Lomaraha vai lisäloma?

Tavalliselle palkansaajalle työaika on palkan ohella tärkein työsuhteen ehto. Näin kesälomakaudella yhä useampi työntekijä miettii, olisiko mahdollista saada pidennettyä kesälomaansa vaihtamalla lomaraha vapaaksi. Kyseessä on puntarointi rahan ja vapaa-ajan välillä. Usein pohdinta päättyy yksinkertaisesti siihen, että ei ole varaa olla ottamatta lomarahaa. Kesällä tehdään lomamatkoja, jotka maksavat. Myös erilaisia hankintoja on kenties lykätty odottamaan sitä ”isoa tiliä”, jossa peruspalkan lisäksi näkyy lomaraha.

Valinnanmahdollisuutta lomarahan ja lisävapaan välillä ei aina edes ole, sillä tällä hetkellä monilla aloilla rattaat pyörivät vinhaa vauhtia, ja voi olla hankalaa saada pidettyä edes varsinaista kesälomaa silloin, kun haluaisi. Tuotannon tarpeet ja ihmisen toiveet voivat olla vastakkaiset.

Viime vuosina työmarkkinapolitiikassa on puhuttu paljon työn ja yksityiselämän yhteensovittamisesta. Se on koettu haasteelliseksi ympäristössä, jossa tilanteiden ennustettavuus käy yhä vaikeammaksi. Tuotannon ja asiakkaiden tarpeet luovat painetta päivittäisten työaikojen joustoille.

Toisaalta myös työntekijät haluavat entistä useammin muutella työaikojaan omien toiveidensa mukaisesti. Kokoaikatyö on edelleen vallitseva työaikamuoto Suomessa, mutta kokoaikatyö tarkoittaa yhä harvemmin joka työpäivä samaan aikaan alkavaa ja päättyvää työtä.

Omiin asioihin halutaan vaikuttaa

Ihmiset haluavat vaikuttaa itseään koskeviin asioihin. Se on nykyajan trendi, eikä työelämä ole sen ulkopuolella &#;8211 päinvastoin. Ihmisten toiveet eivät enää ole samalla tavalla alisteisia työlle kuin joskus ennen. Tämän päivän työssäkäyvä haluaa ja entistä useammin myös uskaltaa pistää oman yksityiselämänsä tärkeät asiat etusijalle.

Eri elämäntilanteissa ihmisillä on erilaisia tarpeita, ja ne pitäisi huomioida työn ja työajan järjestelyissä. Näin kesäaikaan ajankohtainen kysymys on mahdollisuus vaihtaa lomarahat vapaaksi. Ihminen ei ole työtä varten vaan työ on ihmistä varten. Emme elä työlle vaan työstä.

Monen mielestä kesäloma on sopivan mittainen, eikä lisälomalle ole välitöntä tarvetta. Ei ainakaan, jos sen hintana on lomarahojen menetys. Kuitenkin yllättävän moni on sitä mieltä, että lisälomaa pitäisi saada lisää, vaikka se merkitsisi jonkinasteista lisärahan menettämistä.

Nuoret haluavat työtä, vanhemmat vapaa-aikaa

SAK julkaisi keväällä ensimmäisen työolobarometrin, jossa palkansaajilta kyseltiin työoloista ja työhön liittyvistä toiveista. Vastaajia pyydettiin tekemään myös työajan ja lisäansioiden välistä puntarointia. Heiltä kysyttiin, kumman he valitsisivat, jos vaihtoehtoina olisivat palkankorotus tai lisää vapaa-aikaa. Lähes puolet (45 %) vastaajista ottaisi mieluummin lisää vapaa-aikaa kuin rahaa.

Suuri osuus kertoo siitä, että palkansaajien keskuudessa kytee nykyistä pidemmän vapaa-ajan kaipuu, joka on voimakkaasti sidoksissa ihmisen ikään. Vanhempia ihmisiä kiinnosti enemmän ottaa vapaapäiviä lisärahan sijaan. Toisaalta alle kolmikymppisistä suuri enemmistö ottaisi mieluummin lisää rahaa.

Tuloksille on helposti keksittävissä ainakin kaksi syytä. Vanhempien talous on yleensä vakaammalla pohjalla kuin nuorilla, joilla on käsissään niin asuntojen maksaminen kuin jälkikasvun elättäminenkin. Noina ruuhkavuosina voisi hyvinkin olla tarvetta lisävapaille, mutta talous ei sitä mahdollista. Toisaalta ”nuorena jaksaa”, kuten sanonta kuuluu. Kääntöpuolena on se, että vanhempana ei ehkä niin hyvin jaksakaan. Tarvetta olisi työn keventämiselle ja lisävapaille ainakin silloin, kun työ on fyysisesti tai psyykkisesti kuormittavaa. Muuten voi olla edessä varhainen eläköityminen.

Lomarahavapaat työehtosopimusneuvotteluihin?

Tällä hetkellä joissakin työehtosopimuksissa on maininta mahdollisuudesta vaihtaa lomarahoja vapaaksi. Kaikissa työehtosopimuksissa sitä ei kuitenkaan ole, eikä myöskään laissa. Tulevaisuudessa myös työehtosopimusneuvotteluissa olisi paikallaan arvioida, miten työaikoja voitaisiin kehittää inhimillisempään suuntaan.

Yksi kehittämisen kohde voisi olla juuri mahdollisuudessa vaihtaa lomarahoja vapaaksi. Käytäntö ei sinänsä ole uusi eikä outo, mutta tällä hetkellä työntekijällä ei ole siihen subjektiivista oikeutta, vaan lopullinen päätösvalta on työnantajalla. Viisas työnantaja kuuntelee henkilöstönsä toiveita ja pyrkii ottamaan ne huomioon. Mitään ongelmaa ei olisikaan, jos Suomi olisi täynnä viisaita työnantajia.

Valitettavasti asianlaita on hieman toisin. Jotkut työnantajat haluavat antaa väelleen työaika-autonomiaa ja mahdollisuuksia rakentaa mielekkäitä lomakokonaisuuksia, mutta toiset eivät. Siksi asiaa olisikin tarkasteltava subjektiivisena oikeutena työehtosopimusneuvotteluissa.

Inhimillisyyttä tuotantokeskeisyyteen

90-luvun laman aikana lomarahoja vaihdettiin vapaaksi kustannussyistä. Työnantajat olivat rahapulassa eikä töitäkään aina ollut tarpeeksi. Niissä oloissa työnantajat näkivät lomarahavapaat hyväksi keinoksi säästää palkkamenoissa. Tänä päivänä tilanne on miltei päinvastoin: useilla työpaikoilla kärsitään lähinnä työvoimapulasta, ja varsinkin teollisuudessa tilauskirjat pullistelevat. Tuotannon näkökulmasta tarvetta olisi lähinnä työajan pidentämiselle.

Kuitenkin hyvässä tuotannollisessa tilanteessakin on pidettävä mielessä, että vain hyvinvoiva ihminen on tuottava. Jos ihminen kokee tarvitsevansa lisävapaita, ei hänen hyvinvointiaan edistetä sillä, että mahdollisuus niihin kielletään. Suomalainen työssäkäyvä väestö vanhenee, ja sen myötä kysymys lisävapaista ja kevennetyistä työjärjestelyistä tulee entistäkin ajankohtaisemmaksi. Kun tavoitteena on ihmisten työurien pidentäminen, se voi onnistua vain siten, että työ vastaa nykyistä paremmin ihmisten toiveita.

Artikkeli on julkaistu mm. Uutispäivä Demarissa 24.7.2008.