Työeläkkeistä ei pidä tehdä sijoitusbisnestä
Viime viikkoina on herätelty keskustelua eläkeyhtiöiden hallinnosta OP-Pohjolan pääjohtaja Reijo Karhisen vaadittua reippaasti Suomen Kuvalehdessä työmarkkinaosapuolia ”amatööreinä” pois työeläkeyhtiöiden hallituksista.
Puheenvuoroissa yleensä unohtuu työeläkeyhtiöiden ainoa tehtävä. Se on lakisääteisen työeläketurvan ja sen rahoituksen hoitaminen tehokkaasti ja lain mukaan. Tähän tehtävään perustuu myös työntekijöiden ja työnantajien mukanaolo yhtiöiden hallinnoissa. Laki lähtee yksiselitteisesti siitä, että jokaisella työeläkeyhtiön hallituksen jäsenellä on oltava hyvä työeläkevakuuttamisen tuntemus ja että hallituksessa on myös oltava hyvä sijoitustoiminnan asiantuntemus.
Työeläkejärjestelmä on sosiaalivakuuttamista
Työeläkejärjestelmä on nimenomaan sosiaalivakuuttamista, jonka hallinnosta ja sijoitustoiminnasta on säädetty lailla. Järjestelmän kehittämisestä vastaavat työmarkkinajärjestöt ja toteuttamisesta työeläkeyhtiöt.
Sijoittaminen on toki olennainen osa työeläkeyhtiöiden toimintaa, myös järjestelmän kestävyyden kannalta. Hyvien sijoitustuottojen avulla voidaan hallita työeläkemaksujen kehitystä. Lain mukaan työeläkevarat on sijoitettava tuottavasti ja turvaavasti, ja työeläkeyhtiöiden sijoituspolitiikalle on asetettu selkeitä rajoitteita juuri turvaavuussyistä.
Työeläkeyhtiöissä hallitus vastaa siitä, että sijoitusstrategia on kohdallaan ja että sijoitustoiminto on organisoitu asiantuntevasti ja vastuutettu järkevällä tavalla. Suurimmat yksittäiset sijoituspäätökset tekee hallitus. Eläkeyhtiöissä on myös tehty selvät vastuiden rajaukset hallituksen, tarkastusvaliokunnan, toimitusjohtajan ja sijoitustoiminnon kesken. Globaali sijoitustoiminta monimutkaistuu ja vaatii yhä enemmän osaamista, mutta samalla yhtiöissä on kiinnitetty enemmän huomiota riskienhallintaan, raportointiin ja eri toimijoiden välisiin keskusteluihin.
Työmarkkinajärjestöt ovat työeläkejärjestelmän maksajia
Tärkeä ja periaatteellisempi syy siihen, että työmarkkinajärjestöt ovat mukana eläkeyhtiöiden hallituksissa, on se, että ne edustavat työeläkejärjestelmän maksajia, omistajia. En usko, että mikään taho missään asiassa haluaa sivuraiteille päätöksenteosta, jossa on kuitenkin mukana maksajana.
On hyvä ja tarpeen, että eläkeyhtiöiden toimiva johto saa erilaisia näkemyksiä päätöksenteon pohjaksi. Oma kokemukseni on, että nimenomaan ammattiyhdistysliikkeen edustajat ovat tuoneet yhtiöiden hallituksiin tarvittavaa monipuolisuutta suomalaisesta yhteiskunnasta ja sen ilmiöistä. He ovat myös erityisen hyvin informoituja omien alojensa tilanteesta, työllisyydestä, taloudesta ja työeläkejärjestelmästä. Kaikkea tätä tarvitaan eläkeyhtiönkin päätöksenteossa.
Mukana olevilta yritysjohtajilta toivoisin vahvempaa osallistumista ja myös suomalaisen hyvän eläkejärjestelmän puolustamista. Heitä on eläkeyhtiöiden hallituksissa aina vähintään puolet, kun ay-liikkeen edustajia on vain neljäsosa. Me näytämme kantavan huomattavasti kokoamme suuremman vastuun näistä kysymyksistä. Me olemme se näkyvä osa hallintoa, jota tarkkaillaan. Hyvä niin, mutta joskus voi kuitenkin kysyä, missä luuraa se kolme neljäsosaa hallinnosta.
Aivan äskettäin Yleisradio kertoi, miten ammattiyhdistysliikkeellä on miljardiluokan sijoitusomaisuus. Jos tähän on luottaminen, ei kai palkansaajajärjestöjen johtajia voi pitää aivan sijoitustoiminnan amatööreinäkään. He kun tekevät omissa organisaatioissaan sijoituspäätöksiä normaaliin työhönsä liittyen.
Työeläkevarat eivät ole pelaamista varten
On hieman pelottavaa ajatella, että Karhista ja hänen hengenheimolaisiaan ajaisikin halu päästä pelaamaan työeläkeyhtiöiden miljardeilla. Työeläkeyhtiöiden sijoituspolitiikan on oltava vastuullista, koska työeläkevarat ovat olemassa vain työntekijöiden eläkkeiden rahoittamista varten. En ole täysin vakuuttunut, pitäisivätkö pankki- ja bisnesjohtajat tämän tosiasian ohjenuoranaan. Maailmantalouden viimeisimmät notkahdukset ovat osoittaneet sijoitusammattilaisten toiminnasta aivan muuta.
Kun kyse on työeläkejärjestelmästä ja sen toimivuudesta, on luontevaa ja ehdoton edellytys, että järjestelmän parhaat asiantuntijat ovat keskeisesti mukana päätöksenteossa. On selvää, että palkansaajat ja työnantajat – järjestelmän keskeisinä omistajina – eivät ole valmiita luopumaan keskeiseen päätöksentekoon osallistumisesta.
Selvää on, että asioita pitää kehittää, mutta yhtä selvää on, että työeläkevarat eivät ole pelaamista varten. Meidän on vastaisuudessa lisättävä päätösten läpinäkyvyyttä, ja yhtiöiden hallitustyöskentelyjen keskinäiset riippuvuudet on rajattava minimiin.
Suomalainen työeläkejärjestelmä on moneen kertaan ja monelta eri taholta todettu yhdeksi maailman parhaista. Se on myös konsensuksella yhdessä rakennettu. Sellaisena se pitää myös säilyttää.
Lauri Lyly, SAK:n puheenjohtaja
Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomissa 18.4.2012.