Hyppää sisältöön

s a k·fi Näistä puhutaan Uutiset Jokapäiväinen uskontomme

Jos aikatauluun sopii, Mass Niej käy perjantaisin keskellä päivää moskeijassa ja palaa sitten takaisin hommiin.

Uutinen

Jokapäiväinen uskontomme

Palmian siivouspalveluissa töistä saa poistua rukoilemaan, kunhan asiasta sovitaan etukäteen ja tunnit tehdään sisään. Kyse on molemminpuolisesta joustamisesta ja kunnioituksesta.

Ramadan-paastokuukausi panee Mass Njien kropan koville: hänen täytyy olla 19 tuntia juomatta ja syömättä tehden raskasta siivoojan työtä. Gambialainen Njie ei kuitenkaan ole moksiskaan.

– Suomessa on helppoa verrattuna Afrikan kuumuuten, hän virkkoo.

mamata AlhassanJos aikatauluun sopii, Njie käy perjantaisin moskeijassa keskellä päivää. Lisäksi hän rukoilee tauoilla. Hänen työtoverinsa, ghanalainen Mamata Alhassan käyttää huivia.

Palmian siivouspalveluissa työpaikalta saa poistua uskonnollisiin tilaisuuksiin, kunhan asiasta sovitaan esimiehen kanssa ja työtunnit tehdään sisään. Huiveja ja pitkähihaisia paitoja saa käyttää, mutta nilkkoihin asti ulottuva huivi on työturvallisuussyistä kielletty.

– Uskonnon ylläpitäminen on minulle tärkeää. Haluan säilyttää juureni ja kulttuurini. Muuten arki on vain töiden ja kodin välillä kulkemista, Alhassan kertoo.

Luottamusmies on lukenut koraania

Njie ja Alhassan siivoavat asukastaloja Helsingin Herttoniemessä. Eri uskonnot ovat työpaikalla arkipäivää, sillä kaikki oman alueen työntekijät ovat ulkomaalaisia. Koko Palmiassa puolet siivoojista tulee ulkomailta. Äidinkieliä on satoja.

Palveluesimies Tuula Kinnusen mukaan työnantajalta vaaditaan kulttuurien tuntemusta. Luottamusmies Elina Snellman kertoo lukeneena jonkin verran koraania.

Vielä kymmenen vuotta sitten vieraat kulttuurit olivat työpaikalla uusi asia. Kinnunen ihmetteli, miksi kinkkuvoileivät jäivät yhteisissä tilaisuuksissa syömättä. Nykyään hän tilaa automaattisesti kalkkunaa.

– Se on pikkuasia, mutta merkitsee paljon. Se osoittaa, että otamme vakaumuksen huomioon, esimies kertoo.

Sopeutuminen on vaatinut molemminpuolista oppimista.

– Pahin virheeni oli ottaa erästä henkilöä kädestä kiinni ja katsoa suoraan silmiin. En tiennyt, ettei se kuulu hänen kulttuuriinsa, Kinnunen muistelee.

Elina Snellman ja Tuula Kinnunen.

 

Hammaslääkäri tai moskeija

Käytännöt syntyivät Palmiassa vähitellen. Esimiehet saattoivat takavuosina kysyä luottamusmies Snellmanilta, miten eri uskontojen kanssa tulee toimia. Sysäyksen antoi jokin ristiriita, jota lähdettiin yhdessä ratkomaan. Nykyään ongelmia on Snellmanin mukaan todella vähän.

– Jos työtä ei voi keskeyttää rukoushetken aikaan, tauon voi pitää sen jälkeen. Myös väärinkäytöksiä on ollut hyvin vähän, Snellman kertoo ja muistuttaa joustamisen olevan molemminpuolista.

– Mistä se on pois, jos annetaan vapauksia? Jäpittämisessä ei ole järkeä, hän toteaa.

Esimies Kinnusen mielestä kyse on arvostuksesta ja luottamuksesta. Hän tietää uskonnon merkitsevän työntekijöille paljon, ja sen kieltämisestä seuraisi vain ongelmia. Joustava suhtautuminen näkyy työhyvinvoinnissa ja työn laadussa.

Kinnusen mukaan käynti moskeijassa ei eroa siitä, että työntekijä käy hammaslääkärissä tai virastossa.

Vakaumuksesta ei puhuta

Elina Snellmanin mielestä koko homman juju on löytää yhteinen tapa kommunikoida. Kulttuuriset erot esimerkiksi eleissä ja koskettamisessa ovat suuria. Yhteistyö toimii myös siksi, että eri taustoista huolimatta kaikilla on samat säännöt.

Vakaumuksesta henkilökohtaisella tasolla työpaikalla ei keskustella. Luottamusmies ei sitä suosittelekaan, sillä uskonto on yksityisen asia ja voi nostaa suuria tunteita.

Mass Njien mukaan suomalaiset eivät kiinnitä hänen uskontoonsa erityistä huomiota.

– Ihmiset tulevat ja menevät. Minullakin rukoushetkeen menee viisi minuuttia, ja sitten jatkan taas töitäni.

Katariina Harju