Uusin globalisaatioraportti keskittyy koulutusrakenteisiin

Maanantaina julkistettiin valtiovarainministeriön asettaman selvitysmiehen Pentti Puoskarin raportti Sosiaalinen, osaava Suomi selviytyy globalisaation ja väestökehityksen uudessa vaiheessa. Raportti on kattava ja omaleimainen puheenvuoro vaalien alla käytävään yhteiskuntapoliittiseen keskusteluun.

On myönteistä, että sekä Puoskarin raportin että hiljattain julkistetun talousneuvoston sihteeristön globalisaatioselvityksen toimenpide-ehdotuksissa painottuvat hyvin selvästi koulutus- ja osaamispolitiikan kysymykset.

Puoskarin raportti keskittyy vahvasti koulutusjärjestelmän rakenteiden uudistamiseen. Vaikka useimmat kehittämisehdotuksista ovat poliittisesti herkkiä, olisi globalisaation ja väestön ikääntymisen asettamien haasteiden edessä hyvä, jos rakennekysymyksistäkin voitaisiin käydä perusteltua keskustelua. Selvitysmiehen raportissa olisi tosin voinut rakenteiden ravistelun ohella käsitellä syvällisemmin myös koulutuksen sisältöä ja laatua.

Raportti tähdentää aivan oikein aikuiskoulutuksen merkitystä työmarkkinoilla tarvittavan ammatillisen ja alueellisen liikkuvuuden tukena. Vieläkin enemmän selvitysmies olisi voinut painottaa aikuiskoulutuksessa tarjonnan lisäämistä sekä tutkintojen laadun ja työelämälähtöisyyden kehittämistä. Vaikka aikuiskoulutuksen rakenteet uudistettaisiin, se ei takaa välttämättä työelämälähtöisyyden toteutumista. Sinänsä Puoskarin esittämä aikuisopisto-malli on kiinnostava ja harkinnan arvoinen. Aiemmin on keskusteltu erityisten työelämän aikuisopistojen perustamisesta, mutta ne eivät ole valitettavasti edenneet

Selvitysmiehen ehdotukset aikuiskoulutuksen rahoituksen uudistamiseksi jäävät toisaalta epämääräisiksi. Aikuiskoulutuksen rahoituksessa ei pidä sotkea koulutusrahaston roolia ja valtionosuusrahoitusta. Valtiovallan tehtävänä on jatkossakin huolehtia perusrahoituksesta. Yleisellä tasolla aikuiskoulutuksen opintotukijärjestelmässä on selvästi kokoamisen ja yksinkertaistamisen tarvetta.

Muutokset töiden sisällöissä ja niiden edellyttämissä taidoissa ja tiedoissa ovat nopeutuneet. Tämän kehityksen vuoksi myöskään koulutuksessa ei pitäisi erotella ihmisiä tiukasti &#;8221maistereihin ja mestareihin”. Tähän liittyen Puoskarin raportin yksi arkaluontoisimmista ehdotuksista lienee lukion ja ammatillisten oppilaitosten kehittäminen vetovoimaiseksi nuorisokouluksi. Selvitysmies perustelee tätä kehityssuuntaa laajasti ja uskottavasti, eikä ehdotusta pitäisi kevein perustein poliittisessa keskustelussakaan tyrmätä. Ensi vaalikaudella tulisi edetä suuntaan, jossa toisen asteen ammatillisen koulutuksen laatua tuntuvasti parannetaan ja raja-aitoja eri oppilaitosten välillä madalletaan.

Sen sijaan selvitysmiehen esiin nostama vaihtoehto korkeakoulutuksen duaalimallin romuttamisesta ei liene perusteltu. Korkeakoulujen osalta olisi nyt jo korkea aika siirtyä rakenteiden jatkuvasta muokkauksesta ja selvittämisestä itse koulutuksen sisällön, opetuksen laadun ja työelämälähtöisyyden kehittämiseen.