Epävirallisen talouden muuttaminen viralliseksi taloudeksi – ILO:n raportti
Työ- ja elinkeinoministeriö
PL 32
00023 Valtioneuvosto
ILOn Kansainvälisen työkonferenssin standardiaiheena vuonna 2014 on mm. epävirallisen talouden muuttaminen viralliseksi taloudeksi. Teeman käsittelyä varten ILOn toimisto on laatinut aiheesta taustaraportin Transitioning from the informal to the formal economy, josta myös SAK:lta on pyydetty lausuntoa. Samalla SAK:ta pyydetään vastaamaan eräisiin työmarkkinajärjestöille suunnattuihin taustakysymyksiin.
Taustaraportin arviointia
Taustaraportti jakautuu kolmeen osaan: epävirallisen työn tausta, sen sääntely-ympäristö ja varsinainen ehdotusosa siitä, kuinka epävirallista työtä voidaan muuntaa viralliseksi ja kelvolliseksi työksi.
Taustaraportti lähtee liikkeelle vuodesta 2002, jolloin ILO edellisen kerran arvioi ilmiötä laajemmin. Jo tuolloin oli tiedossa ilmiön monimuotoisuus ja sen määrittelyyn liittyvät ongelmat. Taustalla oli myös ILOn vuonna 1999 julkaisema arvio kelvollisesta työstä, johon epävirallinen työ suhteutettiin. Tuo suhteuttaminen tapahtui suurelta osin ILOn sopimuspohjaa vasten: millaisen sopimuspohjan voimassa ollen kelvollinen työ on mahdollinen.
Taustaraportin toisessa osassa arvioidaan säännöstöä, jolla epäviralliseen työhön on yritetty istuttaa kelvollisen työn piirteitä. Tätä arviointityötä vaikeuttaa kuitenkin olennaisesti kahtiajako kehittyneisiin maihin ja kehittyviin maihin, kuten eräisiin Afrikan maihin, joissa epävirallinen työ ja siihen liittyvät ongelmat ensimmäisinä tunnistettiin.
Kelvollisen työn lähtökohdat ovat kuitenkin varsin erilaiset kehittyneissä ja kehittyvissä maissa. Siksi sääntelytapa ja sääntelykeinotkin saattavat tuottaa hyvin erilaisia tuloksia riippuen siitä, mistä maasta kulloinkin puhutaan. Tätä lukua lukiessa lukijalle jää sellainen kuva, että jotakin olennaista on jäänyt huomaamatta.
Luvussa 3, jossa esitetään integroitu raami epävirallisen työn virallistamiselle, usko yhteisiin, toinen toisiaan tukeviin toimiin palaa, mutta vain kehittyvien maiden osalta ja sielläkin vain osittain. Kehittyneissä maissa mittavat makrotaloudelliset ohjelmat voivat nostaa maita kehitysuralle, jonka toisessa päässä on huomattavasti aiempaa enemmän kelvollista työtä.
Mutta kehittyneiden maiden kohdalla näin ei välttämättä ole. Kehittyneiden maiden kohdalla tavaksi tulleella työmarkkinamallilla on huomattavasti suurempi vaikutus. Myös sillä, miten työmarkkinamallit eri puolilla maailmaa ovat globaalin talouden aikakaudella muuttuneet, on voinut olla huomattavasti suurempi vaikutus kuin ILOn sopimuksilla, ja niihin perustuvalla sääntelyllä.
Luvun 3 päätelmät suosivat koulutusta ja harjoittelua (education and training). Ja aivan varmasti niillä on myös merkitystä kelvollisen työn edistämisessä. Mutta niin kauan kuin kelvollinen työ ei sisällä hyvän työn attribuutteja siten kuin esimerkiksi Saksan keskusammattijärjestö DGB on esittänyt, myös koulutuksen merkitys jää hämäräksi.
EU:n työmarkkinamallin nimi on vuodesta 2007 lähtien ollut joustoturva, jossa koulutuksella ja harjoittelulla on keskeinen merkitys. Mutta niin kauan kuin sen marssijärjestys perustuu joustoihin, on vaikea nähdä, että raportin edellyttämä hyvä työsuhdeturva voisi nousta EU:ssa kovin keskeiseen asemaan. Jotta niin kävisi, on joko muutettava työmarkkinamallia tai annettava joustoturvalle uusi sisältö.
Vastaukset kysymyksiin 24 – 27
Raportin lopussa on kysely, jonka kysymyksiin 24 – 27 toivotaan vastauksia työmarkkinajärjestöiltä. Kysymykset koskevat epävirallisella sektorilla työskentelevien liittymistä olemassa oleviin järjestöihin (k24), työmarkkinajärjestöjen konsultointia virallistamista koskevassa toiminnassa (k25), niiden roolia muutosta tukevassa toiminnassa (k26) ja muuta epävirallista työn virallistamista koskevaa toimintaa. (k27).
Vastaamme kaikkiin kohtiin kyllä: työmarkkinajärjestöillä tulisi olla rooli kaikissa näissä tehtävissä ja työ tulisi organisoida osaksi nykyisiä organisaatiorakenteita.
Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry