On aika uudistaa yhdenvertaisuuslainsäädäntö ja puuttua suvaitsemattomuuteen
Hallitusohjelma SAK:n silmin
Yhdenvertaisuuslainsäädännön uudistaminen jäi viime eduskunnalta tekemättä. &#;8211 Hyvä, että se on nyt Kataisen hallitusohjelmassa, SAK:n lakimies Anu-Tuija Lehto toteaa.
Yhdenvertaisuutta korostetaan monessa kohdassa Kataisen hallitusohjelmassa. Rasismiin ja kaikenlaiseen suvaitsemattomuuteen luvataan puuttua sekä kehittää syrjinnän seurantajärjestelmää. Ohjelmassa mainitaan erityisesti sanan- ja uskonnonvapauden toteutuminen perusoikeuksina. – Kaikki hyviä asioita, Lehto toteaa.
– Lisäksi hallitusohjelmassa luvataan parantaa ulkomaalaisten työehtojen valvontaa, mikä toivottavasti toteutuu. Ulkomaalaisten ja erityisesti täällä tilapäisesti töissä olevien palkkasyrjintä on yleistä.
Yhdenvertaisuuslainsäädännön uudistamisesta on kuitenkin kaksikin eri kirjausta. Miten niitä on tulkittava?
– Mielestäni kirjauksia pitää lukea yhdessä ja sovittaa ne yhteen. Tulkitsen kirjauksia niin, että oikeusministeriöllä on kokonaisvastuu yhdenvertaisuuslainsäädännön kehittämisestä, mutta työ- ja elinkeinoministeriö vastaa työelämän yhdenvertaisuudesta. Työmarkkinaosapuolet ovat ohjelman mukaan mukana molemmissa valmisteluissa.
Hallitusohjelmassa edellytetään, että uuden yhdenvertaisuuslainsäädännön on turvattava tehokkaasti yhdenvertaisuus syrjintäperusteesta riippumatta, valvontaa on vahvistettava ja hallintoa tehostettava lainsäädännön toimeenpanemiseksi.
– Nämä kaikki ovat kannatettavia tavoitteita, Lehto toteaa. Yhdenvertaisuudessa on kyse ihmisoikeuksista, ja on tärkeää, ettei ketään syrjitä esimerkiksi alkuperän, iän, terveydentilan, ay-toiminnan tai muun henkilöstä johtuvan syyn takia.
Työpaikoilla toimittava ennaltaehkäisevästi
– Yhdenvertaisuuden tehokas turvaaminen edellyttää työpaikoilla ennaltaehkäiseviä toimia, joita ovat esimerkiksi yhdenvertaisuussuunnitelmat. Lisäksi se edellyttää kunnon sanktioita. Pidän riittämättömänä nykyistä linjaa, jossa keskimääräinen hyvitys syrjitylle henkilölle on noin 5 000 euroa. Kyse on sentään ihmisoikeuksista, Lehto toteaa.
Lisäksi työelämän asioita käsittelemään pitäisi Lehdon mukaan perustaa oma neuvottelukunta, joka voisi jatkuvasti seurata yhdenvertaisuuden ja syrjimättömyyden toteutumista, järjestää erilaisia kampanjoita jne.
Valvonta edellyttää resursseja
Myös valvonta on olennaista. Valvonnan järjestämisestä keskusteltiin runsaasti yhdenvertaisuuslainsäädännön uudistamista edellisen kerran pohtineessa, vuonna 2009 mietintönsä jättäneessä työryhmässä, Lehto kertoo.
– Osa työryhmästä oli sitä mieltä, että työsuojeluviranomaisilla ja valtuutetulla pitäisi olla rinnakkainen toimivalta. Työmarkkina- ja yrittäjäjärjestöt olivat toista mieltä. Ne esittivät, että työsuojeluviranomaisille kuuluisi yksittäisten työpaikkojen valvominen valtuutetun keskittyessä laajempiin kokonaisuuksiin ja yhteiskunnalliseen keskusteluun. Tämä olisi luonteva ratkaisu, sillä työsuojelupiirit hoitavat jo nyt työpaikkavalvonnan. Yhteistyön työsuojeluviranomaisten ja valtuutetun välillä on tietysti oltava tiivistä.
– Valvonta ei kuitenkaan parane, ellei saada lisää henkilöstöä sekä työsuojelupiireihin että valtuutetun toimistoon, Lehto painottaa.
Valtion taloudellisen tilanteen ollessa se mikä on, pitäisi miettiä myös muita vaihtoehtoja. Järjestöjen kanneoikeus on saanut laajaa kannatusta, ja se on työntekijä- ja kansalaisjärjestöjen mielestä toteuttamiskelpoinen asia. Myös työryhmässä moni piti ajatusta hyvänä.
Hallinto tehostuu yhteistyöllä
Hallinnon tehostamisella lainsäädännön toimeenpanemiseksi Lehto arvelee tarkoitettavan sitä, että ainakin tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasioista vastaavat valtuutetut olisivat samassa paikassa ja tekisivät tiivistä yhteistyötä, vaikka ne olisivat erillisiä instituutioita.
Aiempi kehittämistyö hyvä pohja
Hallitusohjelmassa ei viitata mitenkään viime eduskuntakaudella tehtyyn yhdenvertaisuuslainsäädännön uudistamista koskeneeseen mietintöön. Lehto arvelee kuitenkin, ettei tämä merkitse sitä, ettei työryhmän työtä otettaisi huomioon. Vaikka mietintö sisälsi useita eriäviä mielipiteitä, SAK piti lopputulosta hyvänä pohjana jatkovalmistelulle.
– Siitä huolimatta, että osa työmarkkina- ja yrittäjäjärjestöjen yhteisistä esityksistä jäi toteutumatta, mietintö on syytä kaivaa esiin yhdenvertaisuuslainsäädännön uudistamista aloitettaessa.
– Sen sijaan tasa-arvolain uudistamisesta ei ole sanaakaan, vaikka viime eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunta piti uudistamista tärkeänä. Ovatko puolueet muuttaneet mielipidettään, vai mistä on kysymys, Lehto kummastelee.
SAK:n asiantuntijat arvioivat tässä kesän 2011 artikkelisarjassa hallitusohjelmaa eri kanteilta. Muut sarjan artikkelit löytyvät oikean palstan linkkien kautta.