Juha Antila: Työajat ihmisen mukaan eikä toisinpäin
– Työntekijöiden toiveet ja tarpeet ovat yhtä tärkeitä kuin tuotannonkin. Ne molemmat tulee huomioida ja niiden ehdoilla tulee rakentaa työpaikan työaikatodellisuus, SAK:n palkka- ja työaika-asiantuntija Juha Antila kirjoittaa.
Suomi on työaikojen &#;8221on/off” maa. Työtä tehdään tyypillisesti joko täysillä tai ei lainkaan. Sana täysillä pitää sisällään paitsi kokoaikaisen työn, jota tehdään tuottavasti ja tehokkaasti, mutta myös työn jatkumisen vapaa-ajalle. Monille on hyvin tuttua työpuheluihin vastaileminen, työhön liittyvien sähköpostien selaileminen tai muunlainen valmistelu tuleviin työtehtäviin vapaa-aikana.
Suomalainen työeetos ja jopa työpaatos on osa kulttuuriamme. Siinä ei sinänsä ole mitään pahaa tai hävettävää, mutta liiallinen työnteko voi kostautua jaksamisongelmina ja jopa ennenaikaisena tarpeena päästä pois työelämän oravanpyörästä. Silloin puhutaan ongelmasta, johon työmarkkinajärjestöt yrittävät yhteistuumin etsiä ratkaisuja.
Suomalaisten työssäkäyvien työuria pitäisi saada tulevaisuudessa nykyisestä pidennettyä. Voiko niin tapahtua ellei työelämä ja työajat muutu nykyistä ihmisystävällisemmiksi? Tällä hetkellä Suomi on Euroopan kärkimaiden joukossa ilta-, yö- ja viikonlopputyön sekä vuorotyön tekemisessä.
Työajat joustavat Suomessa hyvinkin paljon vuorokauden sisällä, mutta lähtökohtana on yleensä kokoaikatyö. Tämä perinne elää sitkeästi ja ehkäpä se on hyväkin asia. Ihmisten tarpeena on usein ”normaalielämä” ja se tyypillisesti edellyttää kokoaikatyön tekemistä.
Kokoaikatyön tulisi olla mahdollista niille, jotka sitä haluavat. Ongelma on lähinnä niillä, jotka haluaisivat joko väliaikaisesti tai pysyvästi vähentää työaikaansa ja työmääräänsä. Heille ei ole useinkaan tarjolla vaihtoehtoja. Valittavana on joko jatkaminen kuten ennenkin tai siirtyminen muualle. Näinä aikoina siirtyminen muualle tarkoittaa usein siirtymistä kokonaan työelämän ulkopuolelle, kenties pysyvästi. Näillä vaihtoehdoilla työuria ei saada pidennettyä.
Työajat joustavat kokoaikatyössä, mutta jouston lähtökohtana ovat useimmiten tuotannon tarpeet. Mikäli ihmisen toiveita ei huomioida, tuloksena voi olla inhimillisesti katsottuna entistäkin sietämättömämpi tilanne. Silloin työaikajousto muodostuu työntekijän näkökulmasta katsottuna pakottavaksi ja vastenmieliseksi.
Työelämä syntyy työn ja tekijän kohtaamisesta. Työntekijöiden toiveet ja tarpeet ovat yhtä tärkeitä kuin tuotannonkin. Ne molemmat tulee huomioida ja niiden ehdoilla tulee rakentaa työpaikan työaikatodellisuus.
Selvä enemmistö suomalaisista palkansaajista haluaa jatkaa työssä, vaikka siihen ei olisi taloudellista pakkoa. Vain joka viides työssäkäyvistä lopettaisi työnteon kokonaan, jos rahaa olisi niin paljon, ettei tarvitsisi käydä töissä. Kuitenkin valtaosa haluaisi vähentää työntekoa eli lyhentää työaikaansa tai tehdä töitä kausiluontoisesti.
Kysyttäessä ikääntyneiden palkansaajien halukkuutta työssä jatkamiseen eläkkeelle siirtymisen jälkeen ilmenee, että puolet olisi valmiita tekemään töitä silloin tällöin tai osa-aikaisesti. On perusteltua päätellä ikäihmisillä olevan työhaluja ja valmiuksia jatkaa töissä nykyistä pidempään, mikäli työ joustaa ihmisen mukaan nykyistä enemmän. Jos ihmisten halutaan jatkavan töissä vapaehtoisesti pakkoa pidempään, viesti on otettava vakavasti ja ruvettava sen edellyttämiin toimenpiteisiin.
Kolumni on julkaistu 5. heinäkuuta 2009 Turun Sanomissa.