Tasa-arvo – kaikkien asia (28.6.1999)
Arvoisat kutsuvieraat, hyvät naiset ja herrat!
Olen iloinen voidessani EAY:n naiskomitean varapuheenjohtajana toivottaa teidät tervetulleiksi EAY:n tasa-arvokonferenssiin kesäiseen Helsinkiin. Tämä konferenssi pidetään merkittävänä ajankohtana juuri ennen EAY:n kongressia ja uuden vuosisadan ja -tuhannen kynnyksellä.
Tasa-arvokonferenssin tarkoituksena on korostaa ammattiyhdistysliikkeen roolia naisten aseman parantamisessa työelämässä. Vaikka vastuu tasa-arvon edistämisestä lain mukaan on työnantajalla, aloitteet tasa-arvon edistämiseksi ovat tulleet ammattiyhdistysliikkeen puolelta. Voidaan sanoa, että ilman ammattiyhdistysliikeen aloitteellisuutta työelämän tasa-arvo ei etene. Tässä on perushaaste työllemme.
Tasa-arvon edistäminen edellyttää pitkäjänteistä, suunnitelmallista työtä asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi.Usein kysymys on asenteiden muuttamisesta, osaamisen lisäämisestä, ymmärryksestä, mutta ratkaisevasti myös tahdosta ja sitoutumisesta.
Työelämän eriarvoisuus on yleisesti tunnettu ja tunnustettu tosiasia. Talouden nopeat, usein rajut muutokset heijastuvat sukupuolten väliseen tasa-arvoon synnyttäen uusia ongelmia, harvoin jos koskaan ongelmia ratkaisten. Tilanne ei siis ole staattinen, vaan nopeasti muuttuva. Jopa kehitetyt uudet keinot ratkaista näitä ongelmia voivat jäädä voimattomiksi talouden ja työelämän uusissa realiteeteissa.
Naisten asema on miesten asemaa heikompi kaikissa maailman maissa kaikilla mittareilla mitattuna. Naisten aseman muutoksia on seurattu jo vuosia ellei vuosikymmeniä, myös syihin on pureuduttu. Tietoa niistä rakenteista, jotka sukupolvesta toiseen ylläpitävät ja uusintavat eriarvoisuutta kyllä on. Naisten ja miesten kasvu sosiaaliseen sukupuoleen on kulttuuriin sidottu prosessi, jonka muuttaminen on mahdollista mutta vaatii aikaa. Pessimismiiin ei kuitenkaan ole syytä vajota vaikka tasa-arvon eteneminen on hidas prosessi. Pitkällä aikavälillä jokanainen ja -mies voi todeta muutosta tapahtuneen vertaamalla nykynaisen elämän mahdollisuuksia ja rajoitteita heidän äitiensä ja isoäitiensä elämään.
Jokaisella ihmisellä on oikeus taloudelliseen riippumattomuuteen. Työ ja siitävä saatava palkka sekä yksilöllinen sosiaaliturva takaavat paitsi taloudellisen myös henkisen riippumattomuuden. Sosiaaliturva- ja verotusjärjestelmät ovat Suomessa tukemassa molempien vanhempien työssäkäyntiä takaamalla tarvittavat lasten ja vanhustenhoidon palvelut. Myös päivittäisen kouluruokailun on todettu tukevan vanhempien mahdollisuutta paneutua kodin ulkopuoliseen työhön. Pohjoismaisen naisen voidaan sanoa olevan riippuvainen hyvinvointivaltiosta ja sen palveluista.
Asenneilmapiiri on ainakin Suomessa tasa-arvolle myönteinen. Suomalaisten enemmistö kannattaa sukupuolten tasa-arvoa eri asioissa. Ensimmäisen Suomessa tehdyn tasa-arvobarometrin mukaan jopa 44 % miehistä ja 31 % naisista pitää naisten ja miesten mahdollisuuksia työelämässä yhtä hyvinä. Miesten keskuudessa suhtautuminen tähän asiaan vaihtelee iän mukaan, naisilla puolestaan koulutuksen mukaan. Puolet nuorista miehistä ja kolmannes keski-ikäisistä ja vanhoista miehistä katsoo tasa-arvon vallitsevan työelämässä. Naisten arvio työelämän tasa-arvoisuudesta on kriittisempi ja kriittisyys kasvaa koulutuksen myötä. Työelämää pitää tasa-arvoisena vain kolmasosa – neljäsosa naisista koulutustasosta riippuen. Eriarvoisuutta on usein vaikeata tunnistaa.
Työelämän tasa-arvon toteuttaminen on työmarkkinaosapuolten vastuulla. Ammattiyhdistysliikkeen vastuuta ja keskeistä roolia ei voi korostaa liikaa. Toimintaa tarvitaan kaikilla tasoilla. Tämä edellyttää tasa-arvo-osaamisen lisäämistä, ymmärryksen lisäämistä eriarvoisuudesta, sen syistä ja keinojen hakemista ongelmien ratkaisemiseksi. Tasa-arvon edistäminen on kaikkien asia. Työmarkkinoilla se tarkoittaa niin työnantajia kuin ammattiyhdistysliikettä, miehiä ja naisia, kaikkia toiminnan tasoja. Toiminnoissa on aina kehittämisen varaa. Nyt on yhteistoiminnan aika. Nyt on valtavirtaistamisen paikka.
Emme vaadi liikaa itseltämme emmekä muilta kun asetamme uuden vuosituhannen ensimmäisen kymmenen vuoden tavoitteeksi ottaa tilastollisesti merkittävä harppaus tasa-arvon tiellä työelämän – elämän eri osa-alueilla. Tämä konferenssi vauhdittaa osaltaan ammattiyhdistysliikkeen tasa-arvotyötä. Tervetuloa! Hyvää ja antoisaa konferenssia!