Hyppää sisältöön

s a k·fi Näistä puhutaan Lausunnot Hallituksen esitys Euroopan un…

Lausunnot

Hallituksen esitys Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen muuttamisesta tehdyn Lissabonin sopimuksen hyväksymisestä ja laiksi sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta HE 23/2008 (vp)

Eduskunnan sivistysvaliokunta

Viite: lausuntopyyntönne 18.4.2008

Yleistä Lissabonin sopimuksesta

Palkansaajakeskusjärjestöt Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK, Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ja Akava pitävät tärkeänä Lissabonin sopimuksen hyväksymistä. Lissabonin sopimus tulee ratifioida Suomessa viipymättä. Lissabonin sopimus on monissa asioissa edistysaskel ja parempi kuin voimassa oleva sopimus.

Palkansaajakeskusjärjestöt pitävät erityisen tärkeänä sitä, että Lissabonin sopimuksessa Euroopan unionin perusoikeuskirja tulee oikeudellisesti sitovaksi. Perusoikeuskirja kattaa keskeiset ihmis- ja ay-oikeudet. Perusoikeuskirja kokonaisuudessaan ja sen muuttuminen oikeudellisesti sitovaksi on Lissabonin sopimuksen tärkeimpiä uudistuksia.

Lisäksi Lissabonin sopimuksessa tehostetaan EU:n päätöksentekoa, vahvistetaan unionin globalisaation vaikuttavaa toimintaa sekä vahvistetaan taloutta ja työllisyyttä muun muassa sisämarkkinoita ja kauppapolitiikkaa koskevilla muutoksilla.

Lissabonin sopimuksen sivistykseen liittyvistä asioista:

1) Yhteinen kauppapolitiikka koulutuksen osalta

Koulutuspalveluissa jaettu toimivalta muuttuu unionin yksinomaiseksi toimivallaksi Lissabonin sopimuksen myötä. Lisäksi Euroopan parlamentista tulee todellinen päätöksentekijä. Lisäksi ministerineuvosto päättää yksimielisesti koulutuspalveluista, mikäli kauppasopimukset voisivat vakavasti haitata näiden palveluiden järjestämistä kansallisella tasolla. On tärkeää, että kansallisten koulutuspalveluiden turvaaminen on järjestetty tällä tavalla.

Näihin muutoksiin ei ole huomautettavaa. Unionin yksinomainen toimivalta kauppapolitiikassa on tavanomainen käytäntö ja Euroopan parlamentin aseman vahvistuminen tälläkin alueella on tervetullutta avoimuuden ja kansalaisnäkökulman tehostamiseksi. Pääsäännön pitäisi olla, että vain erityisen poikkeuksellisesti neuvosto tekee päätöksensä yksimielisesti.

2) Tutkimus

Tutkimus on Euroopan työllisyyden, tuottavuuden ja kilpailukyvyn kannalta yksi avainaloista. Voimavarojen yhdistämisellä, verkostoitumisella ja muilla EU-tason vastaavilla toimenpiteillä on saatavissa lisäarvoa kansallisen tason tutkimustoimintaan. Tästä syystä Lissaboniin sopimukseen tulleet vahvistukset tutkimuskysymyksiin ovat tervetulleita. Näitä ovat kohdat Euroopan tutkimusalueesta, liikkuvuuden helpottamisesta, yhteisistä suuntaviivoista ja avaruusalan kehittämisestä.

Tutkimuksen iso ongelma EU-tasolla on kuitenkin sen vähäinen osuus EU:n budjetista. Uudet yhteiset tutkimuksen suuntaviivat lienevät olemassa olevien työllisyyspolitiikan suuntaviivojen kaltainen menettely. Hallituksen esityksessä Eduskunnalle (Nide I, s. 95) painotetaan, etteivät eurooppalaisen tutkimusalueen luomiseen tähtäävät toimet saa vaarantaa jäsenvaltioiden kansallisen tutkimuspolitiikan toteuttamista. Tällainen vaara on tuskin suuri ottaen huomioon, että unionin tutkimustoiminnalla lähinnä täydennetään jäsenvaltioiden vastaavaa. Lisäksi merkittävä osa Euroopan alueen tutkimuksesta on muuta kuin ”kansallista”. Esimerkiksi monikansalliset yritykset tuskin harjoittavat Euroopassa tutkimustoimintaa kansallisnäkökulmasta katsoen. Lissabonin sopimukseen lisätystä julistuksesta koskien kansallisten tutkimuspolitiikkojen huomioon ottamista ei liene haittaakaan.

Suuntaviivojen tekemisessä olisi – komission ja neuvoston ohella – muiden toimielinten asemaa voinut vahvistaa antamalla Euroopan parlamentille ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle lausunnon antajan asema. Lissabonin sopimuksen mukaan Euroopan parlamentille tiedotetaan asioista.

Lisäksi tutkimus on mainittu unionin ja jäsenvaltioiden työnjakoa selventävällä toimivaltalistalla artiklassa, jossa lähinnä luetellaan jaetun toimivallan alueet. Tämä tuo tuskin muutoksia nykytilaan.

3) Perusoikeuskirja sekä sen sivistykselliset oikeudet

Perusoikeuskirja sisältää artiklat tieteenharjoittamisen vapaudesta sekä oikeudesta koulutukseen. Kirjan tullessa Lissabonin sopimuksen myötä oikeudellisesti sitovaksi ja perussopimukseen verrattavaksi säädökseksi vahvistuvat myös nämä vapaudet ja oikeudet. Käytännössä sivistyksellisten oikeuksien tapauksessa perusoikeuskirjan vaikutukset lienevät enemmän periaatteellisia ja poliittisia kuin juridisia. Kyseiset sivistykselliset oikeudet eivät vähennä eivätkä lisää unionin toimivaltaa näillä aloilla. Suomalaisen järjestelmän mukaista on se, että perusoikeuskirjan oikeus koulutukseen kattaa oppivelvollisuuteen perustuvan opetuksen maksuttomuuden.

4) Koulutus

Lissabonin sopimuksen myötä unionin toimivaltaa koulutuskysymyksissä ei muuteta sen yleissivistävää tai ammatillista koulutusta tai sosiaalirahastoa koskevissa artikloissa. Poikkeuksena on uuden urheilua koskevan unionin toimivallan viittaus urheilun opetuksellisista vaikutuksista. Lisäksi koulutus on mainittu jäsenvaltioiden ja unionin työnjakoa selventävällä toimivaltajaon listalla alueena, jossa unionin toiminta lähinnä täydentää jäsenvaltioita. Näihin asioihin ei ole huomautettavaa.

5) Ammattipätevyyksien tunnustaminen

Lissabonin sopimuksen myötä ammattipätevyyksien tunnustamisessa siirrytään kokonaisuudessaan määräenemmistöpäätöksentekoon yksimielisyyden sijasta. Tämä on kannatettava muutos, sillä ammattipätevyyksien vastavuoroisesta tunnustamisesta ei ole aina ollut helppo päästä sopuun EU-tasolla, vaikka kyseessä on olennainen edellytys esimerkiksi vapaalle liikkuvuudelle.

6) Yleistä etua koskevat palvelut

Lissabonin sopimukseen on liitetty pöytäkirja, joka koskee niin sanottuja yleistä etua koskevia palveluja. Pöytäkirjan sanamuodot eivät ole yksiselitteisiä vaan jättävät tulkinnalle tilaa. Pöytäkirjan ensimmäisessä artiklassa (yleistä taloudellista etua koskevat palvelut) todetaan viranomaisten roolista, palvelujen erilaisuudesta sekä niiden laadusta. Toinen artikla (yleiset muut kuin taloudelliset palvelut) toteaa, ettei perussopimus rajoita jäsenvaltioiden toimivaltaa järjestää näitä palveluita. Artiklat eivät näyttäisi tuovan muutoksia koulutuksen nykykäytäntöihin. Ensimmäinen artikla kattanee vastikkeellisen eli pääosin yksityisrahoitteisen koulutuksen ja toinen artikla kattanee vastikkeettoman, pääosin julkisrahoitteisen koulutuksen. Erittäin tärkeää on se, että pöytäkirjassa korostetaan palvelujen laatutekijöitä.

Lissabonin sopimukseen sisältyy oikeusperusta, jonka mukaan unioni voi antaa säädöksen yleistä taloudellista etua koskevien palveluiden periaatteista. Tällaisella säädöksellä voisi olla vaikutusta esimerkiksi yksityisrahoitteiseen koulutukseen. Oikeusperustan soveltamista on kuitenkin rajattu ja jäsenmaiden toimivaltaa tarjota, tilata ja rahoittaa tällaisia palveluita korostettu.

Palkansaajakeskusjärjestöt Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK, Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ja Akava painottavat, että Suomen on äärimmäisen tärkeää ratifioida Lissabonin sopimus viipymättä.

SUOMEN AMMATTILIITTOJEN KESKUSJÄRJESTÖ SAK RY

TOIMIHENKILÖKESKUSJÄRJESTÖ STTK RY

AKAVA RY