Lauri Ihalaisen puhe Pihtiputaalla 18.9.2005

Pihtiputaan Työväenyhdistys 100 vuotta
SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen
18.9.2005

Arvoisa juhlayleisö
Hyvät toverit

Pihtiputaan työväenyhdistys perustettiin joulukuussa 1905 &#;8211 samana vuonna pidettiin perustamiskokouksia monilla muillakin paikkakunnilla eri puolilla maata. Elettiin suurlakon pyörteiden aikaa ja tehtiin kauaskantoisia päätöksiä.

Edessä olivat työväestön yhteiskunnallisen heräämisen ja organisoitumisen tärkeät vuodet. Sosialidemokraattinen liike oli pitänyt vuonna 1903 oman puoluekokouksensa Forssassa ja asetti siellä rohkeita ja samalla Suomen historian kulkua voimallisesti ohjanneita yhteiskunnallisia tavoitteita. Puolueella oli tuolloin vain noin 3000 jäsentä, joten mikään joukkoliike se ei vielä tuolloin ollut. Poliittisen liikkeen ohella myös ammattiyhdistysliike organisoitui ja vuonna 1907 perustettiin SAK:n edeltäjäjärjestö Tampereella.

Forssan kokouksen rohkeiksi tavoitteiksi asetettiin valtiollinen itsenäisyys, yleinen ja yhtäläinen äänioikeus, yhdistys-, kokoontumis-, lausunto- ja painovapaus. Tavoitteena oli myös maksuton opetus kaikissa oppilaitoksissa, terveydenhoito, naisten tasa-arvoinen kohtelu, kahdeksan tunnin työpäivä, työsuojelun kohentaminen ja työttömyysvakuutuksen aikaansaaminen. Kuten tänä juhlapäivänä huomaamme, näissä tavoitteissa on hyvin edetty.

Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus odotti toteutumistaan perustettaessa Pihtiputaan työväenyhdistystä. Sortokausi lieveni, suurlakolla saavutettiin kansallisia edistysaskeleita. Tilanne johti eduskuntauudistukseen varsin nopeasti niin, että l906 uudistettiin vaalilainsäädäntö varsin radikaalisti. Suomi sai ensimmäisenä maana maailmassa yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden naisillekin. Askel kohti kansanvaltaa oli merkittävä.

Maaseudulla meno oli verkkaisempaa, mutta 1907 pidetyt eduskuntavaalit olivat merkittävä poliittinen tapahtuma myös Pihtiputaalla; äänestysprosentti nousi 58:aan. Yhteiskunnalliset ja taloudelliset olot olivat heikot: Venäjän vallankumouksen vaikutukset ulottuivat Etelä-Suomea laajemmalle. Epävarmuus ja yhteiskunnallisten olojen epävakaisuus heijastui myös Pihtiputaalle. Kansalaissodan aikana julkinen työväentoiminta oli kiellettyä myös Pihtiputaalla ja poliittinen vastakkainasettelu kärjistyi jättäen varsin pitkän, eikä aina kovin kunniakkaan historiallisen muiston myös pihtiputaalaiseen elämään. Esimerkiksi omassa suvussani näitä vuosia on kerrattu usein – ei katkeruudella vaan oppia ottaaksemme.

Voidaan sanoa, että historiallisesti työväenyhdistysten perustaminen ja kansanvaltaisen työväenliikkeen aseman vakiintuminen ja vahvistuminen on ollut osa Suomen demokraattisen yhteiskunnan rakennustyötä ja suuri teko kansanvallan puolesta. Sosialidemokraattinen liike on ollut se yhteiskunnallinen muutosvoima, joka on keskeisesti – ei yksin – ollut rakentamassa köyhästä ja vähän syrjäisestä maasta hyvinvointiyhteiskuntaa. Rakentamassa maata, joka tänäkin päivä osallistuu maailmanlaajuiseen työnjakoon kilpailukykyisenä sivistysyhteiskuntana. Tässä isossa, historiallisessa, tasa-arvoa korostavassa hyvinvointiprojektissa keskeinen yhteistyökumppani on ollut poliittinen keskusta. Arvo myös heidän panokselleen.

Sodan jälkeisen Suomen jälleenrakennustyössä myös työmarkkinajärjestöjen suhteet saivat uuden laadullisen käänteen. Työnantajapuoli tunnusti ammattiyhdistysliikkeen tasaveroiseksi sopimuskumppaniksi ja perusta nykymuotoiselle sopimuspolitiikalle luotiin. Suomi kasvoi poliittisen demokratian ja parlamentaarisen päätöksenteon ohella ja tueksi myös sopimusyhteiskunnaksi.

Sopimusyhteiskunnan perusideana on tänäkin päivänä hoitaa asioita neuvotellen ja sopien ja samalla rakentaa työmarkkinoille vakautta ja ennustettavuutta. Työväen poliittinen ja ammatillinen toiminta on saanut paljon aikaan Suomen menestykseksi ja kansalaisten yhteiskunnallisen, sosiaalisen ja taloudellisen aseman parantamiseksi. Tässä historiassa ei ole sellaisia luurankoja, joita tarvitsisi historiamme suurissa käänteissäkään piilottaa.

Pihtiputaan työväenyhdistyksen perustajat eivät varmaan voineet haaveillakaan siitä kehityksestä, jota on tapahtunut yhteiskunnallisesti, sosiaalisen turvaverkon tai työelämän alueella. Tuolloin työttömyys ja syrjäytyminen tarkoittivat sosiaalisen turvaverkon puuttumista, köyhyyttä ja epätoivoa. Työmarkkinat olivat monilta osin orjamarkkinat eikä työehdoista sopiminen kuulunut herrojen tapoihin. Maaseudulla oli puutetta ja kurjuutta, luokkaerot olivat suuret.

Arvoisa juhlayleisö

Onko meillä unelmia ja toivoa yhtä lailla kuin 100 vuotta sitten työväenyhdistysten perustajilla – rohkeilla naisilla ja miehillä?

Vaikka olosuhteet ovat muuttuneet ja Suomi on yksi tasa-arvoisimmista maista maailmassa, on joitakin perusasioita, jotka kantavat kauas. Mikään henkinen ja sosiaalinen liike ei voi menestyä yhteiskunnallisen elämän tyrskyissä ellei sillä ole arvoja, aatetta, unelmia paremmasta ja oikeudenmukaisemmasta yhteiskunnasta ja maailmasta. Siksi ei saa hukata markkinahumun ja globalisaatiopaineiden keskellä tasa-arvoa, heikomman puolelle asettumista, solidaarisuutta yli ammatti- ja maiden rajojen. Sosialidemokraattinen liike on erityisesti työn ja työntekijöiden liike. Työ luo vaurautta ja kiinnittää ihmisiä yhteiskuntaan. Työväenliikkeen kantasana on työ.

Syrjäytymisen ja huono-osaisuuden suurin syy on pitkittyvä työttömyys ja köyhyyden poistamisen tärkein lääke on työpaikka. Vaikka työllisyys on kohentunut ja pitkäaikaistyöttömyyskin on laskenut, on työttömyyden taittaminen tämän ja seuraavankin hallituksen tärkein yhteiskunnallinen tehtävä. Työllisyysasteen nostaminen on myös keino, jolla varmistetaan, että hyvinvointiyhteiskunnan rahoitus on kestävällä pohjalla.

Suomella on edessään historiansa suurin ikäpolvenmurros. Sodan jälkeen syntyneet ikäluokat ovat siirtymässä eläkkeelle. Viidentoista vuoden sisällä puolet ihmistä, jotka nyt ovat työssä, lähtee eläkkeelle. Nuoria ikäluokkia tulee joka vuosi vähemmän työmarkkinoille kuin toisesta päästä lähtee eläkkeelle. Osaavasta työvoimasta tullaan lähivuosina kilpailemaan. Työelämämme myös monikulttuuristuu. Maahanmuuttajia tulee kohdella ihmisarvoisesti ja tukea heidän työllistymistään. Heistä ei saa tehdä toisen luokan kansalaisia myöskään työehtojen osalta.

Työhyvinvoinnin kehittämiseen joudutaan panostamaan aivan uudella tavalla, jotta ihmiset jaksaisivat ja ammatillinen pätevyys säilyisi ja kehittyisi läpi työuran. Työelämän vaatimustaso on kasvanut ja kovat arvot puhaltavat.

Aina ei ymmärretä sitä, että ihmisellä on muutakin elämää kuin työ. Työn ja perhe-elämän tarpeet on saatettava parempaan tasapainoon. Työnantajat puhuvat mielellään joustavuudesta mutta itse asiassa työelämän pitää joustaa perheiden tarpeille eikä aina niin, että ihmiset joutuvat joustamaan työelämän vaatimusten edessä. Kuvaavaa ajalle on, että pienten lasten isät tekevät pisintä työpäivää.

Arvoisa juhlayleisö

Mitä olisivat ne suuret yhteiskunnalliset ihanteet ja tavoitteet, jotka tänä päivänä asettaisimme samalla tavalla kuin työväenyhdistykset asettivat vuosisadan alussa ja linjasivat Forssan puoluekokouksessa.

Onko kansanliikkeiden ja suurten yhteiskunnallisten tarinoiden ja visioiden aika ohi, kun elämä ja asiat pirstaloituvat ja isoista hankkeista siirrytään projekteihin? Onko yksilöityminen ja yhteiskunnallinen luokattomuus syömässä yhteisöllisyyden ja solidaarisuuden voimaa? Mielestäni ei.

Ihmisen halu kuulua yhteen ja vaikuttaa – muuttaa maailmaa – ei ole kadonnut – asiat ja toimintatavat vain muuttuvat. Kärjistäen voisi sanoa, että verkosta ja nettiyhteyksistä on tullut uudenajan työväentalo.

Korottaisin ääntä poliittisen toiminnan ja yhteiskunnallisen osallistumisen arvostuksen puolesta. Into ”punaisen viivan” vetämiseen vaaleissa – eli äänestysaktiivisuus – ei ole viime vuosina, presidentin vaaleja lukuun ottamatta, ollut kovinkaan korkealla. Totta kai tämä haastaa poliittiset liikkeet uudistumaan ja ottamaan vastuuta kansanvallan toimivuudesta. Poliittista ja muuta yhteiskunnallista toimintaa on tärkeätä arvostaa. Tämä toiminta on meidän yhteiskuntamme malli toteuttaa demokratiaa ja vaikuttaa valtiollisiin ja kunnallisiin asioihin. Jos tämä rapautuu, on se kova isku demokratialle. Kansanvallan ei pidä antaa periksi rahavallalle.

Surullisintahan on se, että syrjäytyminen työstä ja sitä kautta yhteiskunnasta johtaa myös syrjäytymiseen ja voimattomuuteen vaikuttaa omiin asioihin, eli ne, jotka eniten demokratiaa ja hyvinvointiyhteiskunnan turvaa tarvitsevat, eivät ole osallisia myöskään asioihin vaikuttamisessa.

Palatakseni kysymykseen 2000-luvun Forssan tavoitteista ja uudistustyön lähtökohdista.

Forssan kokouksen keskeiset tavoitteet ovat toteutuneet, mutta se arvopohja jolta ponnistettiin yhteiskunnallisena uudistusliikkeenä ei ole menettänyt merkitystään. Tasa-arvo, heikomman puolelle asettuminen ja yhteistyö yli kansallisten rajojen ovat edelleenkin oikeita kivijalkoja kun arvotamme ja hahmottamme yhteiskuntaa ja työväenliikkeen arkitavoitteita.

Suurin muutos Pihtiputaankin työväenyhdistyksen perustamisen jälkeen on tapahtunut talouden ja yhteiskunnallisen toiminnan kansainvälistymisessä. Työväenliike on aina ollut kansainvälistä ja halunnut pitää yhtä yli rajojen. On hyvä muistaa, että maailmanlaajuisen tulonjaon ja yhteiskunnallisen kehityksen kannalta me Suomessa olemme hyväosaisen vähemmistön joukossa. Siksi Forssan kokouksen yhteiskunnalliset ja sosiaaliset tavoitteet ovatkin ajankohtaisia maailmanlaajuisen oikeudenmukaisuuden aikaansaamiseksi. En puhu nyt tavoitteiden yksityiskohdista, vaan siitä mihin suuntaan yhteiskuntia pitäisi kehittää. Köyhyys, ihmisoikeuksien ja sosiaalisten perusoikeuksien puute sekä epädemokraattisesti toimivat yhteiskunnat ovat suuri haaste myös työväenliikkeen ja ammattiyhdistysliikkeen kansainväliselle toiminnalle. On myös meidän etumme, että oikeudenmukaisuus ja elämisen edellytykset kohenevat maailmanlaajuisesti.

Pääomat, tavarat ja palvelut sekä rahamarkkinat kansainvälistyvät. Meille on suuri asia, että maat, jotka osallistuvat kansainväliseen kauppaan ja yhteistyöhön, kunnioittavat myös ihmisoikeuksia ja sosiaalisia perusoikeuksia – ihmisarvoa. Globalisaation hyödyt eivät jakaudu tasaisesti ja pelisäännöt eivät ole reilut, kuten tasavallan presidentti Tarja Halosen johtaman maailmankomission raportissa osuvasti korostettiin. Myös luonnossa on merkkejä siitä, että sitä kuormitetaan liikaa ja kasvu ei ole kestävän kehityksen mukaista.

Toinen iso tehtävä on varmistaa, että pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunnan malli palveluineen ja sosiaalisen suojaverkon osalta kyetään turvaamaan myös tulevaisuudessa. Toimiva hyvinvointiyhteiskunta on Suomen vahvuus globaalikilpailussa, ei sen uhka. On selvää, että varmistaaksemme koulutoimen, terveydenhoidon ja vanhusten huollon keskeiset palvelut ja niiden rahoituksen työllisyysastetta on kyettävä Suomessa nostamaan.

Kunta- ja palvelurakenneuudistus on tärkeä askel uudistuvan hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisessa. Pihtiputaan ja Viitasaaren uusi yhteistyömalli on rohkea ja välttämätön askel varmistaa keskeisten hyvinvointipalvelujen saatavuus ja toimivuus jatkossa.

Meidän on tärkeätä pitää kiinni siitä, että tulevaisuudessakin lapsilla on varallisuudesta riippumatta yhtäläiset koulutusmahdollisuudet, terveydenhoitopalvelut ovat kansalaisten saatavilla ja vanhuksista pidetään huolta. Se on meidän kunniavelkamme hyvinvointiyhteiskunnan rakentajille. Tämä kaikki vaatii myös verotuloja ja siksi vastaisuudessakaan ei veronkevennyksiä pidä tehdä palvelujen ja sosiaalisen suojaverkon rahoitusta vaarantaen.

Kolmas suuri haaste on tehdä työelämästä inhimillisempi ja palkansaajien turva muutoksen keskellä paremmaksi. Työ on arvotasolla ihmiselle enemmän kuin keino tulla toimeen. Työelämän vaatimustaso kasvaa ja epävarmuus työstä ja selviytymisestä kalvaa monien mieliä. Omistajien ja sijoittajien edut menevät aina työntekijöiden työsuhdeturvan edelle ja ahneus ja pikavoittojen arvot ovat tulleet vahvasti liike-elämään. Ihmisten pitkälle työuralle ja sitoutumiselle ei anneta arvoa. Siksi hyvinvointiyhteiskuntamme suuri seuraava projekti on työhyvinvoinnin parantaminen ja ihmisten kohtelun muuttaminen työelämässä. Ihmiset perheineen eivät voi suunnitella elämäänsä kvartaalitalouden ja neljännesvuosikatsausten rytmissä.

Jotta mahdollisuudet olla pidempään työelämässä kuin keskimäärin 59 vuoteen saakka ja jotta syntyy tulosta ja laatua, on pidettävä huolta myös työssäkäyvien ammatillisen osaamisen varmistamisesta ja henkisestä jaksamisesta. Erityisen huolestuttavaa on mielenterveydellisten ongelmien voimakas kasvu – ihmisten mieli järkkyy ja kaikki eivät kestä jatkuvasti kohoavia paineita ja vaatimuksia työelämässä. Työelämää ei ole rakennettu niin, että ihmiset voisivat osallistua siihen arvokkaasti ja omien voimavarojensa mukaisesti. Tämäkin seikka työntää ihmisiä ennenaikaiselle eläkkeelle, koska työelämä ei tarjoa ihmisarvoa kunnioittavaa tapaa olla työelämässä. Tämä näkyy mm. eri muodoin vajaakuntoisten ihmisten vaikeutena saada työtä.

Näiden lisäksi arvokasta mielestäni olisi, jos pystyisimme jatkossakin ratkomaan Suomen kansallisia etuja niin ulkopolitiikassa kuin talouspolitiikankin isoissa linjauksissa laajan yhteistyön avulla. Kolmikantayhteistyö poliittisten päättäjien ja työmarkkinajärjestöjen kesken on niin tuloratkaisujen muodossa kuin laajemminkin ollut yksi keskeisimpiä tapoja selvitä ja parantaa ihmisten taloudellista ja sosiaalista turvallisuutta ja uudistaa työelämää.

Tästä isosta linjasta olisi tärkeää pitää kiinni juuri globalisaation asettamien kilpailuhaasteiden edessä. Suomi ei voi lähteä kilpailemaan kehittyvien maiden kanssa palkoilla. Meidän menestystarinamme perustuu kovaan osaamiseen, tuotteiden ja palvelujen laatuun, erikoistumiseen, tutkimus- ja tuotekehityspanostuksiin, hyvinvointiyhteiskunnan vahvuuksiin ja vakaisiin työmarkkinaolosuhteisiin.

Arvoisa juhlayleisö

Pihtiputaan työväenyhdistyksen 100-vuotisjuhla ajoittuu yhteiskunnallisen elämän kannalta mielenkiintoiseen aikaan.

Pääministeri Matti Vanhasen johtama hallitus on työnsä puolivälissä. Uudet eduskuntavaalit ovat keväällä 2007. Hallitusyhteistyö on sujunut moitteettomasti ja yhdessä vastuuta kantaen. Hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen suuri ponnistus oli kattavan, vuoden 2007 syksyyn ulottuvan tuloratkaisun aikaansaaminen. Sopimuksen myötä ostovoima nousee ja muutosturva toteutuu. Sopimusyhteiskunta osoitti iskukykynsä – monista epäilijöistä huolimatta.

Talouskehitys ei ole tyydyttävä eikä 100 000 uuden työpaikan saavuttaminen vaalikauden loppuun mennessä tule täysin toteutumaan mutta sitä kohden ollaan menossa. Tänä vuonna arvioidaan syntyvän lähes 30 000 uutta työpaikkaa ja työttömyyden laskevan alle 8 prosentin. Tärkeää on, ettei hallitus anna otteen lipsua työllisyysasioissa vaan tomeruutta lisätään eikä jäädä odottelemaan vain seuraavien vaalien onnistunutta hoitamista.

SAK julkaisi hiljakkoin kattavan ja konkreettisen työllisyysohjelman. Toivottavasti siinä esitettyihin toimiin tartutaan.

Suomen talouskasvun ja työllisyyskehityksen suuri haaste on aikaansaada investointeja kotimaahan ja kansalaisille riittävä turvallisuuden tunne tulevaisuutensa suhteen. Kasvuhakuisten yritysten määrä on huolestuttavan vähäinen. Myös yrittäjäkentässä on meneillään suuri ikäpolvimuutos. Tulevina vuosina jää eläkkeelle n. 80 000 yrittäjää. Ennustettava ja hyvä ostovoiman kehitys tukee myös työllisyyttä. Poliittisilla ratkaisuilla on tuettu yritystoiminnan edellytyksiä ja tehty tilaa investoinneille mm. yritysvero-uudistuksella. Budjettiriihessä tuettiin yli 55-vuotiaiden työllistymistä työvaltaisten alojen välillisiä työvoimakustannuksia alentamalla.

Elinkeinoelämällä tulee olla myös oma yhteiskuntavastuunsa ja sen on tehtävä voitavansa työllisyystalkoissa.

Arvoisa juhlayleisö

Poliittisella liikkeellä on aina hoidettavana isoja asioita ja sen on lunastettava kannatuksensa ja uskottavuutensa valtakirja vaaleilla. SDP on eri mielipidemittauksissa ollut viime eduskuntavaalien jälkeen tasaisen vahvasti suurin puolue. Erot kolmen keskeisen puolueen kannatusluvuissa eivät kuitenkaan ole kovin suuret. Maamme parlamentaarisessa elämässä on niin, että se puolue, joka vaaleissa saa eniten ääniä ja suurimman puolueen aseman, paalupaikan, määrittelee tahdin ja marssijärjestyksen myös hallitusneuvotteluissa. Siksi on luonnollista, että suurin palkansaajapuolue SDP tavoittelee seuraavissa eduskuntavaaleissa suurimman puolueen asemaa ja on sen myötä valmis kantamaan vastuuta myös seuraavalla vaalikaudella Suomen ja kansalaisten asioista.

Meillä on ennen eduskuntavaaleja edessämme poikkeuksellisen tärkeät presidentinvaalit vuoden 2006 alussa. Tämänkin juhlasalin ilmettä komistaa nykyisen tasavallan presidentti Tarja Halosen kuva.

Presidentti Halosen kansansuosio ja arvostus on erittäin korkea. Tämä perustuu siihen, että hän on henkilönä luottamusta herättävä ja ihmisten arkea ymmärtävä. Hän on hoitanut vaativan presidentin tehtävän erittäin hyvin ja saanut kansainvälistä arvostusta heikomman puolelle asettumisesta ja oikeudenmukaisuuden puolestapuhujana. Presidentti Halonen – kuten muistamme – on ensimmäinen virkaatekevistä presidenteistä, joka järjesti aikaa vierailla myös Pihtiputaalla.

Toivonkin, että Pihtiputaan työväenyhdistys 100-vuotisen toimintansa juhlassa asettaa tavoitteeksi, että presidentti Tarja Halonen valitaan jo ensimmäisellä vaalikierroksella seuraavalle virkakaudelle. Tarja Halonen on koko kansan presidentti – siksi vaalityötä tulisi täällä tehdä puolue- ja muut rajat ylittäen.

Arvoisa juhlayleisö

Tämä juhla on minulle henkilökohtaisestikin merkittävä. Olen liittynyt SDP:n jäseneksi Pihtiputaan työväenyhdistyksen kautta vuonna 1963. Jäsenkirjan vahvistivat yhdistyksen puolesta Onni Niskanen ja Eino Ihalainen. Pihtiputaan työväentalo herättää monia hienoja muistoja kokoontumisen ja yhdessä tekemisen paikkana. Tunnetusti isälleni tämä talo oli kuin toinen koti.

Lämmin kiitos kaikille työväenyhdistyksen veteraaneille ja toiminnassa mukana oleville arvokkaasta kansanvallan ja yhteiskunnallisen edistyksen eteen tehdystä työstä. Ilman perusyhdistysten työtä ei olisi puoluetta, eikä puolueella sen yhteiskunnallista asemaa. Sosialidemokraattinen työväenliike – kansanvallan vankkumaton tekijä – on ollut itsenäisen Suomen merkittävin muutosvoima ja vastuunkantaja yhteiskuntaamme rakennettaessa ja vaaranvuosia torjuttaessa.

Minua on pyydetty välittämään myös SDP:n onnittelut ja tervehdys Pihtiputaan työväenyhdistykselle. Luovutan yhdistykselle Ursin-mitalin 100 vuotta kestäneestä järjestötyöstä sosialidemokraattisen työväenliikkeen hyväksi.