Apulaisjohtaja Ari Seger 6.1.1954-10.8.2005
Ay-liike menetti avarakatseisen vaikuttajan
SAK:n apulaisjohtaja Ari Seger kuoli 51-vuotiaana työmatkallaan 10.8.2005 Tallinnan edustalla tapahtuneessa helikopterionnettomuudessa.
Ari kasvoi Fiskarsin tehdasympäristössä, josta hän sai vahvan pohjan aatemaailmalleen. Työuransa Ari aloitti 1970-luvun vaihteessa Fiskarsilla koneistajana. Kodissa puhuttiin ammattiyhdistysasioita, sillä isä toimi aktiivisesti ammattiyhdistysliikkeessä. Vuonna 1973 Ari siirtyi Sisu-Autoon Karjaalle kuorma-auto- ja hydrauliikka-asentajaksi.
Sisu-Autolla nuori asentaja sai vastatakseen ammattiosaston puheenjohtajan tehtävät ja vuonna 1986 pääluottamusmiehen tehtävät aikana, jolloin yrityksellä oli edessä koviakin saneerauksia ja toiminnan uudelleenorganisointeja. Arin määrätietoinen työskentely yhdessä henkilöstön ja yrityksen johdon kanssa toi työntekijöille mahdollisuuden uudelleen sijoittumiseen.
Sisulta Ari siirtyi Metalliliiton toimitsijaksi Turkuun vuonna 1993. Tätä ennen Ari oli toiminut jo pitkään monissa luottamustehtävissä Metalliliitossa. Turusta tuli siirto Helsinkiin työehtotoimitsijaksi. Myöhemmin Ari oli ehdokkaana liiton puheenjohtajaksi. Metallista Ari siirtyi Kemianliittoon palkkasihteeriksi, josta hänet kutsuttiin SAK:n työympäristöosaston apulaisjohtajaksi vuoden 2001 alusta.
SAK:ssa Ari erikoistui työympäristöasioihin ja työehtotoimintaan. Ari toimi SAK:n edustajana lukuisissa työryhmissä ja mm. SAK:n kuljetusalan neuvottelukunnan sihteerinä. Tuoreesta valinnastaan Työturvallisuuskeskuksen toimitusjohtajaksi Ari oli erittäin innostunut. Nimitys oli julkinen tunnustus laajasta osaamisesta. Myös sosiaalisesti hyvin taitavaa Aria pidettiin uuden suunnan ammattiyhdistysjohtajana, jolla oli hyvä kielitaito ja kyky tarkastella asioita laajempina kokonaisuuksina. Ari toimi sosialidemokraattisessa puolueessa vuosikymmeniä ja oli 1990-luvulla useita vuosia Karjaan kaupunginvaltuuston jäsen. Eduskuntavaaleissa 1995 hän nousi varamiehen paikalle.
Ari Seger uskoi ihmisiin ja heidän kykyynsä ratkaista asioita. Ari uskoi myös yhteistoimintaan työnantajan ja työntekijöiden sekä eri henkilöstöryhmien välillä. Työn lisäksi Ari ammensi voimansa perheestä ja omasta mökistään. Niin huonoja kelejä ei ollut etteikö Ari olisi mennyt mökille ja tarkistanut ainakin sen, saivatko linnut talvella tarpeeksi ruokaa.
Arilla oli paljon ystäviä ja tuttuja. Arin sosiaalisuutta kuvaa hyvin se, että kauppareissu Karjaalla kesti aina vähintään kaksi tuntia. Harvoin kuulee miesporukoissa puhuttavan lapsista, mutta Ari halusi aina kysellä muiden perhekuulumisia. Omasta perheestään, vaimosta Ullasta ja pojistaan Andersista ja Tomista, sekä lapsenlapsistaan hän oli ylpeä.
Nuoruudessa Ari oli lahjakas SM-mestaruustason käsipalloilija, mutta pelissä sattunut polvivamma lopetti uran. Kuten kaikki huippu-urheilijat Arikin siirtyi vanhemmiten golfin pariin. Golf-kentällä Arin kannustava ja positiivinen luonne teki hänestä pidetyn ja halutun pelikaverin.
Ammattiyhdistysliike menetti uurastajan joka toimi aina heikompien puolesta. Moni ystävä ja työtoveri jäi kaipaamaan Arin iloista yhteydenottoa, &#;8221olis kiva tavata ja vähän keskustella”.
Mauri Lunden
Lauri Lyly
Kirjoittajat ovat ystäviä ja työtovereita SAK:laisesta ay-liikkeestä