Hallitus vähät välittää työntekijöiden perusoikeuksista muuttaessaan irtisanomisperusteita

Hallituksen esitys henkilöön liittyvää irtisanomisperustetta koskevan lainsäädännön muuttamisesta eli tuttavallisemmin potkulaki on edennyt eduskuntaan. Esityksen tarkoitus on käytännössä muuttaa työsopimuslakia siten, että henkilöön liittyvän irtisanomisen kynnys madaltuu. Esitys ei anna kuitenkaan vastausta siihen, kuinka paljon kynnys madaltuu. Ja tämä on merkittävä ongelma.

Esityksestä ei siis ole luettavissa sitä, kuinka paljon irtisanomiskynnys madaltuu. Sitä ei ole luettavissa pykäläteksteistä, eikä edes pykälien perusteluista. Pykälämuotoiluihin sisältyy joustavia ilmaisuja, joita lukemalla on mahdotonta sanoa, mitä ne oikeassa elämässä tulevat tarkoittamaan sen jälkeen, kun irtisanomiskynnys kokonaisuudessaan laskee.

Tämän epäselvyyden on vahvistanut myös ministeri Matias Marttinen.

Marttinen on todennut esimerkiksi Ilta-Sanomien 12.9. julkaistussa haastattelussa seuraavaa:

’’Vuosien kuluessa syntyy uutta oikeuskäytäntöä, joka lopulta näyttää, mille tasolle irtisanomiskynnys laskee.”

Kauppalehden 15.9. julkaisemaan Marttisen haastatteluun on puolestaan kirjattu seuraavaa:

’’Samalla Marttinen totesi, että menee useita vuosia, että syntyy taas uutta oikeuskäytäntöä.

”Sitä emme pysty sanomaan tarkalleen, mille tasolle irtisanomiskynnys tulee madaltumaan, mutta näillä muutoksilla päästään eteenpäin sillä tavalla, että saamme lisättyä suomalaisten pk-yritysten rohkeutta rekrytoida”.

Ministerin suulla on siis käytännössä vahvistettu, että ehdotettu sääntely on epäselvää. Ja tämä epäselvyys on merkittävä ongelma Suomen perustuslain näkökulmasta.

Suomen perustuslain 18 §:n 3 momentin mukaan nimittäin ’’ketään ei saa ilman lakiin perustuvaa syytä erottaa työstä’’.

Mitenhän tämä perusoikeus oikein toteutuu tilanteessa, jossa itse asiasta vastaava ministeri suoraan sanoo, ettei ole tietoa siitä ’’mille tasolle irtisanomiskynnys tulee madaltumaan’’ ja että ’’menee useita vuosia, että syntyy taas uutta oikeuskäytäntöä’’?

No huonostihan se toteutuu – ja näin sanovat minun lisäkseni myös aikaisemmat perustuslakivaliokunnan lausunnot.

Perustuslakivaliokunta on aikaisempien lakimuutosten yhteydessä todennut lausunnoissaan perustuslain 18 §:n 3 momenttiin liittyen esimerkiksi seuraavaa:

’’Ehdotetun muutoksen vaikutus irtisanomisperusteiden tulkintaan jää perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan lakitekstissä epäselväksi. Esityksessä viitataan perustuslakivaliokunnan aiemman käytännön kannalta ongelmallisesti siihen, että irtisanomisperusteen olemassaolo varmistuu vasta tuomioistuimen ratkaistua asian ja että viime kädessä riippuu tulevasta oikeuskäytännöstä, miten laajalle ja kuinka suuriin yrityksiin muutoksella tulee olemaan vaikutusta (s. 7 ja 14). Lisäksi perusteluissa (s. 16) todetaan, että uusi sääntely voi aiheuttaa ensi vaiheessa oikeudellista epävarmuutta.

Perustuslakivaliokunnan mielestä ehdotetun muutoksen merkitys jätetään merkittävältä osin myöhemmän oikeuskäytännön varaan, mikä vähentää työntekijän henkilöön liittyvien irtisanomisperusteiden tulkinnan ennakoitavuutta. Valiokunta katsoo, että hallituksen esitys ilmentää perustuslain 18 §:n 3 momentin kannalta kyseenalaista perusteluilla säätämistä, jonka puitteissa säännökselle perusteluissa annettua merkityssisältöä ei voida johtaa säännöksen sanamuodosta. Perustuslain 18 §:n 3 momentin kannalta ei voida pitää asianmukaisena, että irtisanomista koskeva sääntely muodostuu lainsäädännön muutoksen johdosta epäselväksi ja olennaisesti vain perusteluissa esitettyjen käsitysten ja myöhemmän, vasta ehkä useiden vuosien jälkeen täsmentyvän oikeuskäytännön varaan jääväksi.’’

Edellä kuvatussa lausunnossa oli kyse siitä, kun henkilöperusteiseen irtisanomiseen liittyvään kokonaisharkintaan lisättiin velvollisuus ottaa huomioon työnantajan palveluksessa olevien työntekijöiden lukumäärä sekä työnantajan ja työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan. Nyt taas on kyse siitä, että henkilöperusteista irtisanomista koskeva pykälä myllätään kokonaan uuteen uskoon – eli käytännössä vielä isommasta asiasta kuin oli kyse yllä viitatussa perustuslakivaliokunnan lausunnossa.

Toki lähes kaikki mitä lausunnossa on sanottu, olisi sovellettavissa myös nyt ehdotettuun sen epämääräisyyden takia. Ja tämän on vahvistanut ministeri ihan itse sanomalla, että ’’menee useita vuosia, että syntyy taas uutta oikeuskäytäntöä ja että ”sitä emme pysty sanomaan tarkalleen, mille tasolle irtisanomiskynnys tulee madaltumaan’’. Toisin sanoen hallitus on työministerin suulla itse vahvistanut, että se vähät välittää työntekijöiden perusoikeuksista.

Lakiluonnos on käynyt läpi oikeuskanslerinviraston ennakkotarkastuksen. Ennakkotarkastuksessa oikeuskanslerinvirasto kiinnitti huomiota useisiin perustuslain säännöksiin. Ennakkotarkastuksen jälkeen työ- ja elinkeinoministeriö kuitenkin lähinnä vain muokkasi esityksen perustelutekstejä. Ministeriö teki esimerkiksi seuraavan lisäyksen:

’’Huomionarvioista on, että irtisanomisperusteelta edellytettävän asiallisuuden vaatimuksen voidaan itsessään arvioida vaativan tiettyä vakavuuden astetta. Toisin sanoen irtisanomisperuste ei olisi asiallinen, jos se perustuu ainoastaan vähäisenä pidettävään menettelyyn, laiminlyöntiin tai työntekoedellytysten heikentymiseen. Edellä luvussa 4.2 on arvioitu, että esityksen vaikutukset ovat maltillisia. Näin ollen painava-sanan poiston seurauksena tapahtuvaa irtisanomiskynnyksen alentamista voidaan pitää perusoikeuksien kannalta lähinnä vähäisenä heikennyksenä.’’

Tämä kuulostaa toki hyvältä, mutta työntekijöiden perusoikeuksien näkökulmasta tämän ’’vähäisen heikennyksen’’ pitäisi ilmetä täysin yksiselitteisesti esityksestä ja esityksen pykälistä – eikä vain perustelujen yksittäisestä lauseesta.