Yhdysvaltojen ay-liikkeen hajaannus vakava takaisku
SAK:n johtaja Marjaana Valkonen AFL-CIO:n edustajakokouksesta:
– Yhdysvaltojen ammattiyhdistysliike on hajonnut kahtia. Kolme neljästä suurimmasta jäsenliitosta on lähtenyt keskusjärjestö AFL-CIO:sta ja eroamisia on ilmeisesti tulossa lisää. Tämä on vakava takaisku Yhdysvaltojen ammattiyhdistysliikkeelle, toteaa AFL-CIO:n Chicagossa pidettyä edustajakokousta seuraamassa ollut SAK:n kansainvälisen osaston johtaja Marjaana Valkonen.
Pitkään jatkuneet kiistat johtivat siihen, että keskusjärjestö AFL-CIO:sta erosi edustajakokouksen aattona 24.7. kaksi merkittävää liittoa: 1,3 miljoonan jäsenen monialaliitto Teamsters, joka edustaa mm. rekankuljettajia sekä palvelualojen liitto SEIU. Se on 1,8 miljoonan jäsenen järjestönä ollut AFL-CIO:n suurin jäsenliitto. Nämä liitot eivät liittolaisineen saaneet enemmistöä edustajakokouksessa, joten ne päättivät erota. Heinäkuun 29. päivä erosi myös kolmas liitto, 1,4 miljoonan jäsenen UFCW, joka edustaa mm. elintarvike- ja liikealan työntekijöitä.
Hajaannuksen tiellä otettiin pitkä askel, kun keskusjärjestön politiikkaan muutosta vaatineet liitot organisoituvat kesäkuun puolivälissä liittoutumaksi &#;8221Change to Win”. Tässä liittoutumassa ovat mukana edellä mainittujen järjestöjen lisäksi UNITE HERE (tekstiili-, sairaala-, hotelli- ja ravintolatyöntekijät), Carpenters and Joiners (kirvesmiehet ja puusepät), United Farm Workers (maataloustyöntekijät) sekä Labourers (mm. rakennustyöläiset). Liittoutumassa mukana olevat liitot edustavat yhteensä lähes 6 miljoonaa järjestäytynyttä työntekijää. AFL-CIO:n jäsenmäärä on ollut noin 13 miljoonaa.
– Yhdysvaltojen ammattiyhdistysliikkeen hajaannus on vakava takaisku myös kansainväliselle ammattiyhdistysliikkeelle. Yhdysvallat on maailman suurin talous ja ay-liike on ollut vaikeassa tilanteessa jo aikaisemmin. Järjestäytymisaste on ollut laskussa – se on nyt 12,5 prosenttia ja yksityisellä sektorilla vain 7,9 prosenttia. Poliittinen tilanne on ollut vaikea työntekijöiden kannalta. Hajaannus heikentää ay-liikkeen asemaa Yhdysvalloissa, Valkonen sanoo.
Valkosen mukaan hajaannuksella on vaikutus myös demokraatteihin. AFL-CIO on ollut merkittävä tuki demokraateille ja keskeinen voima mm vaalityössä. Rahoituksellakin on ollut huomattavaa merkitystä. Monet merkittävät demokraattien johtajat ilmaisivatkin huolensa ristiriitojen seurauksista AFL-CIO:n edustajakokouksessa. Puheenjohtaja John Sweeney sai heiltä kiitosta ja vahvaa tukea.
– Liittoutuman keskeisenä vaatimuksena on ollut, että AFL-CIO:n on panostettava huomattavasti enemmän järjestäytymisen edistämiseen. Keskusjärjestö on tehnyt myös aktiivista järjestäytymistyötä, mutta vuonna 1995 puheenjohtajaksi nousseen John Sweeneyn tärkeimpänä saavutuksena pidetään poliittisen työn tehostamista. Liitot ovat arvostelleet keskusjärjestöä liian suuresta keskittymisestä poliittiseen vaikuttamiseen ja kritiikki kasvoi viime syksynä hävittyjen vaalien jälkeen. Oppositiossa olleet liitot painottivat, että korkea järjestäytymisaste takaa myös paremmat poliittiset vaikutusmahdollisuudet, Marjaana Valkonen kertoo.
AFL-CIO päätti edustajakokouksessaan panostaa huomattavasti lisää järjestäytymiseen. Se tehostaa kampanjointia ay-vastaisia yrityksiä, etenkin Wal Martia, vastaan. Niin ikään toimialakohtaista yhteistyötä tehostetaan. Toiminnan keskeisenä painopistealueena pysyy kuitenkin edelleen poliittinen vaikuttaminen. Monet opposition vaatimat uudistukset siis toteutettiin edustajakokouksessa, mutta se ei enää riittänyt turvaamaan yhtenäisyyttä.
– Kysymys on tietenkin myös valtataistelusta. Oppositio vaati AFL-CIO:n koko johtokolmikon vaihtamista. Puheenjohtaja John Sweeneyn väistyminen oli päätavoite, mutta 71-vuotias Sweeney päätti taistella. Hänet valittiin puheenjohtajaksi edelleen. Myös troikan muut jäsenet Richard Trumka ja Linda Chavez-Thompson jatkavat edelleen, toteaa Valkonen.
AFL-CIO:n edustajakokous jätti oven avoimeksi yhtenäisyyden palauttamiselle, mutta se lienee mahdotonta lähitulevaisuudessa. Liittoutuman organisoituminen etenee kovaa vauhtia. Nekin oppositioliitot, jotka eivät ennen edustajakokousta päättäneet erota keskusjärjestöstä, boikotoivat kokousta.
– AFL:n ja CIO:n yhdistymisestä on kulunut 50 vuotta ja edustajakokouksen tunnelmat olivat nyt luonnollisesti vakavat. Nyt on tapahtunut historiallinen käänne, jonka seurauksia on vielä vaikea ennakoida, Valkonen sanoo.
Suurimmat ammattiliitot lähtivät AFL-CIO:sta (uutinen SAK:n verkkopalvelussa 26.7.)