Esitysluonnos työaika- ja vuosilomakirjanpitoa sekä työvuoroluetteloa koskevista muutoksista

Yleiset huomiot

Esitysluonnoksen tavoitteena on tehostaa laissa säädettyjä työnantajan velvoitteita työaika- ja vuosilomakirjanpidon tekemisestä sekä työvuoroluettelon laatimisesta ja antamisesta työntekijöille tiedoksi. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi työsuojeluviranomaiselle mahdollisuus määrätä työnantajalle laiminlyöntimaksu näiden velvoitteiden laiminlyömisestä. Esitysluonnoksessa ehdotetaan työaikalakiin ja vuosilomalakiin säädöksiä laiminlyöntimaksusta, sen määräämisestä ja täytäntöönpanosta sekä muutoksenhausta laiminlyöntimaksua koskevaan päätökseen.

SAK kannattaa esitystä.

SAK esittää, että seuraamusmaksun käyttöönottoa, toimivuutta ja vaikuttavuutta seurataan sen voimaanastumisesta seuraavan kolmen vuoden ajan. Jos muutoksella ei saavuteta tavoitteita, haetaan ratkaisua epäkohtien tehokkaaksi kitkemiseksi.

Huomiot ehdotetuista laiminlyöntimaksuista ja niiden määristä

(TAL 44 a § ja VL 37a §)

Esitysluonnoksen mukaan työsuojeluviranomainen voi määrätä työaikalain mukaisen laiminlyöntimaksun työnantajalle, joka tahallaan tai huolimattomuudesta:

1) laiminlyö työvuoroluettelon laatimista tai työntekijöille tietoon saattamista koskevan velvollisuutensa taikka työntekijän vahingoksi muuttaa, kätkee, hävittää tai tekee työvuoroluettelon mahdottomaksi lukea ilman siihen oikeuttavaa perustetta; tai

2) laiminlyö työaikakirjanpidon pitämistä koskevan velvollisuutensa taikka työntekijän vahingoksi pitää työaikakirjanpitoa väärin, muuttaa, kätkee, hävittää tai tekee sen mahdottomaksi lukea.

SAK kannattaa muutosehdotuksia ja pitää tärkeänä, että muun ohella työvuoroluettelon perusteeton muuttaminen ja työaikakirjanpidon pitäminen väärin ehdotetaan laiminlyöntimaksun soveltamisalaan.

Vuosilomalain mukainen laiminlyöntimaksu voidaan esitysluonnoksen mukaan määrätä työnantajalle, joka tahallaan tai huolimattomuudesta laiminlyö vuosilomakirjanpidon työntekijän vahingoksi, pitää sitä väärin, muuttaa, kätkee tai hävittää sen taikka tekee sen mahdottomaksi lukea.

SAK kannattaa muutosehdotusta.

Sekä työaikalain että vuosilomain mukainen laiminlyöntimaksu olisi enintään 10 000 euroa. Jos samalla kertaa olisi määrättävä laiminlyöntimaksu kahdesta tai useammasta kyseisen lain mukaisesta laiminlyönnistä, määrättäisiin laiminlyönneistä yhteinen maksu, joka olisi enintään 15 000 euroa.

SAK pitää ehdotettujen laiminlyöntimaksujen enimmäismääriä liian pieninä, jotta niillä olisi niiltä toivottu ennalta ehkäisevä vaikutus. Esitysluonnoksen mukaan (s. 25) tavoitteena on yhtäältä pyrkiä ennaltaehkäisemään lainvastainen toiminta ja toisaalta estämään säännösten vastaisen toiminnan toistuminen tai jatkaminen.

SAK katsoo, että useammasta laiminlyönnistä määrättävää enintään 15 000 euron ”paljousalennus” ei ole perusteltua.

Huomiot laiminlyöntimaksun määräämisen arvioinnissa huomioon otettavista seikoista

(TAL 44 a § ja VL 37a §)

Työaikalain ja vuosilomalain muutosehdotusten mukaan laiminlyöntimaksun määrää arvioitaessa otetaan huomioon työnantajan koko sekä laiminlyönnin laatu, laajuus, kesto, tahallisuus, toistuvuus ja muut olosuhteet.

SAK pitää huomioon otettavaksi ehdotettuja seikkoja asiallisina ja perusteltuina, mutta katsoo, että laiminlyöntimaksun määrää arvioitaessa tulisi ottaa huomioon myös laiminlyönnin kohteena olevan työntekijän asema. Jos laiminlyönti kohdistuu haavoittuvassa tai työnantajasta erityisen riippuvaisessa asemassa olevaan työntekijään, tulisi tämän olla laiminlyöntimaksua korottava seikka.

Huomiot perusteista, jolloin laiminlyöntimaksua ei tule määrätä

(TAL 44 a § ja VL 37a §)

Työaikalain ja vuosilomalain muutosehdotusten mukaan laiminlyöntimaksu on jätettävä määräämättä, jos

1) laiminlyönti on kokonaisuutena arvioiden vähäinen;

2) maksun määrääminen olisi olosuhteet kokonaisuudessaan huomioon ottaen kohtuutonta; tai

3) laiminlyönti johtuu pätevästä syystä.

SAK katsoo, ettei laiminlyönti johtuu pätevästä syystä -perustetta (kohta 3) tulisi säätää. Sen sisältö ja suhde kohtuusharkintaan (kohta 2) jää liian epämääräiseksi ja tekee lainsäädännöstä epäselvää. 44 a §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa HE-luonnoksen sivulla 36 annetaan esimerkit pätevän syyn tilanteista:

• pienen yrityksen edustajan äkillinen sairastuminen tai muu vastaava poikkeuksellinen olosuhde

• työnantajasta riippumaton vahinkotapahtuma, kuten tulipalo tai vesivahinko, jonka seurauksena työaika-asiakirjat ovat tuhoutuneet, eikä työnantaja ole voinut kohtuudella estää tapahtumaa tai sen seurauksia.

SAK:n näkemyksen mukaan molemmat esimerkkitapauksista menevät myös kohtuusharkintaa koskevan perusteen piiriin.

Kaksoisrangaistavuuden kiellon huomioiminen ehdotuksissa

(TAL 44b § ja VL 37b §)

Esitysluonnoksen mukaan laiminlyöntimaksua ei voida määrätä sille, jota epäillään samasta teosta esitutkinnassa, syyteharkinnassa tai tuomioistuimessa vireillä olevassa rikosasiassa. Esitysluonnoksen mukaan maksua ei voida määrätä myöskään sille, jolle on samasta teosta annettu lainvoimainen tuomio. Lisäksi esitetään säädettäväksi, että työsuojeluviranomaisen on hakemuksesta poistettava maksu, jos se, jolle on määrätty laiminlyöntimaksu, on epäiltynä samasta teosta tuomioistuimessa vireillä olevassa rikosasiassa tai myöhemmin tuomitaan samasta teosta rangaistukseen.

Edellä todetun lisäksi säännöskohtaisten perustelujen mukaan (HE-luonnos s. 36) laiminlyöntimaksuasiaa käsiteltäessä työsuojeluviranomaisen on kuultava työnantajaa.

SAK:n näkemyksen mukaan kaksoisrangaistavuuden kielto (ne bis in idem –kielto eli kielto syyttää tai rangaista kahdesti samassa asiassa) on huomioitu ehdotuksissa riittävällä tavalla.

Huomiot merenkulkijoita koskeviin lakeihin (vastaavat ehdotukset kuin työaikalaissa ja vuosilomalaissa)

SAK yhtyy Suomen Merimies-Unionin (SMU) lausuntoon.

Huomiot vaikutusarvioinneista

Vaikutukset työsuojelu- ja muiden viranomaisen toimintaan (HE-luonnos s. 29-30)

SAK pitää myönteisenä, että työsuojeluviranomaiselle esitetään lisää resursseja kyseisen ilmiön valvontaan, mutta pitää ehdotettua resurssien lisäystä riittämättömänä. Työnantajalla tulee olla todellinen riski joutua laiminlyöntimaksun kohteeksi, jotta tavoitteena oleva laiminlyöntimaksujen ennaltaehkäisevä vaikutus toteutuu. Tämä edellyttää tarkastusmäärien lisäämistä. Herää kysymys, miksi HE ehdottaa lisämäärärahaa vain vähintään kolmeksi vuodeksi. Kaiken kaikkiaan työsuojeluvalvonnan resursseja on viime aikoina vähennetty, kun taas tehtäviä on lisätty ja tullaan lisäämään. SAK katsoo, että työolojen riittävä ja tehokas valvonta on yksi perusta oikeudenmukaiselle työelämälle, ja valvonnalle tulee taata riittävät resurssit.

HE-luonnoksen mukaan (s. 26) Suomessa on eri tietolähteiden mukaan jo pelkästään yksityisen sektorin työnantajia 70 000–90 000. HE-luonnoksen mukaan (s. 17) työvuoroluettelon laatimisvelvollisuutta käsiteltiin yhteensä 2 641 tarkastuksella vuonna 2025. Ilmeisesti vastaava määrä (2 641 kpl:ta) valvontoja on vuonna 2025 koskenut työaikakirjanpitoa. Tarkastusmäärät eivät ole riittäviä.

Vaikutukset työntekijöihin (HE-luonnos s. 26-27)

Vaikutuksia työntekijöihin ei ole arvioitu kovinkaan syvällisesti. Erityisesti arvio vaikutusten kohdentumista eri työntekijäryhmiin on vähäistä, vaikka nykytilakuvaus sisältää tietoa, jonka perusteella arviointia voisi tehdä.

SAK katsoo, että vaikutusarviointia voisi täydentää esim. seuraavilla osa-alueilla

1) vaikutusmekanismin kuvaaminen (miten laiminlyöntimaksu johtaa työntekijöiden aseman paranemiseen);

2) vaikutukset ulkomaalaisiin työntekijöihin ja työperäisen hyväksikäytön ehkäisyyn;

3) vaikutukset vaihtelevan työajan työntekijöihin;

4) vaikutukset matalapalkka-aloilla työskenteleviin työntekijöihin;

Mainittakoon vielä teknisenä huomiona, että sivulla 26 otsikolla vaikutukset työntekijöihin ei ole otsikkonumeroa ja siten se ei myöskään näy esitysluonnoksen sisällysluettelossa.

Muut mahdolliset huomiot

Laiminlyöntimaksun määrääminen (TAL 44b § ja VL 37b §, MTAi 22b §, MVMVL 30b §, KTL 26b §)

Esitysluonnoksessa esitetään työaikalakiin, vuosilomalakiin, merityöaikalakiin, merimiesten vuosilomalakiin ja lakiin työajasta kotimaanliikenteen aluksissa lisättävän työsuojeluviranomaiselle mahdollisuus määrätä laiminlyöntimaksun velvoitteiden laiminlyömisestä noudattaen kahden vuoden määräaikaa asian vireille saattamiselle sen kalenterivuoden päättymisestä, jolloin työnantajalla on ollut velvollisuus laatia asiakirja. Esitys kahden vuoden määräajasta ei ole riittävä.

Merenkulkijan on esitettävä merityöaikalakiin, merimiesten vuosilomalakiin ja lakiin työajasta kotimaanliikenteessä perustuvat vaatimuksensa kolmen vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana oikeus syntyi. Näin ollen viranomaisella tulisi olla mahdollisuus määrätä laiminlyöntimaksu, jos maksun määräämistä koskeva asia on saatettu vireille kahden vuoden sijasta kolmen vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jolloin työnantajalla on ollut velvollisuus laatia asiakirja.

Työ- ja elinkeinoministeriössä on myös käynnissä työaikaliitännäisten saatavien kanneaikaa koskevan sääntelyn muuttamista valmisteleva hanke TEM004:00/2025. Hankkeessa arvioidaan tarvetta muuttaa työaikalain kanneaikaa koskevaa 40 §:ää ja vuosilomalain kanneaikaa koskevaa 34 §:ää. Parhaillaan lausunnolla olevassa esityksessä ehdotetaan yhdenmukaistettavaksi työoikeudellisia vanhentumis- ja kanneaikoja. Työsuhteen kestäessä noudatettaisiin kolmen vuoden katkaistavissa olevaa vanhentumisaikaa, joka alkaisi kulumaan sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana saatava on erääntynyt. Tästä syystä on perusteltua muuttaa laiminlyöntimaksun määräämistä koskevia lakien pykälät muotoon: ”Laiminlyöntimaksua ei saa määrätä, jos maksun määräämistä koskevaa asiaa ei ole saatettu vireille kolmen vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jolloin työnantajalla on ollut velvollisuus laatia asiakirja”.