Tuire Santamäki-Vuori: Sopimuskorotukset edistävät samapalkkaisuutta

SAK:n valtuuston kokous 16.-17.5.2008

SAK:n valtuuston kaksipäiväinen kevätkokous alkoi tänään Kiljavan opistolla Nurmijärvellä. Kokouksen avasi SAK:n valtuuston puheenjohtaja Tuire Santamäki-Vuori. Perjantain ohjelmassa on myös SAK:n puheenjohtajan Lauri Ihalaisen katsaus ajankohtaiseen talous- ja työmarkkinatilanteeseen. Valtuusto käsittelee kokouksen aikana myös mm. SAK:n alueorganisaation uudistusta.

Osoitteesta www.sak.fi/valtuusto löytyvät SAK:n valtuuston esittely, kevätkokouksen aikataulu ja liittoesitykset. Samaan osoitteeseen kerätään kokouksen aikana mm. lehdistötiedotteet ja referaatteja valtuustossa pidetyistä puheista.

Tuire Santamäki-Vuoren avauspuheenvuoro

Liittotason työehtosopimuskierros on saatu menestyksellisesti päätökseen. Neuvottelukierros oli ensimmäinen sen jälkeen, kun Suomessa oli kolmikantaisesti sitouduttu naisten ja miesten välisten palkkaerojen kaventamiseen. Tulopoliittisen selvitystoimikunnan laskelmat osoittavat, että ainakin sopimuskorotukset edistivät tähän suuntaan etenemistä. Silti tahti on tavoitteeseen nähden liian verkkainen. Lisäksi näemme vasta myöhemmin sen, millaiseksi sukupuolten ansiokehitys palkkaliukumien ja tulospalkkioiden jälkeen muodostuu.

Puheenjohtaja Lauri Ihalainen arvioi neuvottelukierroksen kokemuksia laajemmin omassa puheenvuorossaan. Itse haluaisin eritellä tarkemmin vain ostovoiman kehitykseen vaikuttavaa hintojen nousua ja palkkaverotusta.

Kuluttajahintojen ravakka nousu leikkaa ostovoiman lisäystä ainakin tänä vuonna. Hintojen nousun taustalla ovat pääosin aivan muut tekijät kuin palkankorotusten korkea taso. Tällaisia tekijöitä ovat ennen kaikkea ruoan hinnan raju nousu sekä poliittiset päätökset välillisten verojen ja asiakasmaksujen nostosta. Inflaatio olisi siis kiihtynyt myös pienillä nimellispalkkojen korotuksilla.

Elintarvikkeiden maailmanmarkkinahinnat eivät ole olleet yhtä korkealla sitten vuoden 1945. Syitä ovat öljyn kallistuminen, viljakasvien polttaminen biopolttoaineiksi, lihan kulutuksen kasvu etenkin Aasiassa noustessa ja lukuisat luonnonkatastrofit. Asiantuntijat varoittavat, että ruoan hinnan raju nousu voi nostaa hiljaisen tsunamin, joka uhkaa suistaa yli 100 miljoonaa ihmistä nälänhätään ja kurjuuteen.

Meillä Suomessa ruoan hinnan nousu tuntuu eniten kaikkein pienituloisimmissa talouksissa. Ruokajonot ovat pidentyneet. Viimeistään nyt sosiaaliturvan perusetuuksien muutoinkin kehnoa tasoa on korjattava. Se kasvattaa julkisia menoja. Ruoan kallistuminen näkyy myös kuntien ateriapalveluissa. Päiväkodeissa, kouluissa ja vanhusten hoitolaitoksissa on tingittävä ruoan laadusta, ellei ateriapalveluihin saada lisää rahaa. Laitosruokailussa ei pidä pihistellä raaka-aineista, sillä aterioilla on suuri merkitys lasten ja vanhusten hyvinvoinnille.

Verotuksen säätö on arvovalinta

Tuloverotus on hintojen ohella toinen palkansaajien ostovoimaan vaikuttava tekijä. Tänä vuonna verotus alenee hieman kaikilla tulotasoilla, jos tarkastellaan koko maan palkansaajia keskiarvona. Niissä runsaassa sadassa kunnassa, joissa kunnallisveroa on nostettu, verotus on kuitenkin yleensä kiristynyt. Hinta- ja veromuutosten ostovoimavaikutukset näyttäisivät olevan alueellisesti ja väestöryhmittäin epäsosiaalisia.

Ensi vuoden osalta hallitus päättää valtionverotusta koskevista linjauksistaan loppukesällä. Veronalennusten mitoitus voi asettua entistä jyrkemmin vastakkain niiden tarpeiden kanssa, jotka liittyvät sosiaaliturvan paikkaamiseen ja julkisten palvelujen kehittämiseen tai vaikkapa sellaisten toimenpiteiden rahoittamiseen, joilla lievennetään työpaikkojen lopettamisen haittoja paikallistalouksiin &#;8211 tyyliä Kemijärvi.

Palkansaajien ostovoiman rakentamiselle veronalennusten varaan ei ole enää entiseen tapaan edellytyksiä. Uusimmat arviot ovat vain vahvistaneet kuvaa julkisen talouden kestävyysvajeesta pitkällä aikavälillä, kun väestön ikääntymisestä aiheutuvat hoivamenot kasvavat. Suomessahan yli 65-vuotiaiden määrä suhteessa työikäisiin lähes kaksinkertaistuu parissa vuosikymmenessä. Tämä muutos on ylivoimaisesti nopein koko Euroopassa. Verotuksen säädössä on nyt kyse arvovalinnoista ja samalla siitä, millaisen vekselin jätämme nuorten sukupolven maksettavaksi.

Sääntely on edelleen tarpeen

Tuotantolaitosten lopettamisella on syviä vaikutuksia perheiden ja kokonaisten yhdyskuntien elämään etenkin syrjäisemmillä paikkakunnilla, missä korvaavia työtilaisuuksia on vaikea luoda. EK:ta edeltäneiden työantajajärjestöjen toimitusjohtaja Timo Laatunen kommentoi Kanava-lehdessä (2/2008) valtion omistajapolitiikkaa Stora Enson tapauksessa. Hän kysyy, mitä syytä valtiolla on olla osakkaana yhtiöissä, joissa se ei halua käyttää omistajan valtaansa. Jos intressissä on pelkkä sijoittaminen, löytyy varmempiakin ja varmasti yhtä tuottoisia sijoituskohteita. Laatunen kysyy edelleen, miten hallitus voi tämän jälkeen vedota yhdenkään muun yhtiön yhteiskuntavastuuseen, kun valtion oma osakkuusyhtiö on näyttänyt piittaamatonta esimerkkiä. Tämän jälkeen puhe olisi silkkaa leipäpapin puhetta.

Yritysten yhteiskuntavastuuseen vetoamisen sijasta tarvitaan edelleen sääntelyä, entistä enemmän ylikansallisella tasolla. Ilmastonmuutosta, köyhyyttä tai nälkäpalkkoja ei voi torjua vain kansallisesti toimimalla. Sääntelyn toteuttamisessa kansalaiset ja ammattiyhdistysliikkeen kansainvälinen yhteistyö ovat poliittisen tahdon ja voiman lähteitä. Kansalaiset ovat myös kuluttajina vallankäyttäjiä. Kuluttajat voivat ostokäyttäytymisellään ottaa kantaa yrityksen toimintatapojen hyväksyttävyyteen. Kauppaketju Wal-Mart on Yhdysvalloissa hankkinut kuluttajien suosion edullisilla hinnoilla. Samalla omien työntekijöiden palkkoja ja muita työehtoja on poljettu. Tämä kuluttajien sallima yritysstrategia on levinnyt muillekin aloille.

Yhä useammat palkansaajat ovat samaan aikaan paitsi kuluttajia myös sijoittajia. Modernin kapitalismin ristiriidat ovat nousseet yksilöiden eri roolien ristiriidoiksi. Katsommeko me kuluttajina tai sijoittajina läpi sormien yritysten epäeettisiä toimintatapoja vai äänestämmekö me boikotoimalla tällaisia yrityksiä? Suomessa palkansaajakeskusjärjestöjen tuore TSN Gallupilla teettämä mielipidetutkimus antaa asiasta viitteitä. Enemmistö (58 %) ilmoittaa, ettei osta sellaisen yrityksen tuotteita tai palveluita, joka suhtautuu henkilöstöönsä välinpitämättömästi tai laiminlyö yhteiskunnalliset velvoitteensa. Hieman aiempaa useampi kiinnittää kuitenkin huomion vain tuotteisiin, eikä kanna huolta siitä, miten yritys kohtelee työntekijöitään. Lisäksi nuoret, alle 25-vuotiaat, ovat tulosten mukaan kuluttajina muita itsekkäämpiä.

Saksassa Bochumin tehtaan lopettamisen jälkeen puolet vastaajista ilmoitti vastedes boikotoivansa Nokian tuotteita. Suomessa jää nähtäväksi, tuleeko Itä-Lapin yksityismetsien puukuitu Stora Enson laskemalla tavalla Kemin ja Oulun tehtaiden käyttöön. Yritysten on osattava lukea ajan merkit ja kansalaisten tunnot.

Uudenlainen kansalaisvaikuttaja haluaa itse valikoida asiat, joiden puolesta politikoida. Henkilökohtaiselle asialistalle nousee kuluttamiseen, ihmisoikeuksiin, ympäristöön, terveyteen, paikalliseen kaupunkisuunnitteluun tai eläinten oikeuksiin liittyviä huolenaiheita. Internet tarjoaa sekä välineen että paikan osallistua ja mobilisoitua.

Voimaton politiikka ei kiinnosta äänestäjiä

Kansalaiset turhautuvat, jos poliittiset päätöksentekijät eivät puutu niihin asioihin, joita kansalaiset pitävät tärkeinä. Tekemällä itsestään heikon edustuksellinen demokratia tekee itsestään kiinnostamattoman. Se näkyy vaalien äänestysprosenttien putoamisena. Lisätäkseen kiinnostusta syksyn kuntavaaleihin ehdokkaiden on vakuutettava äänestäjät siitä, että he ovat valmiita kehittämään julkisia palveluja kuntalaisten mielipidettä kuunnellen eivätkä itse tule näyttämään kelvotonta esimerkkiä. Kelvotonta olisi etsiä säästöjä henkilöstön asemaa ja työehtoja heikentämällä silloin, kun palveluja hankitaan muilta palveluntuottajilta.