Ehdotus neuvoston direktiiviksi perusnormien vahvistamisesta työntekijöiden ja väestön terveyden suojelemiseksi ionisoivasta säteilystä aiheutuvilta vaaroilta

Säteilyturvakeskus
PL 14
00881 Helsinki
kirjaamo@stuk.fi

Sosiaali- ja terveysministeriön lausuntopyyntö (STM/4181 /2011)

Sosiaali- ja terveysministeriö, yhteistyössä Säteilyturvakeskuksen kanssa, pyytää kommentteja ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi perusnormien vahvistamisesta työntekijöiden ja väestön terveyden suojelemiseksi ionisoivasta säteilystä aiheutuvilta vaaroilta. Kyseessä on Euroopan komission 29. päivänä syyskuuta 2011 hyväksymä ehdotus neuvoston direktiiviksi.

Direktiiviehdotuksen perusteluissa todetaan, että tieteen edistys ei näy riittävästi nykyisessä lainsäädännössä, voimassa olevien säädösten välillä on epäjohdonmukaisuuksia, nykyinen lainsäädäntö ei kata täysin luonnon säteilylähteitä eikä ympäristönsuojelua. Näiden ongelmien poistamiseksi lainsäädännön uudistaminen on tarpeen ja sen on katettava kaikki säteilyvaaratilanteet ja altistusluokat. Ehdotuksella uudistetaan viimeksi vuonna 1996 ajantasaistettua säteilysuojelun perusnormidirektiiviä ja ehdotukseen on sisällytetty muut keskeiset työntekijöiden, väestön ja potilaiden säteilysuojelua koskevat EU-säännökset ja suositukset. Näin ollen uusi direktiivi tulee korvaamaan säteilyn lääketieteellistä käyttöä, väestön informointia säteilyvaaratilanteissa, ulkopuolisten työntekijöiden suojelua sekä korkea-aktiivisten umpilähteiden ja isännättömien lähteiden valvontaa koskevat direktiivit sekä komission suosituksen asuntojen radonista.

Direktiiviehdotuksen I luvussa käydään läpi direktiivin sisältö ja soveltamisala. Soveltamisala laajenee aikaisemmasta koskemaan ilma- ja avaruusalusten miehistön altistusta avaruussäteilylle, altistumista kotona sisäilman radonille, rakennusmateriaaleista tulevaan gammasäteilyyn sekä ympäristön suojeluun.

II luvussa käsitellään määritelmät, joita direktiivissä käytetään. Käsitelty määritelmäluettelo on varsin kattava, mutta direktiiviä implementoitaessa on tarvetta tehdä kansallisesti ohjeistus, jossa vielä konkreettisemmin avataan keskeisempien termien merkitystä.

III luvussa käsitellään säteilysuojelujärjestelmää. Luvussa käydään läpi lyhyesti säteilysuojelun yleiset periaatteet: oikeutus, optimointi ja annosten rajoittaminen. Luvussa viitataan liitteeseen I, jossa vahvistetaan vertailutasot vallitseviin ja säteilyvaaratilanteissa tapahtuviin altistuksiin.

Luvussa asetetaan väestölle ja työperäiselle altistuksen annosrajat. Työperäisen altistuksen efektiivinen annos ei saa ylittää 20 mSv:iä vuodessa. Erityistilanteissa tai tietyissä kansallisessa lainsäädännössä määritellyissä altistustilanteissa voidaan sallia yhtenä vuotena enintään 50 mSv:n annos. Silmän mykiön annos vähenisi nykyisestä 20 mSv:iin vuodessa vastaten ICRP:n uutta suositusta. SAK pitää ehdotettuja muutoksia kannatettavina. Lisäksi luvussa on annettu annosrajat säteilylle altistuvalle väestölle.

IV luvun osalta SAK painottaa koulutuksen ja tiedotuksen merkitystä säteilysuojelussa. SAK pitää positiivisena, että direktiiviehdotuksen mukaan jäsenvaltioiden on vaadittava yrityksiä ja työnantajia tarjoamaan henkilökunnalleen asianmukaista säteilysuojelukoulutusta ja tiedotusohjelmia. SAK näkee myös myönteisenä asiana, että terveydenhuoltohenkilöstölle edellytetään säteilysuojelukurssin sisällyttämistä opinto-ohjelmiin.

V luvussa käsitellään viranomaisvalvontaa ja se esitetään kolmiasteisena: ilmoitusvelvollisuus, rekisteröinti ja toimiluvan myöntäminen. Samoin luvussa käsitellään myös valvonnasta vapauttamista.

Artiklassa 23 säädetään toiminnoista, joihin liittyy ihmisten tarkoituksellista altistamista muita kuin lääketieteellisiä tarkoituksia varten. Artiklaan liittyy liite IV. SAK suhtautuu suurella kriittisyydellä tällaiseen altistamiseen säteilylle esimerkiksi vakuutuksen saamisen ehtona.

Artiklassa 24 viitataan luonnon radioaktiivista materiaalia sisältävien toimintojen yksilöinnin osalta liitteeseen V. SAK:n mielestä liitteen listalla olisi syytä mainita myös kivituotteiden louhinta ja valmistus.

VI luku koskee työntekijöiden, harjoittelijoiden ja opiskelijoiden suojaamista. Esityksessä ei tule suuria muutoksia työperäistä altistusta koskeviin säännöksiin. SAK näkee tärkeäksi, että ulkopuolisia työntekijöitä koskevat säännökset ovat selkeät ja niitä myös noudatetaan.

Artiklassa 53 todetaan, ettei radonin vertailutaso työpaikoilla saa ylittää vuodessa keskimäärin arvoa 1000Bq/m3. SAK näkee toivottavana, että tätä vertailutasoa voitaisiin asteittain alentaa.

VII lukuun SAK:lla ei ole kommentoitavaa.

VIII kuvussa käsitellään väestön suojaamista. Artiklassa 74 esitetään asunnoissa ja julkisissa rakennuksissa esiintyvälle radonille kansalliset vertailutasot. Esitetyt tasot ovat uusille asunnoille ja uusille julkisille rakennuksille 200 Bq/m3 ja vanhoille asunnoille sekä vanhoille julkisille rakennuksille 300 Bq/m3. Ne ovat alhaisemmat kuin nykyisin suositellut tasot. Vaikka ehdotetut muutokset todennäköisesti aiheuttavat kustannuksia niin yhteiskunnalle kuin asuntojen omistajille, pitää SAK tehtyjä esityksiä kannatettavina. Asuntoja koskevista selvityksistä saatujen epidemiologisten Iöydösten mukaan keuhkosyöpäriski on olemassa, jos radonin pitoisuus sisäilmassa on luokkaa 100 Bq/m3. SAK pitää rakennusmateriaaleja koskevaa artiklaa 75 perusteltuna. Siinä olisi kuitenkin perusteltua huomioida materiaalin käyttötapa ja –määrä rakentamisessa, jolla on vaikutus säteilyrasitukseen.

IX lukuun SAK:lla ei ole tällä hetkellä kommentoitavaa.

X luvussa käsitellään viranomaisvalvonnalle asetettavia vaatimuksia. SAK yhtyy komission näkemykseen, että jäsenvaltion on nimettävä toimivaltainen viranomainen suorittamaan direktiivissä säädettyjä tehtäviä. SAK esittää kuitenkin artiklaan 80 lisättäväksi kohdan: ”Jäsenvaltion on myös taattava riittävät talous- ja henkilöresurssit toimivaltaiselle viranomaiselle säädettyjen tehtävien toteuttamiseen.” Lisaksi SAK pitää tärkeänä artiklassa 96 esitettyä rahavakuusjärjestelmän tai vastaavan luomista isännättömien säteilylähteiden käsittelemiseksi.

XI luvussa säädetään direktiivin saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä. Vaikka direktiivin sisältö tuleekin olemaan hyvin laaja, lähtee direktiiviehdotus siitä, että täytäntöönpanon määräaika olisi kaksi vuotta. Täytäntöönpano edellyttää Suomessa huomattavaa lainsäädäntötyötä ja aikataulu voi olla siihen suhteutettuna kireä.

Yhteenvetona SAK katsoo, että ehdotettu direktiivien ja suosituksen uudistaminen ja yhdistäminen yhdeksi direktiiviksi on yleisesti ottaen kannatettava. Myös ehdotettuihin annosrajoihin ja sisäilman radonpitoisuuksiin SAK:n kanta on myönteinen. Kuitenkin jatkossa työpaikoilla radonin vertailutasoa olisi toivottavaa alentaa. SAK näkee lisäksi tärkeäksi vahvistaa kansallisesti toimivaltaisen viranomaisen voimavaroja ja mahdollisuuksia valvoa direktiivin edellyttämiä tehtäviä.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry