Jarkko Elorannan puhe SAK:n edustajiston kokouksessa 1.6.2023

SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta
SAK:n edustajiston kokous 1.–2.6.2023
Helsinki Congress Paasitorni

Hyvät edustajiston jäsenet, ay-toverit, kokousväki!

Talven ja kevään työmarkkinakierros on vaikea ja vaativa. Taloudellinen epävarmuus ja korkea inflaatio loivat hankalan neuvotteluympäristön. Jo alkuun oli selvää, ettei korkean inflaation aiheuttamaa ostovoiman pudotusta ollut mahdollista kuroa umpeen yhdellä neuvottelukierroksella. Tämä myös selvästi sanottiin ulos julkisuuteen ja jäsenistölle niin liitoista kuin keskusjärjestöstä.

Inflaation aiheuttama ostovoiman pudotus on ollut historiallinen. Samanlainen on koettu viimeksi yli 60 vuotta sitten. Näin ollen on tietysti aivan päivänselvää, ettei nykyisenkaltainen tilanne voi jatkua. Sitä eivät palkansaajat kestäisi, mutta sitä eivät kestäisi myöskään yritykset eikä julkinen talous. Palkkojen on seurattava kustannuskehitystä. Kutistuva ostovoima uhkaa koko yhteiskunnan kehitystä ja yhtenäisyyttä.

Inflaatio ei myöskään kohtele ihmisiä tasa-arvoisesti. Pienituloiset kärsivät inflaatiosta rajuimmin, koska heidän rahansa menevät perushyödykkeiden ja -asioiden hankkimiseen – ruokaan, bensaan, sähköön, asumiseen. Ja näiden hinnat ovat nousseet yleistä inflaatiota enemmän, vaikka juuri nyt näemmekin esimerkiksi sähkön hinnan alentumisen – kiitos viisaan energiapolitiikan, jossa Suomi on irrottautumassa fossiilisista energialähteistä. Mutta hinnat eivät palaa entisille tasoilleen ja pienituloisten palkansaajien piina jatkuu.

Paljon on puhuttu myös palkkojen liukumista ja työvoimapulan aiheuttamasta palkkojen noususta. Taitaa kuitenkin olla niin, että palkkaliukumat ja yksittäisen työntekijän vahva paikallinen palkkaneuvotteluasema ei toteudu monenkaan SAK:laisen duunarin kohdalla. SAK:lainen duunari saa ne korotukset, joita liitto tes-neuvotteluissa neuvottelee. Ja siksi solidaarisen palkkapolitiikan, yleiskorotusten suuruuden ja muodon merkitys on liittojemme jäsenille ratkaiseva. Tämä tuntuu kovin usein julkisuudessa unohtuvan.

Toimeentuloon vaikuttaa myös se, että moni SAK:lainen tekee vastentahtoista osa-aikatyötä. Silloin toimeentulo on usein niukkaa ja työnantaja voi palkkakustannuksiaan säädellä myös työtuntien määrällä. Soviteltu työttömyyspäiväraha tuo toimeentuloon pientä lisää, mutta sekin näyttää olevan sosiaaliturvan leikkaajien kiikareissa kannustinloukkojen purkamiseksi. Parempi olisi kuitenkin kiristää työnantajien lisätyön tarjoamisvelvoitetta ja vaatia osa-aikaisuuden perusteet samalla tavoin lakiin kuin on määräaikaisen työsuhteen perusteet.

Hyvät kuulijat!

Duunariköyhyys on noussut keväällä myös julkiseen keskusteluun ja toivottavasti tietoisuuteenkin. SAK on myös asiaa omalta osaltaan selvittänyt ja uutisoinut.

Sosiaalituet ovat indeksoituja ja siksi suhteellisen hyvin suojattuja inflaatiolta. Palkkojen ja erityisesti matalien palkkojen osalta tilanne on toinen. Ihmiset, jotka ovat juuri ja juuri selviytyneet palkallaan, saaneet laskunsa maksettua ja velvoitteensa hoidettua, saattavat löytää itsensä tilanteesta, jossa palkkarahat eivät enää riitä toimeentuloon. Tämä on kestämätöntä. Nämä duunarit kamppailevat toimeentulonsa kanssa.

Monet saavat usein asumistukea, joskus jopa toimeentulotukea selviytyäkseen arjesta. Palkan tulisi riittää elämiseen, mutta näin ei aina ole. Asumistuki toimii nykymuodossaan myös työn teon kannusteena. Korkeiden asumiskustannuksien alueella pelkällä palkalla on vaikea tulla toimeen. Siitä huolimatta Säätytalolla on halua asumistukea leikata. Vai onko tavoite sosiaaliturvan leikkaamisen lisäksi se, että duunarit ajetaan asumaan yhä kauemmas kasvukeskuksista ja samalla siivotaan pois ylemmän keskiluokan silmistä ja mielistä? Kovaa segregaatiota vahvistavaa politiikkaa, jota en todellakaan haluaisi Suomessa nähdä.

Tämä kaikki tarkoittaa ainakin kahta asiaa. Matalimpien palkkojen on noustava suhteessa enemmän ja siksi euromääräisten palkankorotusten merkitys on suuri – ja niitähän me näimme kuluneella kierroksella esimerkiksi PAMin sopimusaloilla. Toisekseen Säätytalolla suunnitellut asumis- ja toimeentulotuen tai työttömyysturvan leikkaukset pitää jättää tekemättä. Jos halutaan ihmisiä työmarkkinoille ja jos halutaan pitää huolta matalapalkkaisen työn kannattavuudesta, niin keskeisten tukien leikkaukset eivät ole ratkaisu, eikä niitä voi hyväksyä.

Arvoisa kokousväki!

Palkankorotusten suuruuden ja muodon lisäksi tes-neuvotteluja hankaloitti työnantajien toiminta. Vahva EK:lainen koordinaatio näkyi paljaimmillaan, kun muut työnantajaliitot kieltäytyivät neuvottelemasta, koska Teollisuusliiton ja Teknologiateollisuuden työnantajien välille ei ollut saatu sopimusta aikaan. Eikä sitä sopimusta helpolla siellä saatukaan aikaan. Koko syksyn kestäneet neuvottelut eivät tuottaneet tulosta. Kierrokselle tyypillisesti työtaisteluja tarvittiin tilanteen laukaisemiseksi. Suma seisoo ja sitä joudutaan kasapanokselle purkamaan. Sellainen on suomalaisen työnantajan neuvottelukyky ja -halu tällä hetkellä.

SAK:n hallitus teki joulukuussa merkittävän päätöksen vauhdittaakseen työehtoneuvotteluja. Sovimme yhteisestä koordinaatiosta ja sanoimme ulos raamin palkankorotustavoitteesta. Tämä päätös noteerattiin isosti niin työnantajan taholta, mediassa kuin jäsenistömmekin keskuudessa. Se nähtiin ay-liikkeen voimien kokoamisena, voimaantumisena, vastaliikkeenä työnantajan raudanlujalle koordinaatiolle.

Emme varmasti onnistuneet kaikissa koordinaatiolle asettamissamme tavoitteissa emmekä varmasti prosessissakaan, mutta latu on nyt auki. Yhteisen tekemisen ja neuvottelutoiminnan yhteensovittamiselle pohjia on tallattu. Vaikka jokaisella mallilla on puutteensa ja haasteensa, lienee kuitenkin niin, että yhdessä meillä on enemmän voimaa ja vaikutusvaltaa kuin yksinämme. Tämän analyysin lienee työnantajapuolikin tehnyt, kun koordinaationsa on rakentanut ja vahvasti varustanut. En oikein tiedä, miten meidän analyysimme voisi olla toisenlainen.

Kokonaan toinen kysymys sitten on, miten asiat toteutamme ja mitä oikein tavoittelemme. Nämä keskustelut on syytä aloittaa uudelleen nopeasti, koska seuraavat neuvottelut ovat kuitenkin jo oven takana. Tiedämme, miten työnantaja toimii, mikä on heidän taktiikkansa ja strategiansa. Tiedämme, miten valtakunnansovittelija toimii, usein myös työnantajan tukena ja kantojen vahvistajana. Nyt on meidän aikamme luoda ja viimeistellä omaa taktiikkaamme ja strategiaamme.

Hyvä kokousväki!

Lopulta päänavaus kierroksella saatiin aikaiseksi, mutta se ei johtanut helppoihin ratkaisuihin perässä tulevien liittojen neuvotteluissa. Ja kierros on vieläkin kesken, kun yksityisellä sosiaalipalvelualalla ratkaisua ei ole saatu aikaiseksi ja alan liitot, JHL SAK:laisista, ovat joutuneet vauhdittamaan ratkaisun syntyä työtaisteluilla.

Neuvottelujen ajautuminen usealla alalla työtaisteluihin kertoo nykyisen mallin heikkouksista, siitä että tila kullekin toimialalle sopivien ratkaisujen aikaansaamiseksi on liian pieni, liian kapea, liian rajoittava.

Työtaistelujen toteuttamisesta on myös todettava muutama sana. On kriittisesti arvioitava kevään tapahtumia työtaisteluoikeuden todellisen toteutumisen näkökulmasta.

Kansallinen huoltovarmuus on noussut arvoon arvaamattomaan ensin koronan ja nyt Ukrainassa riehuvan Venäjän aloittaman laittoman hyökkäyssodan vuoksi. Suomi on hyvin valmistautunut kriiseihin ja huoltovarmuus on olennainen osa yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta. Suomalaisen huoltovarmuuden erityispiirre on elinkeinoelämän vahva osallistuminen sen luomiseen, ylläpitämiseen ja kehittämiseen yhdessä Huoltovarmuuskeskuksen kanssa ja sen rinnalla. Poolijärjestelmän kautta yritykset ovat mukana oman toimialansa huoltovarmuuden ylläpitämisessä. Palkansaajat ovat tänä päivä edustettuina Huoltovarmuusneuvostossa.

Kaupan alan ja erityisesti kaupan logistiikan lakon uhatessa työ- ja elinkeinoministeriö siirsi valtakunnansovittelijan pyynnöstä lakkoa 14 vuorokaudella. Siirtoa perusteltiin huoltovarmuudella. On kuitenkin perin kummallista ja jopa huolestuttavaa, että kaupan huoltovarmuus on uhattuna muutaman päivän lakon vuoksi, vaikka sen alkamisesta on lain vaatimusten mukaisesti ilmoitettu kahta viikkoa aikaisemmin.

Mieleen saattaa myös tulla se, että huoltovarmuutta käytettiin keppihevosena lakko-oikeuden rajoittamiseen. Toinen mahdollisuus tietenkin on, että työnantajapuolella ei ole osaamista toimia lakkotilanteessa ja neuvotella lakkorajoista ja suojelutyöstä. Tämäkin vaihtoehto on huolestuttava.

SAK:lainen ammattiyhdistysliike on selvästi ja useasti toistanut lakkotilanteissa, että se on valmis neuvottelemaan lakkorajoista ja huolehtimaan, ettei henkeen, terveyteen tai omaisuuteen kohdistu uhkaa. Erityisen hyvin tämä tuli selväksi muun muassa ahtaajien lakon aikana, jolloin materiaalikuljetukset Ukrainaan turvattiin, vaikka julkisuudessa muunlaisia huhuja liikkuikin.

Jotta kuvatun kaltaisilta tilanteilta vältyttäisiin ja huoltovarmuuden toteuttaminen olisi vahvalla, läpinäkyvällä, yhteisesti hyväksytyllä pohjalla, on syytä vahvistaa palkansaajien roolia huoltovarmuusorganisaatioissa. On syytä pikaisesti selvittää, miten kunkin toimialan palkansaajat osallistuisivat nykyiseen pooliyhteistyöhön tai vaihtoehtoisesti muodostaa palkansaajille oma rakenteensa huoltovarmuusorganisaatioissa. Työntekijät viime kädessä työllään tekevät ja varmistavat huoltovarmuuden, eikä saa missään olosuhteissa olla niin, että huoltovarmuusargumenttia käytetään työntekijöitä vastaan ja lakko-oikeuden rajoittamiseen.

Toinen asia, joka kevään työtaisteluissa koettiin, oli vuokratyövoiman huomattava rekrytointi tekemään lakonalaisia töitä. Usein nämä vuokratyöntekijät ovat ulkomailta tulleita työntekijöitä, joiden osaaminen ja tieto suomalaisten työmarkkinoiden toiminnasta ja pelisäännöistä on rajallista. He ovat usein myös vahvasti työnantajansa antaman informaation varassa ja heikossa työmarkkina-asemassa työnantajaansa nähden. Heitä ei voi syyttää lakon murtamisesta, mutta vuokratyötä käyttäviä ja tarjoavia yrityksiä voi.

Jotta vuokratyöllä ei tosiasiallisesti rajoiteta lakko-oikeutta, olisi Suomessa säädettävä usean Euroopan maan tapaan vuokratyövoiman käytön kielto lakon alaisiin töihin. Tämä selventäisi tilannetta ja tekisi selväksi pelisäännöt lakkotilanteessa. On myös muistettava, että ulkopuolisen työvoiman käyttöä lakon murtamiseksi on ILO-käytännössä pidetty yhdistymisvapauden vakavana loukkauksena. Ja vuokratyövoimaa on pidettävä varsin selvästi ulkopuolisena työvoimana tässä merkityksessä. Lakko-oikeus on työntekijöiden perusoikeus ja sitä tulee vahvasti kunnioittaa eikä rapauttaa epämääräisillä ja läpinäkymättömillä perusteilla.

Hyvät ay-toverit!

Suomessa käytiin kaksi kuukautta sitten eduskuntavaalit. Säätytalolla on kokoomuksen johdolla kasattu oikeistokonservatiivista hallitusta kuukauden päivät. Monissa ennakkoarvailuissa uskottiin oikeistohallituksen synnyttämisen olevan läpihuutojuttu. Toisin on käynyt. Esimerkiksi liberaaleja arvoja juhlapuheissaan liputtava RKP on saanut huomata, että mahdollinen hallitusyhteistyö perussuomalaisten kanssa ei välttämättä suju kuin Strömsössä.

Hallitusohjelma ei ole vielä valmis, mutta Säätytalolta tihkuneiden tietojen mukaan seuraavien vuosien kyyti tulee olemaan kylmää muuallakin kuin ankkalammella.

Tällä viikolla kuulimme kaavailuista poistaa ay-jäsenmaksujen verovähennysoikeus. Ei ole yllättävää, että myös valtiovarainministeriön kamreerikunta on edistämässä tätä. Hämmentävää ja epäjohdonmukaista on sen sijaan se, että työnantaja- ja yrittäjäjärjestöjen jäsenmaksujen verovähennyksiin ei aiottaisi puuttua.

Kokoomus nousi vaalien voittajaksi lietsomalla moraalipaniikkia julkisen talouden tilasta. Siitä huolimatta puolue ajaa tuloverojen alentamista. Ay-jäsenmaksujen verovähennyksen poisto tarkoittaisi tosiasiassa veronkorotusta, joka koskisi toista miljoonaa suomalaista. Oikeistopuolueiden vihamielisyys ay-liikettä ja palkansaajaa kohtaan ei tule yllätyksenä. Nähtäväksi jää, päätyykö työntekijöiden puolta juhlapuheissa pitävät perussuomalaiset kumileimasimen asemaan, kun oikeiston suunnitelmia ay-liikkeen heikentämiseksi toteutetaan.

Hallitusneuvottelujen käsikirjoitus alkaakin pikkuhiljaa valjeta. Neuvotteluihin marssitetaan satoja asiantuntijoita, joiden viesteistä keskeisten neuvottelupöytien puheenjohtajina toimivat kokoomuslaiset valitsevat itselleen sopivimmat. Sen jälkeen muiden hallituspuolueiden tehtävänä on lähinnä toimia rätteinä, joilla neuvotteluhuoneiden pöytiä pyyhitään.

Hyvät kuulijat!

Tiedämme hyvin, kuinka tarkkaan Etelärannan toiveita Säätytalolla kuunnellaan. Työnantajat ovat vuosikausia vaatineet lakko-oikeuden rajoittamista. Työnantajien silmätikkuina ovat olleet erityisesti tukilakot ja poliittiset lakot. Kieltojen lisäksi lakkosakkoja halutaan korottaa ja kuumapäisimmät työnantajapuolen edustajat ovat vaatineet jopa henkilökohtaista korvausvelvollisuutta työntekijöille.

Lienee ilmiselvää, että tämä ei meille käy. SAK:n näkökulmasta työtaisteluoikeus, mukaan lukien poliittiset ja tukilakot, ovat perusoikeuksia, joihin ei tule kajota. Jos jotain, niin työrauha- ja neuvottelujärjestelmän lainsäädäntöä on käsiteltävä kolmikantaisesti ja sovittava kolmikantaisesti. Työtaisteluoikeus on viime kädessä sananvapauskysymys. Pidänkin erittäin huolestuttavana kehitystä, jossa kansalaisten perusoikeuksia ryhdyttäisiin rajoittamaan. Se ei kuulu länsimaiseen demokratia- ja oikeuskäsitykseen.

Etelärannan toivelistalla on myös paikallisen sopimisen laajentaminen ohi työehtosopimusten järjestäytymättömään yrityskenttään. Ay-liike, työehtosopimukset ja valtakunnallinen järjestäytyminen halutaan ohittaa. On kummallista, että järjestäytyneet yritykset hyväksyvät tämän.

Yleissitovuuden säilyttämisellä on turha mahdollisten hallituspuolueiden retostella, jos se tosiasiallisesti tuhotaan villillä paikallisella sopimisella. Osaavat, vastuulliset osapuolet ovat kuitenkin paras tae sille, että asiat pysyvät hallinnassa ja työehtojen taso säällisenä sekä yritysten keskinäinen kilpailu reiluna.

Arvoisa edustajistoväki!

Jos kokoomus ratsasti vaalivoittoon velkapelolla, perussuomalaisten kannatus perustui ennen kaikkea maahanmuuton vastustamiseen. On toki tunnustettava, että osa perussuomalaisten esittämistä huolista on aiheellisia. On murheellinen tosiasia, että työperäinen hyväksikäyttö suorastaan rehottaa 2020-luvun Suomessa.

Jos asiaan ei puututa tiukemmin, työmarkkinarikollisuus murentaa suomalaista yhteiskuntaa ja työelämää sisältä päin ja johtaa vääjäämättä työmarkkinoiden eriytymiseen. Luokattomiin työehtoihin ei myöskään päästä puuttumaan, jos yleissitovuus murennetaan ja paikallinen sopiminen päästetään villisti valloilleen. Tämä on syytä muistaa.

SAK on esittänyt lukuisia keinoja työperäisen hyväksikäytön torjumiseksi alipalkkauksen kriminalisoinnista ammattiliittojen kanneoikeuteen ja rikollisten työnantajien liiketoimintakieltoon. Säätytalolta on kuulunut vain työluvan tulorajan nostaminen. Tällä uudistuksella ei työmarkkinarikollisuutta kitketä. Perussuomalaiset ovat esiintyneet kovana maahanmuuttokysymyksissä, mutta jos tulorajan nosto on ainoa keino parantaa työmarkkinarikollisuuden torjuntaa, niin tulos on surkea.

Hyvät edustajiston jäsenet!

SAK:n edustajistokausi on kääntymässä lopuilleen. Tämä edustajisto kokoontuu vielä syksyllä viimeiseen kokoukseensa. Kulunut kausi on ollut muutosten aikaa suomalaisilla työmarkkinoilla, sopimus- ja neuvottelujärjestelmässä ja SAK:laisessa ay-liikkeessä.

SAK aloitti muutosmatkansa jo vuonna 2016 ja se muutosmatka jatkuu. Kaikki muutokset eivät ole toivomiamme, mutta meidän on joka tapauksessa pidettävä keskusjärjestö ja koko SAK:lainen liittoperhe parhaassa mahdollisessa iskussa ja toimintakyvyssä. Tehtäviemme toteuttamiseksi tarvitsemme voimavaroina niin ihmisiä, osaamista kuin rahaakin. Ja meidän pitää käyttää nämä voimavarat viisaasti. On syytä miettiä myös työnjakoa liittojen ja keskusjärjestön välillä.

Tässä kokouksessa keskustellaan ensi kerran edustajiston tasolla keskusjärjestön tulevasta strategiasta. Tähän mennessä sitä on valmisteltu johtoryhmän. työvaliokunnan ja hallituksen toimesta. Henkilöstölle asiaa on esitelty ja työn jatkuessa henkilöstön osallisuus vahvistuu. Samoin jäsenliittojen hallinnoille on tarkoitus strategiaa tulevan syksyn ja talven aikana esitellä. Lopullisesti strategian hyväksyy SAK:n uusi edustajisto kesän 2024 järjestäytymiskokouksessaan.

Samaan aikaan strategian päivittämisen kanssa uudistetaan keskusjärjestön sääntöjä. Ja tästäkin valmistelusta kuulemme tässä kokouksessa. Edellisen kerran säännöt uudistettiin vuonna 2016, kun edustajakokousmallista siirryttiin edustajistomalliin. Sääntömuutosta on ollut valmistelemassa sääntötyöryhmä, jossa liittojen edustajat ovat olleet mukana. Valmistelun tilannetta on käyty läpi myös SAK:n hallituksessa. Säännöt ja niihin valmistellut muutokset ovat myös lausunnoilla liitoissa elokuun puoleen väliin saakka. Tarkoitus on, että tämä edustajisto hyväksyy uudet säännöt viimeisessä kokouksessaan marraskuussa.

Marssijärjestys strategian ja sääntöjen välillä on se, että strategia tulee ensin ja säännöt seuraavat. Säännöt eivät siis sanele strategiaa ja sääntöjen pitää enemmänkin mahdollistaa toimintaan kuin rajoittaa ja estää sitä. Nyt aikajana on sellainen, että säännöt hyväksytään ennen strategiaa. Se on mahdollista tehdä, koska suuntaviivat strategian uudistamisesta ja suunnasta ovat riittävän valmiita ja pureskeltuja.

Tavoitteena on entistä iskukykyisempi, fokusoidumpi, vaikuttavampi SAK, joka yhdessä jäsenliittojen kanssa tekee vahvaa edunvalvontaa ja vaikuttamista jäsenistön eduksi ja hyväksi. Nyt ja jatkossa.