EU:n vähimmäispalkkadirektiivi nojaa alakohtaiseen työehtosopimiseen
SAK:n kansainvälisten asioiden päällikkö Pekka Ristelä sanoo, että direktiivi merkitsee suunnanmuutosta unionin politiikassa, jossa on tähän asti usein suositeltu jäsenmaille palkkojen yrityskohtaista joustavuutta painottavaa työmarkkinapolitiikkaa.
– Direktiivi ohjaa siihen, että työehdoista sovittaisiin jäsenmaissa alakohtaisissa työehtosopimuksissa, joista neuvottelevat työnantajia ja työntekijöitä edustavat liitot. Kaikkien jäsenmaiden on siis edistettävä työehtosopimusten kattavuutta.
EU:ssa on jäsenmaita, joissa työntekijöiden oikeus järjestäytyä ja neuvotella itselleen työehtosopimus ei kunnolla toteudu. Pekka Ristelä pitää direktiiviä erityisen tärkeänä näille maille.
– Direktiivi tukee monen EU-maan ammattiyhdistysliikkeen työtä edistää työehtosopimusneuvotteluja. Sitä kautta se edistää myös palkkojen ja muiden työehtojen parantamista.
Komission päämääränä on vähentää työssäkäyvien köyhyyttä. Tätä tavoitellaan direktiivissä ensisijaisesti työehtosopimuksiin perustuvaa sopimista vahvistamalla ja toissijaisesti vähimmäispalkkalainsäädännöllä. Direktiiviesityksen mukaan vähimmäispalkoista ei tarvitse säätää lakia, jos käytössä on työehtosopimuksiin perustuva malli.
Palkoista raportoitava komissiolle
Työ- ja elinkeinoministeriön arvion mukaan direktiivi ei aiheuta Suomen lainsäädäntöön merkittäviä muutoksia. Direktiivi velvoittaa jäsenmaat raportoimaan palkoista komissiolle vuosittain sekä varmistamaan työehtosopimusten julkisuus.
Palkkoihin liittyvät tiedot ja niissä vaadittu erittely sukupuolen, iän ja toimialan mukaan ovat pääosin jo saatavissa Tilastokeskuksen aineistoista. Myös työehtosopimusten julkisuuden voidaan jo katsoa toteutuvan Suomessa, Pekka Ristelä sanoo.
Hän painottaa, että direktiivin vaatimus työehtosopimusten kattavuudesta ei tarkoita, että kaikkien työntekijöiden pitää olla niiden piirissä. Direktiivi ei myöskään anna komissiolle oikeutta puuttua työehtosopimusten sisältöön.
Lakisääteisille vähimmäispalkoille ei minimitasoa
Direktiiviesityksessä ei ole selkeitä kriteereitä lakisääteisen vähimmäispalkan riittävälle tasolle, mikä on Pekka Ristelän mukaan puute. Useiden EU-maiden ammattiliitoille maan palkkatasoon suhteutettu minimitaso on ollut tärkeä tavoite.
Direktiivissä todetaan, että vähimmäispalkoista säädettäessä on huomioitava yleinen palkkataso ja palkkojen kehitys, elinkustannukset, ostovoima ja työn tuottavuuden kehitys. Direktiivi myös edellyttää, että työmarkkinaosapuolia kuullaan vähimmäispalkkoja määriteltäessä. Tämä hillitsee palkkojen määräytymistä puhtaasti poliittisin perustein.
Suomi on ottanut direktiiviesitykseen myönteisen kannan. Esitys siirtyy nyt jäsenmaiden työministerien ja EU-parlamentin käsittelyyn. Pekka Ristelä pitää todennäköisenä, että direktiiviin tulee vielä käsittelyssä muutoksia. Hän kuitenkin arvioi, että direktiivi ei enää kaadu vaan tulee voimaan lähivuosina.
Pirjo Pajunen
