Työ- ja elinkeinoministeriön virkapuheenvuoro

Mikä on mielestänne TEMin strategian päätavoitteisiin liittyvä keskeinen haaste tai ongelma, joka tulisi ratkaista seuraavalla hallituskaudella? Mikä on ratkaisuehdotuksenne?

Korkeintaan kolme ongelmaa / haastetta ja ratkaisuehdotuksenne päätavoitteiden alle

Elinkeinoelämä uudistuu ja alueiden elinvoima vahvistuu

1.  Ongelma / haaste

Markkinoiden toiminta ja markkinakilpailu tunnistetaan yhä paremmin yhtenä talouskasvun lähteenä. Toimivilla ja kilpailullisilla markkinoilla luova tuho toimii tehokkaasti, kun yritykset kilpailevat tehokkuutta ja laatua parantavilla keksinnöillä ja innovaatioilla. Julkisvallan tehtävä on varmistaa, ettei markkinoilla pysty vääristämään reilua kilpailua yritysvastuuta tai työntekijöiden oikeuksia polkemalla.

Suomessa tilanne ei aina vastaa edellä kuvattua. Osalla toimialoista on tapahtunut haitallista markkinoiden keskittymistä. Lisäksi työmarkkinarikollisuus on valitettavan yleistä, eikä harmaata taloutta ja aggressiivista verosuunnittelua ole kyetty torjumaan. Työmarkkinarikollisuuden ja veronkierron avulla ei pitäisi saada epäreilua kilpailuetua vastuullisten yritysten kustannuksella.

Suomen markkinoista merkittävä, yli 40 mrd. € osuus muodostuu julkisista hankinnoista. Valitettavasti myös hankinnoissa esimerkiksi työlainsäädännön- ja ehtojen rikkomukset ovat yhä liian yleisiä. Koska julkisissa hankinnoissa kilpaillaan ensisijaisesti hinnalla laadun ja ns. kokonaistaloudellisen edullisuuden sijasta, myös sosiaaliset- ja ympäristönäkökulmat huomioidaan puutteellisesti. Silti yksityisen elinkeinotoimijan toimintaedellytyksiä hankinnoissa on vahvistettu huomattavasti viime vuosina kansallisilla lainsäädäntömuutoksilla. Tilanne on kestämätön, sillä julkinen sektori rahoittaa hankintojen kautta myös vastuutonta yritystoimintaa.

1. Ratkaisut ongelmaan / haasteeseen

Ratkaisuja edellä kuvattuun ongelmaan:

• Kuluttaja- ja kilpailuvirastolle tulee säätää otto-oikeus ja julkisten hankintojen vastuullisuuden valvontatehtävä. Lisäksi erilaisten kilpailurikosten sanktioita tulee tiukentaa ja tuomioiden oikeusvoimaa on laajennettava.
• Kilpailusääntelyssä tulee mahdollistaa ja edistää yritysten keskinäistä yhteistyötä, kun se liittyy yritysvastuun edistämiseen, kuten esimerkiksi työperäisen hyväksikäytön kitkemiseen.
• Työmarkkinarikollisuuteen tulee puuttua laajalla toimenpidekokonaisuudella. Esimerkiksi rikoslaissa 47 luvun mukaisten työrikosten rangaistusasteikkoja tulee kiristää, palkkavarkaus säätää rikokseksi ja ammattiliitoille säädettävä kanneoikeus. Lisäksi oikeudelliset esteet viranomaisten väliselle yhteistyölle ja tiedonvaihdolle tulee poistaa.
• Työsuojeluvalvonnan ja harmaan talouden riippumattoman tutkimustoiminnan toiminta tulee turvattava ja resursseja lisättävä. Harmaan talouden torjunta edellyttää myös verosuunnittelua torjuvia lainsäädäntömuutoksia ja veronumeron käytön laajentamista useammille toimialoille sekä tulorekisterin käytettävyyttä ja työnantajan pakollisia tietosisältöjä laajentamalla.
• Tilaajavastuulakia tulisi päivittää, esimerkiksi kiristämällä sanktioita, ja mm. työntekijöiden oikeuksista tulee säätää laissa selkeämmin ja velvoittavasti.
• Julkisten hankintojen lainsäädäntöä tulee korjata mm. siten, että kilpailu tapahtuisi ensisijaisesti laadulla ja kokonaistaloudellisella edullisuudella pelkän hinnan sijaan. Lisäksi hankintoihin tulee lisätä sosiaalisten- ja ympäristökriteerien käyttöä, vähintäänkin työlainsäädännön ja työehtojen kunnioittamiseen liittyen.

2. Ongelma / haaste

Elinkeinoelämän uudistuessa osa yrityksistä tai toimialoista kasvaa, kun samalla toiset alat ja yritykset sekä vanhat tuotantotavat supistuvat. Tämä prosessi edellyttää myös työvoiman uudelleenallokaatiota eli työvoiman joustavaa liikkuvuutta työpaikkojen ja toimialojen välillä.

Viime vuosien aikana edellytykset tällaiselle työvoiman liikkuvuudelle ovat kuitenkin heikentyneet. Muutosturvan tasoa on heikennetty voimakkaasti leikkauksilla, mikä osaltaan vaikeuttaa työstä toiseen siirtymistä sekä yksilön suojaa näissä tilanteissa. Erityisesti alanvaihto on muuttunut monille erittäin vaikeaksi aikuiskoulutustuen lakkauttamisen jälkeen.

2. Ratkaisut ongelmaan / haasteeseen

Ratkaisuja edellä kuvattuun ongelmaan:

• Aikuiskoulutustuen tilalle tulee ottaa käyttöön jatkuvan oppimisen tuki, joka rahoitetaan työttömyysvakuutusmaksuilla. Tässä mallissa koulutus tapahtuu ensisijaisesti osa-aikatyöskentelyyn yhteensovittamalla. Tukea tulee kohdentaa erityisesti matalasti koulutetuille, työvoimapula-aloille sekä aloille, joilla tapahtuu merkittäviä osaamistarvemuutoksia (mm. digitalisaation tai vihreän siirtymän vuoksi).
• Ammatillista koulutusta tulee kehittää. Esimerkiksi lähiopetusta ja yleissivistäviä opintoja sekä erilaisten oppilaitosten välistä yhteistyötä tulee lisätä.
• Koulutus on ylipäätään hyvin keskeisessä roolissa siinä, miten hyvät edellytykset yksilöllä on työllistyä ja kiinnittyä työmarkkinoihin. Tämän vuoksi pelkän perusasteen tutkinnon varassa oleville aikuisille tulee aina taata opiskelupaikka.
• Ansiosidonnaista työttömyysturvaa tulee parantaa. Esimerkiksi sovitellun työttömyysturvan suojaosa ja työttömyysturvan lapsikorotus on palautettava. Lisäksi työttömyysturvan porrastusta tulee lieventää. Nämä muutokset kannustavat myös osa-aikaiseen työntekoon, ehkäisevät lapsiköyhyyttä sekä mahdollistavat työttömälle aikaa löytää omaa osaamista hyvin vastaava työpaikka.
• Asumistuki tulee kohdentaa paremmin työssäkäyville mm. palauttamalla tuen suojaosa ja palauttamalla korvausaste 80 %:n.

3. Ongelma / haaste

Suomessa elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä tuetaan monin eri tavoin, mistä suoraviivaisin ja näkyvin esimerkki ovat yritystuet. Osa yritystuista on suoria tulonsiirtoja yrityksille, osa taas verojärjestelmän kautta myönnettäviä poikkeuksia normiverojärjestelmään nähden. Erityisesti verojärjestelmäämme on muodostunut vuosien saatossa suuri määrä (n. 180 kpl) erilaisia verotukia.

Yritystukien käyttö on perusteltua, kun niihin liittyy selkeä yhteiskunnallinen intressi. Esimerkiksi turvallisuuden ja huoltovarmuuden varmistaminen sekä TKI-toiminnan edistäminen ovat tällaisia yhteiskunnallisia tarkoitusperiä, jotka tulisivat markkinaehtoisesti laiminlyödyiksi. Lisäksi yritystuille on syytä saada myös sosiaalista vastinetta. Tukia ei saisi kohdentua esimerkiksi yrityksille, jotka laiminlyövät yritysvastuuta tai työntekijöiden oikeuksia.

Valitettavasti Suomen nykyinen yritystukijärjestelmä sisältää myös tukia, joilta puuttuu selkeä tunnistettava yhteiskunnallinen tarkoitusperä. Osa tuista on jopa selkeästi markkinoita vääristäviä ja talouskasvua heikentäviä. Suomen yritystukijärjestelmää tulisi uudistaa.

3. Ratkaisu ongelmaan / haasteeseen

Ratkaisuja edellä kuvattuun ongelmaan:

• Suoriin yritystukiin on tehtävä maltillinen tasoleikkaus.
• Suoria tukia olennaisempaa on kuitenkin puuttua veromuotoisiin tukiin. Verotukia tulee karsia, kuten esimerkiksi:
  • listaamattomien yhtiöiden osinkoverohuojennus,
  • metsälahjavähennys ja metsävähennys,
  • yrittäjävähennys,
  • perintö- ja lahjaverotuksen sukupolvenvaihdoshuojennus,
  • turpeen normia alempi verokanta ja turpeen verottoman käytön yläraja
• Yritystukien yhteiskunnalliset intressit tulee tunnistaa paremmin ja tukikriteerejä on täsmenttävä ohjaamaan tuen vaikuttavuutta kohti näitä intressejä.
  • Esimerkiksi turvallisuus ja huoltovarmuus sekä TKI-toiminta, vihreä ja oikeudenmukainen siirtymän tai muu elinkeinoelämän uudistaminen ovat tällaisia yhteiskunnallisia intressejä
• Jokaiseen yritystukeen tulee liittää velvoittavia sosiaalisia kriteerejä tuensaamisen ehdoksi.
  • Vähintäänkin tuensaamisen ehdoksi on asetettava työntekijöiden oikeuksien, työlainsäädännön ja työehtosopimusten kunnioittaminen
  • Tämän lisäksi tukiin on syytä asettaa harkinnanvaraisemmin muitakin sosiaalisia ja yhteiskunnallisia ehdollisuuksia, aina kun ne ovat perusteltuja.

Tällaiset ehdot voivat liittyä esim. vihreään siirtymään, innovaatiotoimintaan tai investointeihin, työntekijöiden koulutukseen ja osallistumisoikeuksiin taikka määräaikaiseen osingonmaksun hillitsemiseen.

Työllisyys kasvaa ja osaavan työvoiman saatavuus paranee

1. Ongelma / haaste

Työllisyyspalveluilla on edelleen liian pienet resurssit tehtäviin nähden. Resurssit ovat merkittävästi pienemmät verrattuna esimerkiksi Tanskaan, joka mainitaan usein mallimaana hyvästä työllisyyden hoidosta.

Työttömyysetuuksien nykyisessä rahoitusmallissa kuntien rahoitusvastuu työttömyysturvamenoista alkaa ja nousee portaittain sen jälkeen, kun henkilöllä täyttyy 100 päivää työttömyyttä. Työnhakijan osallistuminen työllisyyttä edistäviin palveluihin ei vähennä kuntien maksuvastuuta. Tämän takia työttömiä ei välttämättä ohjata enää pidempiin palveluihin, kuten palkkatuettuun työhön ja koulutuksiin, jotka parantavat työllistymistä pitkällä aikavälillä.

Tutkimukset osoittavat, että palkkatuki yrityksiin on yksi tehokkain työvoimapalvelu työllistymisen kannalta. Palkkatuetun työn hyödyntäminen ja sen rahoituksen turvaaminen ovat kuitenkin haastavia nykyisessä työllisyyspalveluiden rahoitusmallissa, kun palkkatuettu työ ei kerrytä lainkaan työttömyysturvan työssäoloehtoa ja kotikunnan rahoitusvastuu työttömyysturvasta säilyy aktivointipalvelun ajan.

1. Ratkaisut ongelmaan / haasteeseen

Ratkaisuja edellä kuvattuun ongelmaan:

• Työllisyyspalveluiden rahoitusta tulee lisätä asiantuntijoiden ehdottomalle tasolle vuosittain vuoteen 2040 saakka, jolloin rahoitustaso on 180 miljoonaa euroa nykytasoa korkeampi.
• Työttömyysetuuksien rahoitusmallia tulee muuttaa niin, että palkkatuettu työ ja työvoimakoulutus vapauttavat kunnat työttömyysturvan maksuvastuusta. Tämä kannustaa siihen, että kunnissa työttömiä ohjataan työelämään johtaviin palveluihin, mikä tukee työllisyyden kasvua.
• Lakia tulee muuttaa niin, että palkkatuetusta työstä saatu ansio kerryttää työttömyyspäivärahan työssäoloehtoa täysimääräisesti.
• Palkkatuen rahoitusta tulee muuttaa niin, että puolet rahoituksesta tulee kunnilta ja puolet valtiolta.
• Ikääntyneiden ja pitkäaikaistyöttömien pääsyä palkkatuettuun työhön tulee tehostaa: työpaikan löytyessä on löydyttävä myös rahoitusta.

2. Ongelma / haaste

Työttömistä suurella osalla on korkeintaan toisen asteen tutkinto. Elinvoimakeskusten kehittämis- ja hallintokeskuksen (KEHA-keskus) työvoimakatsauksessa elokuussa 2025 työttömien aktivointiaste oli 20,2 prosenttia, mikä on 7,7 prosenttiyksikköä matalampi kuin vuotta aiemmin. Aktivointiaste laskisi vielä enemmän, jos työttömien omaehtoinen koulutus poistettaisiin tilastoista.

Työttömien mahdollisuuksia kehittää omaehtoisesti osaamistaan on rajattu merkittävästi. Järjestelmä on sekava ja voi johtaa siihen, että työtön menettää oikeuden työttömyysturvaan, jos hän opiskelee omaehtoisesti.

2. Ratkaisut ongelmaan / haasteeseen

Ratkaisuja edellä kuvattuun ongelmaan:

• Kun työtön täyttää kaikki hänelle asetetut velvollisuudet, tulee hänen saada opiskella omaehtoisesti ilman, että tämä vaikuttaa hänen asemaansa ja oikeuteensa työttömyysturvaan.

3. Ongelma / haaste

Korkean työllisyyden tavoittelussa myös työsuhdeturvalla on keskeinen rooli. Vaikka heikko työsuhdeturva madaltaisi työllistämisen kynnystä, samalla myös irtisanomiskynnys madaltuu. Tämän vuoksi turvan heikentäminen ei ole kestävä keino työllisyyden edistämiseksi, vaan se voi kääntyä itseään vastaan.

Turvan heikentämisellä yhdessä muun työoikeudellisen sääntelyn kanssa on vaikutuksia myös työllisyyden rakenteeseen. Heikennykset johtavat herkästi epätyypillisten työsuhteiden (osa- ja määräaikaiset työsuhteet) kasvuun. Haittavaikutukset ovat näissä epätavallisissa työsuhteissa työskentelevien ihmisten arkeen suuria. Jos työsuhdeturva on heikko, tämän vaikutukset ilmenevät esimerkiksi heikompana syntyvyytenä ja tuottavuuskasvuna.

Kun yritykset siirtävät yrittäjäriskejä työntekijöiden vastuulle, siitä aiheutuvien haittojen vuoksi yritysten etu ei ole työlainsäädäntökysymyksissä yhdenmukainen yhteiskunnan ja työntekijöiden edun kanssa. Kyse on tarkoituksenmukaisen tasapainon löytämisestä, eikä työsuhdeturvan heikennykset ole ratkaisu, jos tavoite on korkean työllisyyden saavuttaminen. Korkean työllisyyden edistämiseksi olisi syytä parantaa työsuhdeturvaa.

3. Ratkaisut ongelmaan / haasteeseen

Ratkaisuja edellä kuvattuun ongelmaan:

• Työsopimuslakia tulee uudistaa siten, että työsuhteiden naamioiminen yrittäjyydeksi estetään.
• Työnantajan velvollisuutta tarjota kokoaikatyötä osa-aikatyötä tekeville työntekijöille tulee vahvistaa
• Työajan vakiintumisesta ns. nollatuntisopimuksissa tulee säätää nykyistä selkeämmin ja työnantajaa velvoittavammin suoraan laissa
• Työnantajan aloitteesta sovitun määräaikaisen työsopimuksen tulisi aina olla mahdollinen vain perustellusta syystä.
• Työnantajan aloitteesta solmitun määräaikaisen työvoiman käytön ja vaihtelevan työajan sopimusten ehtoja tulee tiukentaa niin, että pysyvä ja kiinteä työvoiman tarve määritellään nykyistä tiukemmin ja selkeämmin.
• Työsopimuslain mukaista työsuhteen perusteettomasta päättämisestä tuomittavista korvauksista tulee poistaa yläraja ihmisoikeussopimusten edellytysten mukaisesti.
• Tuotannollistaloudellisen irtisanomisen perusteita tulee tiukentaa ja työnantajien on osoitettava selvemmin, että irtisanominen on välttämätöntä.
• Työnantajille tulee säätää velvollisuus raportoida viranomaisille työvoiman vähennysten perusteista ja niiden vaihtoehdoista
• Jos työnantaja päättää työntekijän työsuhteen työntekijästä johtumattomasta syystä muulloin kuin koeaikana, tilanteisiin tulee säätää työnantajalle velvollisuus maksaa työntekijälle muutosturvakorvausta

Puhtaat investoinnit edistävät ilmastotavoitteiden saavuttamista

1. Ongelma / haaste

Ilmastonmuutos ja luontokato asettavat ekologisia kasvun rajoja Suomelle niin kansallisesti kuin globaalisti. Ne haastavat uudistamaan elinkeinorakennetta sekä ekologisen että sosiaalisen kestävyyden rajoissa. Puhtaan siirtymän edistäminen ei riitä Suomen tavoitteeksi, vaan tarvitaan onnistunut, oikeudenmukainen vihreä siirtymä samalla kun tavoitellaan kilpailukyvyn vahvistamista.

Jotta investoijat ja yritykset uskaltavat panostaa vihreisiin investointeihin ja parantaa näin Suomen kilpailukykyä, pitää EU:n ja kansallisen ilmastopolitiikan olla kunnianhimoista ja johdonmukaista eikä poukkoilla, kuten se on viime vuodet tehnyt. Suomi on jäämässä jälkeen sekä kansallisessa (erityisesti liikenne) että osassa EU-tavoitteitaan (erityisesti LULUCF). Toistaiseksi vihreän/puhtaan siirtymän edistämisessä ei ole huomioitu juurikaan sen vaikutuksia työntekijöihin ja heidän tarpeitaan. Kun elinkeinorakennetta uudistetaan ja investointeja tuetaan, on jatkossa huomioitava aina niiden sosiaaliset vaikutukset ja varmistettava osana kokonaisuutta työllisyyden edistämistoimet sekä mm. työntekijöiden osaamisen vahvistaminen osana kokonaisuutta.

1. Ratkaisut ongelmaan / haasteeseen

Ratkaisuja edellä kuvattuun ongelmaan:

• Suomen tulee sitoutua jatkossakin 2035 hiilineutraalisuustavoitteeseen ja jatkettava päästövähennystoimia kaikilla sektoreilla sekä edistettävä aktiivisesti kunnianhimoista EU:n ilmastopolitiikkaa. Ei riitä, että energia- ja ilmastostrategian viimeistely koordinoidaan, vaan sitä tulee päivittää (lisätoimia tarvitaan) vastaamaan kansallisen 2035 hiilineutraalisuustavoitetta.
• Sitoutuminen johdonmukaiseen ilmastopolitiikkaan on paras tae sille, että Suomeen suunnitellut vihreän siirtymän markkinaehtoiset investointihankkeet toteutuvat ja Suomeen syntyy samalla uusia laadukkaita työpaikkoja. Ilmastopolitiikasta peruuttaminen vie markkinoilla kilpailuetua vastuullisilta edelläkävijäyrityksiltä.
• Elinkeinorakenteen murrokset, kuten vihreä siirtymä, vaikuttaa myös työelämään. Jotta siirtymä tapahtuu oikeudenmukaisesti, siihen liittyvät työllisyysvaikutukset ja osaamistarpeiden muutokset tulee tunnistaa, ennakoida ja ratkoa mm. osana ilmasto- ja energiasuunnitelmia sekä toimialakohtaisia vähähiilitiekarttoja. Kansallista ilmastopolitiikan suunnittelua tulee täydentää toimialakohtaisilla työllisyys- ja osaamistarvekartoituksilla. Työntekijävaikutusten ja työntekijöiden tarpeiden huomioiminen on elinehto vihreän siirtymän hyväksyttävyydelle ja kannatukselle.

2. Ongelma / haaste

Suomi tullee tarvitsemaan lisää puhtaan energian tuotantoa erityisesti edistäessään vetytaloutta ja haasteena on todennäköisesti riittävän ja toimitusvarman energian saanti. Energiainvestointien, kuten ylipäätään muidenkin investointien, luvitusmenettelyt ovat paikoin hitaita. Luvitusta on kuitenkin muutettu viime vuosina, ja muutosten vaikutukset luvitusprosessien sujuvuuteen ovat vielä epäselvät.

2. Ratkaisut ongelmaan / haasteeseen

Ratkaisuja edellä kuvattuun ongelmaan:

• Puhtaan energian tuotannon toimitusvarmuuden toimitusvarman varmistamiseen on tärkeää ja hyvä selvittää, miten se onnistuu varmimmin. Keinoissa tulee kuitenkin korostaa markkinaehtoisuuteen ja teknologianeutraalisuuteen sekä lainsäädäntömuutoksiin perustuvia toimia, eikä heikossa julkistalouden tilanteessa tule kehittää uusia tukia yrityksille.
• Poikkeuksena edelliseen katsomme, että TKI-tukien käyttö on perusteltua myös energia-alalla, jos tukea kohdennetaan tarkkarajaisesti TKI-toimintaa ja uusiin lupaaviin teknologioihin. Tällaista toimintaa ja uusia teknologisia ratkaisuja syntyy markkinaehtoisesti yhteiskunnallista tarvetta vähemmän. Esimerkiksi uuden teknologian pienydinvoimalle kohdennettu TKI-tuki olisi perusteltu.
• Jos lupakäytäntöjä kehitellään edelleen teollisten laitosten investointien mahdollistamiselle, lopputulos ei saa heikentää ympäristö- tai työturvallisuuden toteutumista. SAK korostaa, että luvitusprosessien sujuvuuden kannalta olennaista on turvata luvituksen resurssit.

3. Ongelma / haaste

Suomeen tarvitaan valtavasti uusia vihreitä investointeja samalla kun nykyisen elinkeinorakenteen on uudistuttava kestävämmäksi. Tavoitteena investoinnit innovatiivisiin korkean jalostusasteen hankkeisiin on perusteltu. Vakaan ja uskottavaa ilmastopolitiikan lisäksi Suomi tarvitsee tukimuotoisia politiikkatoimia, jotka nopeuttavat yritysten uudistustahtia.

3. Ratkaisut ongelmaan / haasteeseen

Ratkaisuja edellä kuvattuun ongelmaan:

• Toisin kuin TEM:n strategiassa esitetään, nykyisen investointien verokannustimen jatkaminen ei ole perusteltua, sillä se on julkistaloudelle erittäin kallis ratkaisu (verotuottojen menetys miljardeissa). Lisäksi kyseinen verotuki on arvioitu tehottomaksi. Tämä tarkoittaa sitä, että valtaosa tukea saavista hankkeista toteutuisi myös ilman tukea, ja investoinneista korostuvat olemassa olevat, vanhat teknologiat. Tämän vuoksi verokannustimesta tulee luopua.
• Vihreän siirtymän tukeminen on itsessään perusteltua. Verokannustimen sijasta Suomessa tulee ottaa käyttöön määräaikaisia suoria TKI- ja investointitukia vihreän siirtymän edistämiseksi. Näihin määräaikaisiin tukiin tulee liittää myös velvoittavia sosiaalisia kriteerejä.
• Ylipäätään kaikilta eri yritystuilta tulee vaatia Suomessa nykyistä enemmän yhteiskunnallista vastinetta liittämällä niiden ehdoksi velvoittavia sosiaalisia kriteerejä aina kun se on mahdollista. Vähintäänkin tuensaamisen ehdoiksi tulee liittää työntekijöiden oikeuksien, työlainsäädännön ja työehtosopimusten kunnioittaminen, mutta myös oikeudenmukaiseen vihreään siirtymään liittyvien kriteerien käyttö olisi nykyistä useammin perusteltua.