SAK:n erikoistutkija Tapio Bergholm: Suomen työyhteiskunnan rakennemuutokset ovat suosineet naisia

SAK:n erikoistutkijan, dosentti Tapio Bergholmin mukaan Suomen naisten työllisyys, palkka- ja ansiotaso ovat työyhteiskunnan muutosten ansiosta parantuneet olennaisesti toisen maailmansodan jälkeen. Tulevassa yhteiskuntapolitiikassa pitäisi Bergholmin mielestä kiinnittää enemmän huomiota miesten työllisyyden rapautumiseen. Esimerkiksi segregaation purkamisessa painopisteen tulisi hänen mukaansa siirtyä naisten saamisesta miesaloille siihen, että naisvaltaisille aloille hakeutuisi enemmän miehiä.

Tapio Bergholm puhui tänään Työväen historian ja perinteen tutkimusseuran kesäseminaarissa Kiljavalla. Bergholmin esitelmän tiivistelmä löytyy alta.

Suosivat Suomen työyhteiskunnan rakennemuutokset naisia?

Työyhteiskunnan sukupuolijärjestelmän muotoutuminen vuosina 1945-2009

Esitelmäni otsikko on pitkä, mutta asian ydin on lyhyt. Vastaus kysymykseen on yksiselitteisesti ja selkeästi kyllä. Suomessa naisten työllisyys, palkka- ja ansiotaso ovat yhteiskunnan, talouselämän, työmarkkinajärjestelmän ja lainsäädännön muutosten ansiosta parantuneet olennaisesti. Nämä suuret muutokset ovat tapahtuneet myös suhteessa miesten työllisyyteen ja ansiotasoon. Edistysaskeleet ovat olleet pitkiä ja takaiskut tilapäisiä.

Onko naisten ja miesten tasa-arvo saavutettu, kun miesten suhteellinen asema niin työllisyydessä kuin palkkauksessa ovat heikentyneet? Tähänkin kysymykseen on helppo vastata: Ei ole. Naisten työhön osallistuminen on hieman niukempaa, palkkaus on selvästi miehiä huonompaa.

Suomessa lainsäädäntö on parantanut naisten asemaa olennaisesti. Tästä ovat hyviä esimerkkejä: palkkasäännöstelyratkaisu vuonna 1945, lapsilisän kohdentuminen äideille 1948, ILO:n samapalkkaisuussopimuksen hyväksyminen eduskunnassa 1962, kansanterveyslaki 1972, päivähoitolaki 1973, puolisoiden erillisverotuksen säätäminen 1975 ja siihen siirtyminen vuodesta 1976 alkaen. Nämä ratkaisut joko kavensivat miesten ja naisten ansioeroa tai paransivat naisten mahdollisuuksia osallistua työelämään.

Myöhemmät ns. valtiofeminismiä edustavat lait ovat vaikuttaneet vähemmän miesten ja naisten väliseen tasa-arvoon, kun tarkastellaan työelämää ja ansiotasoa. Suurimmat edistysaskeleet työelämän sukupuolijärjestelmän tasa-arvossa ovat toteutuneet, kun ansiotaso on ylipäänsä tasoittunut ja taloudellinen ja sosiaalinen tasa-arvo on edistynyt koko yhteiskunnassa. Naisten työllisyyskehitys on ollut jonkin verran parempaa kuin miesten myös taloudellisesti epävakaalla jaksolla, joka alkoi vuonna 1990.

Tasa-arvotyön painottuminen naisten aseman parantamiseen on tuonut tuloksia, mutta naisnäkökulman hegemonia sukupuolijärjestelmä tarkasteluissa on johtanut siihen, että miesten työllisyyden rapautumiseen ei ole kiinnitetty riittävää huomiota. Työllisyyden rakennemuutos on kuitenkin niin raju, että työyhteiskunnan tulevaisuutta pohtivassa tutkimuksessa ja tulevassa yhteiskuntapolitiikassa tämä muutos on otettava aiempaa vakavammin huomioon. Esimerkiksi segregaation purkamisessa painopisteen tulisi siirtyä naisten saamisesta miesaloille siihen, että naisvaltaisille aloille hakeutuisi enemmän miehiä. Tämä on välttämätöntä, jos yhteiskuntapolitiikan tavoitteena on naisten ja miesten täystyöllisyys.