Hyppää sisältöön
Uutinen

Kesäunelmia

Ville Kopra

Meitä taloustiedettä hyödyntäviä moititaan joskus tylsiksi, olemassa oleviin reunaehtoihin ja valtarakenteisiin jumittuneiksi putkiaivoiksi.

Jutta Urpilainen puhui kampanjansa aikana uusien unelmien tärkeydestä, ja kertoi keräävänsä ihmisiltä kuulemiaan toiveita unelmakirjaan. Prinsessamaisesta ensivaikutelmasta huolimatta tätä voisi kokeilla itsekin.

On aloitettava isoista asioista. Unelmoin Kiinasta, joka malttaisi olla tekemättä samat virheet kuin USA ja Eurooppa. USA:sta, jonka uusi demokraattijohto veisi kohti kestävämpiä elintapoja. Euroopasta, joka uskoisi riittävästi itseensä ja malttaisi globalisaation puuskissa ryhtyä kehittymään pohjoismaisten mallien pohjalta.

Unelmoin maailmasta, jossa kaikilla on asunto, ruokaa ja puhdasta vettä, eikä kukaan joudu syrjityksi toteuttaessaan itseään olemalla sellainen kuin on.

Unelmoin Suomesta, jossa kuntien laadukkaita palveluita riittää kaikille tarvitsijoille. Kunnista, joista vanhimmatkin ovat kykeneviä muuttumaan ihmisten tarpeiden mukana. Vanhemmista, jotka huolehtivat lapsistaan. Lapsista, jotka voivat luottaa kasvavansa turvallisessa yhteiskunnassa, ilman pelkoa isompien kaltoin kohtelusta.

Unelmoin ammattiyhdistysliikkeestä, joka on rakenteiltaan globaalisti integroitunut, voimakas ja solidaarinen, ja josta hölmistyneet yritysjohtajat kirjoittelevat protestikirjoja vaatien YK:ta säätämään sille lisäveroja.

Unelmoin Helsingistä, jossa on väriä ja kulttuuria (kulttuurin kansantuoteosuus muuten on jo suurempi kuin alkutuotannon toimialojen), uusia hienoja kerrostaloalueita ja muutama pilvenpiirtäjä. Itämerestä, jossa voi huoletta uida.

Unelmoin verojärjestelmästä, jossa yhden etu ei ole toisen kustannus, vaan jossa varat yhteisiin kassoihin kerätään oikeudenmukaisesti. Erilaisia helpotuksia, vähennyksiä ja poikkeuksia unelmoin olevan huomattavasti nykyistä vähemmän, samalla kun verokantoja voisi vastaavasti pyrkiä laskemaan.

Unelmointi on välillä hyödyllistä, sillä se motivoi käärimään hihoja ylös. Kun lehdet kellastuvat, tantereet taas tömisevät erilaisten unelmien yhteentörmäyksistä. Ehkä tämä auttaa nostamaan yhden unelman ylitse kaikkien muiden: meidän on pyrittävä rauhanomaiseen yhteiskuntaan, jossa asioista neuvotellaan ja sovitaan heikompia sortamatta &#;8211 niin kotona kuin työelämässä.

Kolumni on julkaistu Uutispäivä Demarissa 29.7.2008