Tuire Santamäki-Vuori: Kuntien palkkaratkaisua ei pidä rahoittaa asiakasmaksujen korotuksilla
SAK:n valtuuston kokous 23.-24.11.2007
SAK:n valtuuston kaksipäiväinen syyskokous alkoi tänään Kiljavan opistolla Nurmijärvellä. Kokouksen avasi SAK:n valtuuston puheenjohtaja Tuire Santamäki-Vuori. Perjantain ohjelmassa on myös SAK:n puheenjohtajan Lauri Ihalaisen katsaus ajankohtaiseen talous- ja työmarkkinatilanteeseen. Valtuusto käsittelee kokouksen aikana myös SAK:n tulevaisuushanketta ja alueorganisaation uudistusta. Kokouksessa esitellään lisäksi SAK:n nuorten poliittinen tavoiteohjelma vuosille 2007-2011.
Osoitteesta www.sak.fi/valtuusto löytyvät SAK:n valtuuston esittely, kevätkokouksen aikataulu ja liittoesitykset. Samaan osoitteeseen kerätään kokouksen aikana mm. lehdistötiedotteet ja referaatteja valtuustossa pidetyistä puheista.
Tuire Santamäki-Vuoren avauspuheenvuoro
Syksyn liittoneuvottelukierros on lopuillaan. Sen julkisuusarvoltaan merkittävin tapahtuma oli Tehyn työtaistelu-uhka kunta-alalla. Sairaanhoitajien pontevuuden taustalla olivat paitsi eduskuntavaalien alla annetut lupaukset reiluista palkankorotuksista, myös kansalaisten tuntema huoli julkisten palvelujen ahdingosta ja tyytymättömyys naisvaltaisen alan palkansaajien asemaan. Palkkojen jälkeenjääneisyys, mittava pätkätöiden käyttö ja tehtäviin nähden liian niukat henkilöstöresurssit piinaavat työntekijöitä. Kun tähän yhdistyi syyllistävä puhe julkisen sektorin tehottomuudesta, naisten mitta oli täysi. Patoutunut tyytymättömyys purkautui vimmalla vaaleissa äänestämisessä ja Tehyn jäsenkentässä.
Järeältä työtaistelulta ja potilasturvan riskeiltä vältyttiin, kun sovittelulautakunnan sovintoesitys hyväksyttiin viime maanantaina työriidan molempien osapuolten päätöksentekoelimissä. Palkankorotuksiltaan Tehyn sopimus vastaa kahden ensimmäisen vuoden osalta varsin tarkkaan niitä korotuksia, jotka muut järjestöt jo aiemmin sopivat kunta-alan hoitajille. Vuosille 2010 ja 2011 sovitut, palkkaohjelmaa muistuttavat paikalliset ja muut erät ovat yhteensä noin 3-5 prosenttia riippuen siitä, miten sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstömäärä kehittyy vuodesta 2006 vuoteen 2010. Muulla kunta-alalla uusista työ- ja virkaehtosopimuksista neuvotellaan vuoden 2010 alussa.
Palkkojen jälkeenjääneisyys koskee koko julkista sektoria, ja meidän tavoitteemme on edetä eri ammattialojen palkkojen korjauksessa vaiheittain ja vuorovedolla. Jo nyt on ilmeistä, että hoito- ja hoivatehtävissä työskentelevien palkat nousevat lähivuosina hieman muita ammattialoja nopeammin, kuten JH:ssä tälle neuvottelukierrokselle valmistautuessamme linjasimme. Oma arvioni silti on, että Tehyn nelivuotinen sopimusratkaisu ei tuota sairaanhoitajille irtiottoa kunta-alan muista vastaavista tehtävistä. Jos eroja syntyy, ne syntyvät työvoimakilpailun tuottamina liukumina, eivät sopimuskorotuksista.
Kyse ei ole sopimusjärjestelmän jäykkyydestä eikä kettingistä, jolla palkat olisi keinotekoisesti kahlehdittu toisiinsa. Kyse on siitä, että kunta-alalla on jo otettu käyttöön työtehtävien vaativuuden mukainen palkkausjärjestelmä, jonka perusteella peruspalkat määräytyvät. Naisten ja miesten palkkatasa-arvon edistämiseksi on asetettu tavoitteeksi, että tällaisten palkkausjärjestelmien käyttöönotto laajenee lähivuosina kattavasti suomalaisilla työmarkkinoilla.
Työriidan politisoituminen niin ennen vaaleja kuin niiden jälkeenkin on haitannut asioiden kiihkotonta käsittelyä. Nyt, kun kunta-alan palkkaratkaisu on kaikilta osin selvä, on välttämätöntä, että myös valtio tukee omilla rahoituspäätöksillään kuntien selviytymistä. Henkilöstömenot on rahoitettava kuntien ja valtion verotuloilla. Niitä ei pidä rahoittaa henkilöstöä lomauttamalla, irtisanomalla tai toimintoja ulkoistamalla heikommilla työehdoilla teetettäväksi. Myöskään asiakasmaksujen korotukset eivät ole käypä rahoituskeino. Asiakasmaksut ovat jo nyt verraten korkeita ja ne kohdistuvat kaikkein rankimmin pienituloisiin ja sairaisiin ihmisiin. Osassa kuntia taloustilanne on kestämätön ja yhä useampi kunta suunnittelee henkilöstön lomautuksia: palkkaratkaisua ollaan rahoittamassa työntekijöiden omasta pussista. Tätä emme voi hyväksyä.
Se, että SAK:n valtuustossa esitän vielä muutaman huomion yksittäisestä Tehyn työriidasta, johtuu työriidan mahdollisesti kauaskantoisista seurausvaikutuksista. Ne koskevat sekä työtaistelutoimenpiteitä ja työriitojen ratkaisua että sopimusjärjestelmää ja palkanmuodostuksen perusteita.
Lakko-oikeus on työelämän perusoikeus. Sen koskemattomuuden varjelemiseksi työmarkkinajärjestöt ovat yhdessä sopineet pelisäännöistä, joita työriidan osapuolet ovat sitoutuneet noudattamaan. Työmarkkinajärjestöt ovat siten omilla toimillaan tukeneet työtaistelujen hyväksyttävyyttä sopimalla keskenään työtaistelutoimien rajoista niin, että ihmishenki ja yhteiskunnan kriittiset toiminnot saadaan kaikissa olosuhteissa turvatuiksi. Valitessaan joukkoirtisanoutumisen työtaistelun muodoksi Tehy ei ollut valmis neuvottelemaan mistään työtaistelutoimien rajaamisesta, vaan päinvastoin keskitti uhan sairaanhoidon kriittisiin toimintoihin. Piittaamattomuus työmarkkinajärjestöjen yhteisesti sopimista pelisäännöistä pakotti yhteiskunnan suojautumaan muin varokeinoin. Samalla nousivat pintaan työnantajien hellimät esitykset työtaistelutoimien rajaamisesta lainsäädäntötoimin ja jatkossa ehkä myös pakkosovinnon työriitojen ratkaisukeinona. Pelisääntöjen tai niihin sitoutumisen arviointia tarvitaan. Tehdään se mieluummin itse kuin annetaan toisten toimia.
Tehyn työtaistelua käytiin myös taitavana tiedotussotana ja näyttävin karnevalisoiduin muodoin. Työtaistelutoimien saama laaja kannatus ja mediajulkisuus sekä mittavan uhan edessä saavutettu sovintoratkaisu saattavat johtaa vaatimuksiin militanttien keinojen käytöstä ammattiliittojen edunvalvonnassa. Ammattiyhdistysliikkeen aseman kannalta on syytä pohtia, miten suomalaiseen nykykäytäntöön nähden erilainen toimintatapa vaikuttaisi ammattiyhdistysliikkeen kannatukseen, arvostukseen ja vaikutusvaltaan yhteiskunnassa. Olisiko seurauksena tuloksekasta palkansaajien edunvalvontaa vai äänekäs ja näkyvä, mutta heikentyvä ammattiyhdistysliike?
Valtakunnansovittelija Juhani Salonius käytti viime kesäkuussa kunta-alan työmarkkinaseminaarissa Raumalla puheenvuoron sovittelutoiminnan periaatteista ja kokemuksista. Salonius varoitti siitä, että mikäli työtaistelu-uhan turvin vaaditaan poikkeamista alan sopimusjärjestelmästä ja vakiintuneista soveltamiskäytännöistä tai muiden pääsopijaosapuolten sivuuttamista, vaarannetaan osapuolten välisten suhteiden lisäksi laajemminkin sopimusjärjestelmän uskottavuus. Saloniuksen varoitus ei johtanut riskien karttamiseen. Kaikki nämä virheet toteutuivat terveydenhuoltoalan työriidassa.
Osapuolten hyväksymässä sovintoratkaisussa sovittiin vuodelle 2011 myös paikallisesta järjestelyvaraerästä, jonka suuruus on 0 prosenttia, 1 prosentti tai 2 prosenttia riippuen siitä, miten koko kunta-alalla sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstömäärä kehittyy. Kaikilla aloilla tuloksellisuuden parantamiseen tuleekin määrätietoisesti pyrkiä ja henkilöstöä pitää tuloksellisuuden paranemisesta palkita. Tehyn päänavaus merkitsee kuitenkin sitä, että tuloksellisuuden kestävä paraneminen typistyy pelkäksi henkilöstömäärän saneeraukseksi. Tavoitteena on vain päästä henkilöstöstä eroon sen sijaan, että tuloksellisuuden parantamista ohjaisi ajatus järkevöittää toimintatapoja ja saada henkilöstö antamaan parastaan. Virheet, joita valtionhallinnon tuottavuusohjelmien käynnistämisessä on tehty, toistetaan nyt kuntien sosiaali- ja terveydenhuollossa.
Juuri näillä aloilla työntekijöitä on piinannut paitsi pieni palkka myös henkilöstömäärän riittämättömyys monissa työorganisaatioissa. Työn mielekkyys on kadonnut siksi, ettei työntekijöillä ole edellytyksiä tehdä työtään niin hyvin kuin oma työetiikka ja palvelujen tarvitsijat vaativat. Miltä näistä ihmistä tuntuukaan, kun palkkauksen korjaamisen ehdoksi on sovittu, että henkilöstömäärän kasvua leikataan verrattuna ennustettuun henkilöstötarpeeseen. Viime vuosina kasvu on ollut keskimäärin 1500 henkilöä vuodessa. Täysimääräinen 2 prosentin järjestelyvaraerä vuonna 2011 edellyttää, ettei henkilöstömäärä kasva enää lainkaan neljän vuoden aikana.
Hyvät SAK-valtuutetut, tässä valtuuston kokouksessa käynnistämme myös yhteisen keskustelun liikkeemme tulevaisuudesta. Oman virikkeensä tälle keskustelulle antaa SAK:n nuorten tavoiteohjelma Muutos voimaksi. Siinä pätkä- ja silpputyön ongelmiin tarttuminen nousee painokkaasti esille. Myös oma viestini on, että ammattiliitot voivat vakuuttaa työmarkkinoiden uudet tulokkaat, jos niillä on keinoja tukea yksilöiden hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä entistä epävakaammilla työmarkkinoilla.
Maan hallituksen käynnistämässä sosiaaliturvan uudistuksessa yhtenä tavoitteena tulisi olla ansiosidonnaisen sosiaaliturvan kehittäminen niin, että pätkätöitä tekevät voisivat nykyistä paremmin säilyttää tai uudistaa oikeutensa ansioturvaan. Sillä tavoin myös perusturvan matalasta tasosta ja useiden tukien yhteensovittamisesta aiheutuvia taloudellisia ja byrokraattisia ongelmia voitaisiin lieventää. Meillä ei ole varaa siihen, että todellisuuskuilu hyväosaisten ja epävakaissa työsuhteissa elävien ihmisten kesken repeää liian suureksi. Muutoin suomalaisen yhteiskunnan sosiaalinen eheys ja väestöryhmien keskinäinen luottamus rapautuvat. Yhteiskunnan eheä ja turvallinen kehitys on hyvin paljon ammattiyhdistysliikkeen yhteistyökyvyn ja yhteiskuntavaikuttamisen varassa. Siinä onnistuminen luotaa myös Suomen selviytymistä globaalissa innovaatiokilpailussa.