidämme

tärkeänä korostaa julkisen vallan velvollisuutta turvata jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut.

Luonnoksessa korostetaan kansallisesti käytävän laajan vuoropuhelun ja eri tahojen huomioimista yhteisen strategian luomisessa. Tämä on sopusoinnussa suomalaisen työmarkkinakäytännön ja keskinäisen vuoropuhelun kanssa. Asiaa voisi korostaa asiakirjassa vieläkin voimakkaammin.

Tehokas johtaminen, läpinäkyvyys ja taloudellinen vastuullisuus ovat elementtejä. jotka kuuluvat oleellisena osana toteutettavaan strategiaan ja luovat pohjan kansallisten strategioiden toteuttamiselle.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry
Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry
AKAVA ry