Ay-liikkeelle yhteinen palkankorotustavoite
SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly haluaa vastapainon EK:n palkkakatolle
SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly haluaa palkansaajille yhteisen palkankorotustavoitteen työehtosopimusneuvotteluihin. Hänen mukaansa ammattiyhdistysliike ei voi katsoa toimettomana sivussa, kun EK on yksipuolisesti ja ylimielisesti määritellyt korotuskatot.
– Vastapainoksi työnantajien palkkakatolle ammattiyhdistysliikkeen on saatava aikaiseksi yhteinen vähimmäispalkankorotustavoite. Tällä turvattaisiin palkansaajien ostovoima ja tasa-arvoinen palkkakehitys, Lyly sanoi tiistaina SAK:n työmarkkinaseminaarissa Vantaalla.
Hänen mukaansa yhteiseen tavoiterintamaan on saatava kaikki palkansaajajärjestöt eli SAK, STTK ja Akava jäsenliittoineen. Lisäksi palkansaajien pitää hyödyntää valmistelutyössä Palkansaajien tutkimuslaitoksen ja vastaavien tutkimusyhteisöiden asiantuntemusta.
– Palkansaajien korotustavoitteen on huomioitava niin kansantalouden kantokyky kuin inflaation, työllisyyden ja tuottavuuden kehitys, Lyly linjaa.
SAK:n puheenjohtaja näkee hahmottelemassaan mallissa myös haasteita. Lylyn mukaan on harkittava muun muassa, asetetaanko korotustavoite sektoreittain vai laajemmin sekä millä päätöstasolla ja sitovuusasteella tavoiteasettelu tehtäisiin. On myös pohdittava, olisiko yhteiseen tavoiteasetteluun tarvetta jokaisella kierroksella vai vain taloudellisten kriisien olosuhteissa.
Lyly haluaa, että keskustason työmarkkinaneuvotteluille rakennetaan uusi malli, jolla ohjattaisiin Suomen työmarkkinoita. Keskusjärjestöpöydässä olisi edustus myös eri sektoreilta ja käsiteltävinä asioina olisivat muun muassa työllisyys, osaaminen, ostovoima, samapalkkaisuus, EU-direktiivit ja budjetit.
Työllisyys ja harmaa talous hallintaan
Julkisuudessa paljon puhuttu kestävän talouskasvun ja työllisyyden ohjelma on Lylyn mielestä SAK:lle merkittävä työkalu. Parhaimmillaan ohjelmassa voidaan päättää asioista, jotka ovat palkansaajille tärkeitä – paitsi lyhyemmällä myös pidemmällä tähtäimellä.
Lylyn mukaan SAK:lle tärkein asia ohjelmassa on työllisyyden parantaminen ja osaamisen varmistaminen. Työllisyysasteen nostamisessa kaikkien työpanos pitäisi ottaa paremmin käyttöön. Näin ollen nykyisen hallituksen markkinoiman ”aktiivisen työvoimapolitiikan” pitäisi olla vieläkin aktiivisempaa, muun muassa pitkäaikaistyöttömien ja osatyökykyisten osalta.
Toisena asiana Lyly nostaa esille työeläkkeiden tason riittävyyden ja rahoituksen kestävyyden. Hänen mukaansa vanhuuseläkkeiden rahastointia on vahvistettava ja työeläkemaksuista on sovittava linjat myös vuodesta 2014 eteenpäin. Lylyn mielestä nuorten ikäpolvien on voitava luottaa eläkelupauksiin.
Kolmas asia, johon ohjelmassa olisi SAK:n mielestä paneuduttava painokkaasti, on harmaan talouden suitsiminen. Lyly haluaa palkansaajajärjestöille kanneoikeuden harmaan talouden ehkäisemiseksi sekä tilaajavastuun laajentamista.